Näin pienmärehtijöitä kasvattavana se nurmi kuuluu kiertoon ja sitä kautta viljelykierto saa kohdalleen. Mutta kuuluu taas niiden ajatuslukkojen joukkoon, että tätä viljan viljelyn kanssa pelaamista pidetään hömppäilynä: jos sinulla on elikoita,vniin kaikki nurkat niitä täyteen, kaikki pellot vihreälle ja väkirehut ostoon. Se tasapainoinen viljely ei ole tosiyrittäjän laji...

Tähän saakka on kannustettu hömppäheinäilyyn ja nyt siitä tuli sormia napsauttamalla rikollista, ihme ämpyilyä

Tähän asti on joku (kansan)taloudellinen järki vallinnut, nyt on iskenyt joku moraaliposeeraustarve...

Tietty noin asiallisesti: tuttuni naapurissa on joku 100+ ha tila, joka ei kuulemma kymmeneen vuoteen ole tuottanut markkinoille mitään. Oikeastaan ainoa konkreettinen tähän asti on koskenut luomutiloja, joilla on myyntikasvivelvoite näitä korvausrahoja vastaan... Itsekin vuokrasin muutaman ha tällaiselta tukivenkoilijalta, jonka pellon peruskunto ja viljelykäytännöt olisivat vuosittaisissa tarkastuksissa heittäneet minut tyrmään jo vuosia sitten.

konekansan sivuilla ihmettelivät mikä mahtaa olla vapaa kaura josta on tehty kauramaitoa.     olisiko empulla mahollisesti moista kasvatuksessa?       kuin mahtaa korjuu onnistua kun on vapaana?       on tosiaan mainosnikkarit taas keksineet!!

Olisiko vain Uusi brändäys luomukauralle. Siemenviljelijätuttuni (tavanomainen) joskus tuhahteli luomuviljan viljelyä, "annetaan vaan kasvaa", kun hän taas aktiivisesti "kasvattaa".

Muinaisia kokemuksia Etelä-Savosta: hiesumaalla tuleentui nätisti (kuiva jakso joskus elokuulla), mutta hikevällä hietamoreenilla ei tuleentunut millään. Tai siis jatkoi kasvuaan, vaikka tuleentunutta satoa siellä varren alaosassa oli jo odottamassa. Eli multamaalla kokeilisin varovasti.

Kotieläintilallinen voi aina ostaa rehua ja pöljyyksissän sitten kylvää sillä. Myyjä ainakin säästyy syytteiltä.

onko net kaikki tuolla suunnalla kommunisteja vain natseja?   

Tässä tapauksessa ehkä yrittäjiä..

Nurmien ympäristöhyöty (ilmastonmuutoksen näkökulmasta) verrattuna metsittämiseen on erittäin epävarma, vähintään vaikea tieteellisesti todistaa, jos ei rikota fysiikan, kemian ja biologian lainalaisuuksia. Siksi ei voi olettaa, että ympäristötuet tulisivat luonnonhoitonurmien ja kesantojen pelastukseksi. Suomen peltoala riittää pienempänäkin tarvittavan ruuan tuottamiseen.

Jos maatalousrahoitus siirtyy tuotantoon sidottujen tukien tapaiselle pohjalle, hyvin nopeasti opportunismi synnyttää paikallisen ylituotannon, koska vain määrän tuottaminen tuottaa tulon eikä pelkästään pinta-alan hallinta mahdollisine kustannusten pihistämisineen.  Seurauksena on markkinoiden tukkeutuminen, viljelijät lisäävät lannoitusta, satotasoja ja viljelypinta-alaa veitsi kurkulla. Sitten kriisiytymisen keskellä palaavat tuotannon vähentämistoimet, joko tuettuna tai pakolla. Tuotantoluvat, kiintiöt, pakkokesannot ja muut tällaiset tarveharkintaiset ohjaustoimet varmasti kutsuvat omalta osaltaan korruptiota ja ainakin niistä päättävien mielivaltaa.

-SS-

Tuo nurmien hyödyn todistaminen ei mielestäni ole kovinkaan vaikeaa eikä pseudotieteitä tarvita. Viljelykierto on aika vanha ja tutkimuksissakin todennettu innovaatio. Tarvittava peltoala onkin jo hankalampi kysymys: panosintesiteetti, kansalaisten ruokavalio, tuonnin määrä ja huoltovarmuus vaikuttavat arvioon.

Mut SS:n kanssa jaan kyllä käsityksen tuotantosidonnaisten tukien ongelmallisuudesta marginaalitapauksia (joku takuu hinta ym. jollekin ehdottomasti haluttavalle uutuudelle tms.) lukuunottamatta. Aika ennen eu-aikaa, jolloin valtio dumppasi maailmanmarkkinoilla ohraa kolmanneksella siitä summasta, minkä viljelijä sai, on ohi ja hyvä niin.

Kyllä itse valitsisin sen akun vaihdon ja laatinut sen sijaan, että alkaisin aggregaattihommiin. Ainakin jos aggregaattia aikoo pitää pidempään kuin ensimmäiseen öljynvaihtoon, tässäkin se pörisisi puolisen vuotta putkeen. Akkujen kanssa voi ergonomian pohtimisella (tarvittaessa pari strategista metriä kaapeleihin) helpottaa elämää aika lailla.

eipä ole enää teattreit kiinnostannu vuosi kymmeniin kun ei oikeita näytelmiä ole ollu esillä.   pelkkää kommarijuttua tahi sit seksivähemmistöjen toilailuja..

Punaisen Kemin teatterissa (nykyään yksityinen yhdistys...) oli Rosa Liksomin Väylä, Lapin sodan aikaisen pakkoevakoinnin kuvaelmaa, näyttämösovituksena.  Eipä ollut noita kuvailemiasi asioita, voisin vaikka suositella.

Metsän osalta voi olla kyllä paljon hankalampaa. Vierekkäisten hehtaarien arvoissa voi olla melko suuret erot. 500€/40000€. Toki eihän niitä olekkaan tarkoitus päikseen vaihtaa. Varmasti moni kokee ettei sillä ole suurta merkitystä vaikka olisi vähän hajallaan. No näiden pitkien palstojen seudulla tilanne voi olla toinen. Rajalinjat vie jo monta prosenttia pinta-alasta.

Velimiehen kanssa hukattiin tilusjärjestelykuvioissa tilan viimeinenkin metsäpalsta; 100 metriä leveä, kolme kilometriä pitkä. Pituus puolet edellisen sukupolven palstasta. Naapurilla on yhtä pitkä, mutta 30 metriä leveä. Eikä olla vielä varsinaisella "pitkien palstojen" alueella.  Mutta vaikka metsätaloudessa kuvioiden muodolla on silläkin merkitystä, ei kuitenkaan yhtä paljoa kuin pellolla. Ja se peltolohkojen välinen vaihtelu on kuitenkin pientä metsään verrattuna.

Omalla alueella en tilusjärjestelyyn usko niin paljon jääriä on vielä mukana kuvioissa. Ne satunnaiset nuoret viljelijät saattaisivat jopa homman ymmärtää. Odottakaamme ehkä vielä sata vuotta niin josko sitten, jos sille nyt enää tarvetta sitten on.

Täällä pohjoisessa maatalous on käytännössä märehtijöitä, jolloin virkeitä eläkeläisiä perinneharrastajia ei käytännössä ole kuvioissa. Ja ha-hinnoilla on jotain tekemistä tuottoarvon kanssa. Helpottaa merkittävästi.

Yksi änkyrä ei saa kokemukseni mukaan vielä riitaa aikaiseksi; jos muu porukka on vain hiljaa, niin yleensä tilanne rauhoittuu nopeasti... Silloin kun mukana on oikeasti toimeentulon vuoksi viljeleviä, tilusjärjestely saadaan kyllä hyvin maaliin. Pienten normivedätysten lisäksi omassa järjestelyssä ainoa draama tuli, kun 70+ ex-viljelijä metelöi oman jo pusikoituneen pikku kappaleen päätymistä selvästikin väärälle viljelijälle. Siinä ei paljoa painanut faktat, vaihdossa tullut kunnoltaan parempi ja suurempi lohko... 

Oikeasti ongelma on, että isolla osalla maanomistajia on vahvasti puutteellinen pykälien tuntemus, osaaminen on tasolla 'väärin tulkittu isän tieto' vuosikymmenten takaa

Uutuuslajikkeilla on koeruuduilla hyviä ominaisuuksia, jotka pakkaavat talousviljelmillä katoamaan jo 5 vuodessa.

Ne vanhat hyvät ovat joskus olleet uutuuksi nekin...

Viimeksi löystynyt tuhti kärrystä, huomasin ohikävelässä että ei ihan samanäköinen kun edest vinosti katteli, kolmet mutterit kadoneet, useta pultteja vauriotuneet. Napa ja vanne oli ehjä. Se rengas ei nyt tuu mieleen kosko olisi ollkut irti viimeksi ja syksyllä vajaa kymmenen kuormaa viljaa ajettu

Ne pultit olisivatkin halpoja, mutta vaihtaminen edellyttää (Belkussa) navan aukaisemista, jolloin minimissään ainakin tiivisteet uusiksi..

"PYÖRÄNMUTTERIN TURVAINDIKAATTORI 27MM"

Kiitos, avainsanat ovat tärkeitä!! Pelastuksen etuakseli kestää muuten tällaista kevyttä etukuormainkäyttöä (=paalien käpälöintiä) oikein hyvin, mutta etuvanteet ovat vähän alimitoitetut, erityisesti aiemmat alkuperäiset kaksiosaiset) ja niihin mielellään laitan nämä. Noita raskaan kaluston 32/33 -millisiä löytyisi lähikaupan hyllystä, mutta 27 on jo harvinaisempi