Näköjään tekemisen puutetta tutkijoilla kun tällaisiakin asioita tutkiskellaan ja laskeskellaan.  
...Kuinkahan paljon maailma parantuisi jos jättäisi sen ruisleivänkin syömättä??

On kait niinkun entisen hevoskauppiaan hevonen, joka juuri opittuaan olemaan syömättä kuoli pois.

Syödä täytyy, jos meinaa elää. Mutta jos halutaan tehokkaasti pienentää kasvihuonekaasujen päästöjä, pitää tietää, mistä päästöt tulevat. Turha pipertää jonkun pikkujutun kanssa, jos isoista linjoista ei ole tietoakaan.

Syöminen eli laajemmin koko elintarvikeketju pellonraivauksesta aina perunoiden keittoon (tai einespitsan mikrossalämmittämiseen) on kaikkiaan iso osa ihmisen ympäristökuormitusta. Mielestäni on ihan oleellista tietää eri ruoka(valio)vaihtoehtojen ympäristökuormitus - ei pelkästään kasvihuonekaasut, Itämeri, luonnon monimuotoisuus, ... - jos vaikka jotenkin valitsemalla (verotus, maatalouspolitiikka, tuet, kuluttajavalistus...) voisi tilannetta parantaa. Saisi mahdollisesti maajussikin ajaa traktorillaan ja toimenpiteitä tehtäisiin myös siellä kulutuspäässä?

Petri

Lainaus käyttäjältä: Petri - 31.12.07 - klo:17:25

säilö heinä ensi vuonna maitohappobakteerilla, esim. biotalilla...

normaalisti käynyt sr säilyy kyllä jo nollassa viikonkin. märkä odelma ottaa valmistumiseen enemmän aikaa, varsinkin jollei mitään säilöntäaineita ole käytetty...

On siis oikeasti säilöHEINÄÄ, eli kosteus selvästi alle sen, mitä yleensä käytän kuivuriin ajaessa. Tuli vain teknisiä ongelmia viime elokuussa, jouduin hätäpäissäni paalauttamaan muutaman hehtaarin. Tuosta bakteerien ja muiden lisäaineiden käytöstä olen sinänsä samaa mieltä, nyt on vain jo housuissa...

Petri

Tuossa pari viikkoa sitten nollakelillä avasin säilöheinäpaalin, joka vaikutti ihan hyvin säilyneeltä. Mutta parin päivän päästä (systeemit on nyt sellaiset, että on vain 25 uuhta/paali) höyrysi täysillä, hometta alkoi lykätä reilusti. Alusiksi meni.

Yllätyin, että vielä nollakelillä lähti lämpiämään. Kuinka kylmäksi pitää kelien mennä, että kestää avattuna viikon verran?

Petri

Lainaus käyttäjältä: Petri - 29.12.07 - klo:19:06

Yksi erittäin hyvä mahdollisuus lannanlevitykseen on heti 1. rehusadon jälkeen, tiukkaa avokesantoa 2-6 vko, sitten syksyksi reilulla siemenmäärällä jotain viljaa ravinteita pyydystämään, rehuakin saa vielä syyskuun lopulla, kun ohra/kaura on tulossa "päilleen".
Petri

Miksi ensimmäisen rehunkorjuun ja lietteen levityksen jälkeen myöhemmin kesällä ei voi korjata toista rehusatoa? Näin täälläpäin tehdään.

Luulin, että lietteen levitysmahdollisuus eka nurmisadon jälkeen tai/ja viljan kylvön jälkeen sängelle olisi yleisessä tiedossa ja vieläpä käytössä. Lietetilalla en tätä nurinaa syyslevityksen kieltämisestä jaksakaan enää ymmärtää ollenkaan.

Jos on kiinteä lantaa, niin en suosittele sr-nurmelle levitystä, tahtovat kikkareet nousta rehuun ja ongelmia rehunlaadussa tulee. Tämä menettelyni olikin enemmän näille kiinteälantalaisille.

Petri

> Mutta ajattelepa tuota lannan syyslevityksen kieltämistä. Lantalatilavuus ei riitä, työhuippuja voi tasata levittämällä syksyllä ( parempi urakoitsijoiden käyttömahdollisuus, pitempi levitysaika ), vuokranantajat ei välttämättä salli kuin syyslevityksen kynnettynä hajuhaittojen tai teiden kantavuuden takia.

Yksi erittäin hyvä mahdollisuus lannanlevitykseen on heti 1. rehusadon jälkeen, tiukkaa avokesantoa 2-6 vko, sitten syksyksi reilulla siemenmäärällä jotain viljaa ravinteita pyydystämään, rehuakin saa vielä syyskuun lopulla, kun ohra/kaura on tulossa "päilleen".

Seuraavana keväänä kaksi äestystä ja kylvöolot mitä parhaat. Työhuippuja tasataan, kestorikkakasvit tulevat tässä hoidettua ja huuhtoumariskit erittäin pienet. Lisäksi satotulokset erinomaisia. Etsin vielä julkaistut tutkimustulokset.

Itselläni on tarkoitus hoitaa homma pääosin näin, syyslevitys ei houkuta hävikkien takia (ja luomussa ei voi kemiralaisella paikata virheitään) ja kevät täällä Perämeren pohjukassa on niin lyhyt, että ainakaan puintiin menevälle viljalle levitys vie liikaa aikaa. Syksyllä en levitä kuin naapurin pyynnöstä lietettä 20 mottia/ha, kun heillä säiliö tulvisi muuten yli keväällä ja viimeisiä vuosia jäähdytellen investoinnit eivät houkuta. Kun sieltä lehmät lähtee, niin meikältä loppuu syyslevitys kokonaan.

Petri

Mitenkähän sähköinen haku yksinkertaistaa järjestelmää 
Sittenhän tarvitaan jotain varmistuksia ja salasanoja ja taas lisää muistettavaa 

Ei kait se paperi ole ongelma (meillä 400 g keittiövaa'alla punnittuna ennen hakemusten kopiointia...), vaan se täyttäminen ja määräysten ristiriitaisuus. Tämä ei parane sähköiseen asiointiin siirtymällä vaan pitäisi pureutua itse asiaan.

Petri

Voisi tietysti myös muistaa, että pellon kasvukunnon kannalta aika vähäpätöinen huuhtoutuma (vaikkapa 2 kg P/ha) on vesistöissä jo suuri määrä. Tämä juttu unohtuu monesti, kun isännät uhoavat, "ettei se paska voi ongelma olla, näkeehän sen pellostakin".

Ja jos tuossa huuhtoumaa kiinninappaavassa kaistaleessa valliitseekin puute vaikka typestä (joka vesilillingissä denitrifioituu taivaalle helposti), niin eihän se pelkän fosforin voimalla kasva.

Petri

Meidän kylällä ei 50-luvulla tehty uusjakoa maanmittareiden odotellessa koskeen voimalaitosta, jota ei sitten koskaan tullut (eikä tule). Nyt ei juurikaan ole enää jaettavaa eli yhdisteltävää. Suurin osa peltotilkuista eläkeläisillä tai perikunnilla, jotka ovat liian kiintyneitä risukkoihinsa. Peruslohkon keskikoko hehtaarin kieppeillä allekirjoittaneella - onneksi olen tosin saanut vuokratuksi rajanaapureilta heidän omia sarkojaan, jolloin käytännön viljelylohkokoko kuitenkin isompi.

Aina kun ajelee vähän tuolla sisämaassa, entisillä takamailla, ja katselee lohkoja siellä, niin tulee vähän kade olo, ei voi mitään.

Petri

" Piikkilanka ei olenykyisin suositeltava laidunaita ja eläinsuojelulaki kieltää sen käytön hevoslaitumilla"  lähde Maisemalaidun, opas käytännön toteuttamiseen s. 11

Vanhoja peltoja ja laitumia viljelyyn ottaneena olen vakaasti sitä mieltä, että piikkilanka pitäisi lailla kieltää. Lampaat repivät itseään kulokon alta löytyvään lankaan, irtirepiminen on yhtä h**tiä. Eikä piikkilankakerän irtipäästely lapiorullaäkeestä tai kesantomurskaimen kelasta ainakaan taivasosuutta lisää...

mihinkä tuota tarkempaa tietoa tarvitset...?

Rakennuskäyttöön, rappaukseen. Pohjustukseksi pitäisi olla "lihavaa", sitten päällikerrokseen blandataan hiekkaan lisäksi.

Petri

Tuollaista on pyöritelty, kyllä selvästi alle millin paksuista sai aikaiseksi ennenkuin katkeilee. Kun etsin mahdollisimmain (riittävän) lihavaa savea, niin tietty tarkempikin erottelu kuin hiesun ja saven välillä kiinnostaa. Mutta kun ei ole analyysivaakaakaan pipetointien kuivailuun tarjolla, niin eiköhän pidä tyytyä tällaiseen...

Petri

Muistelen joskus opiskeluaikoina pyöriteltiin savesta ohuita makkaroita eli rihmoja sormien välissä ja tästä muovailtavuudesta vedettiin sitten johtopäätöksiä saven "lihavuudesta". Ovat muistiinpanot hävinneet matkan varrella; olisiko jollakulla tulkintaohjetta tai nettilinkkiä moisen kotianalyysin tekemiseen?

Petri

Ainoan särön kokonaisuuteen tuo tuo "ympäristötuki", jolla ei ole ollut siis minkälaista merkitystä Suomen ravinnepäästöihin,...  Sillä rintamalla olisi kirveellä työtä.

Eikun enemmän samaa mieltä. Tulotuki pitäisi maksaa rohkeasti sillä nimellä (tai vaikka luonnonhaittakorvauksena tai millä vaan), mutta ympäristötuen pitäisi olla nimensä veroinen. On sillä tietty saatu jotain aikaiseksi - ehkä siinä rajalla liikkuvat suuret paskantuottamot ovat hankkineet lisää peltoa lannan levitykseen - mutta kokonaissaldo on vaatimaton.

Muistelen, kuinka joskus 90-luvun puoltaväliä lähestyttäessä sain luonnoskierroksella olleen maatalouden ympäristötukisäännöksen luettavaksi ja petyin todella raskaasti ympäripyöreään yhteisen hyvän vakuutteluun, jota teksti oli. Kun sitten kerran purin tuntojani silloiselle alueen Maaseutupiirin johtavalle virkamiehelle, niin hän vain hymyili myötätuntoisesti, "koeta nyt vain ymmärtää".

Ehkä ymmärsinkin, mutta en hyväksynyt. Enkä oikein vieläkään.

Petri

Sinällään kummallista jakaa lantalajeja.

Samaa ihmettelen minäkin, aikanaan lannanlevitystä tutkineena. Ei saisi tietysti epäillä säädöstenkirjoittajien ammattitaitoa, mutta jotenkin kiinteän lannan ominaisuudet ovat mukavampia (vähemmän hajua, jotkut jopa kompostoivat), mutta lietelanta haisee aina ja tulee isosta navetasta...

Jos nyt jotain logiikkaa haluaisi hakea, niin nämä nestemäiset lannathan muistuttavat enemmän noita "puhtaita" väkilannoitteita ravinteiden vapautumisdynamiikan kannalta.

Mutta onhan noita muitakin kummallisuuksia, joita mm. tuttavat luomuvihannestuottajat ihmettelevät; karjanlannan 170 kg/ha nitraattidirektiivin ylärajaa saa väkilannoittella venyttää vielä 80 kg/ha ylöspäin, mutta lantakomposteilla on pitäydyttävä tiukasti tuossa 170 kg/ha levitysmäärässä. Tässäkään en keksi mitään logiikkaa takana.

Petri

Miksi mansikka on peitettynä?

Olisko talvisuojaus; eivät hienot etelän jalosteet palellu karussa pohjolan talvessa?