Niinpä. Tosin ne "lieveilmiöt", joista Wejjo tuossa huolta kantaa, ovat edullisempi ja (eko)tehokkaampi kasvintuotanto, joka kuluttaa vähemmän luonnonvaroja ja tuotantopanoksia (torjunta-aineet, polttoaineet, vesi, lannoitteet - uusimpien lajikkeiden myötä lista vain venyy) - sekä myös rasittaa usein vähemmän ympäristöä kuin vanhat konstit (kun vaikkapa eroosio ja myrkkyjäämät vähenevät).
Tutkijoiden vinkkejä on parhaiten löydettävissä tiedekongresseista, mutta tässä johdannoksi eteeni osunut EU-esitelmä: www.geenit.fi/EP101006suom.pdf .
Taloudellisesti on ehkä aivan käsittämätöntä, että miljardien arvoiset talousedut EU lahjoittaa kilpailijoilleen ostamalla näitä (kilpailukykyisempiä) elintarvike- ja biotaloustuotteita muualta maailmasta, vaikka niitä voitaisiin itsekin viljellä, täällä.
Ekologi ottaa nyt ekologian aika kapeasti... Vähän siihen sävyyn, kun noin 10 v. sitten (muistinvarainen tieto) jossain EU-riskinarvioinnissa muuntogeenisen lajikkeen myötä muuttuvat viljelykäytännöt EIVÄT olleet relevantti argumentti ko. kasvin viljelyhyväksynnässä. Aika monen mielestä lopputulos kuitenkin ratkaisee, ei se, tuleeko se kasvista itsestään vai mutkan kautta.
Mielestäni esittämiesi kantojen (vaikka tuo viittaamasi esitelmä tuossa yllä) perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi. Vähän kun vaikka liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen pienentämisessä keskityttäisiin pelkästään olemassaolevan liikennesuoritteen tekniseen viilaamiseen (polttoaineenkulutuksen pienentäminen, vertaa kasvinjalostus), mutta ei pohdita ollenkaan liikennetarvetta ja vaihtoehtoisia tapoja sen tyydyttämiseen (valmistuksen ja kulutuksen sijoittuminen, joukkoliikenne, vertaa tuotantojärjestelmät, viljelykierrot ym.).
Väitän, että monessa nyt alan teollisuuden geenitekniikalla ratkaistavaksi esittämään ongelmaan olisi olemassa lukuisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, enemmän agroekologian suunnasta hakien (enkä nyt tarkoita yhtä HY:n oppiainetta). Niiden eteenpäinvientiä ei vain edistä mikään kaupallinen taho, jolla olisi taloudellisia intressejä ajettavanaan. Geenitekniikan avulla voidaan nykyistä, useissa tapauksissa lähtökohdiltaan ekologisesti kyseenalaista (=väkilannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden luomaa) tuotantojärjestelmää viherpestä ja näin jatkaa.
Näin ottaen kun itse katsot, että geenitekniikka on "vain" luonnollinen jatko vuosisataiselle(-tuhantiselle?) kasvinjalostukselle, niin samalla ajatuskululla se on tällä hetkellä myös selkeä jatko maataloustuotannon teollistamiselle. Jos tämän kokee ongelmalliseksi (ja aika paljon syitä on kokea se ongelmalliseksi), niin geenimuuntelu ei olekaan ratkaisu ongelmaan, vaan osa sitä.
Ja vaikka näenkin geenitekniikoissa potentiaalia, niin kyllä alan teollisuus on tehnyt lähes parhaansa, jotta siihen liittyvät epäilyt tulisivat todeksi. Ei auta paljon tutkijoiden puheet paremmasta rasvahappokoostumuksesta, kun pääosa tuloksesta tehdään herbisidiresistenssin myynnillä. Ja kun tunnen tutkimusrahoituksen nykytilanteen, niin valitettavasti tilanne on sellainen, että jos haluaa alalla pysyä, niin alan teollisuutta (where the money comes) ei pidä ruveta kritisoimaan edes aiheesta.
Petri
