Mitä tulee ympäristötukeen, niin erityisehdoissa on myös sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä, kuten perinnebiotoopit, joka on aivan turha juttu, muuten olen sitä mieltä että ympäristötuki pitäisi räätälöidä enemmän tilakohtaiseksi.
Onhan jo laissakin vaatimus, että jokaisella kotieläintilalla tulisi olla lantavarastot mitoitettu 12 kk:n lantamäärälle, joten ei pitäisi tulla lantavarastot kenelläkään täyteen ennen aikojaan, jos tulee, niin sitten ei lain vaatimukset täyty.
Ympäristö on muutakin kuin ravinnekuormitusta; kasvihuoneilmiötä, biodiversiteettiä, maaseutumaiseman estetiikkaa. Vesistökuormitus on tärkeä, vaan ei ainoa osa maatalouden ympäristövaikutuksia.
Wejjon kirjoituksille täysi tuki; ei viljelijöiden pitäisi provosoitua heti kun vähän provosoidaan. Ympäristötutkimuksen mittauksiin pitäisi kyllä kaikkien täysipäisten uskoa. Ongelmat tulevat vastaan kun tuloksien tulkinnan jälkeen ruvetaan tekemään parannusehdotuksia. Eli sitä osaa tutkimuksen jälkihoidosta, joka on yleistajuinen ja jolla on vaikutuksia päätöksentekoon.
Nyt ongelmana on, että ympäristötutkijoilla on usein heikot tiedot maatalouden harjoittamisesta. Harva meistä on kaikkien alojen erityisasiantuntijoita. Ja maatalouden "edunvalvojilla" perusepäilys tutkijoiden intresseistä, jolloin ei antauduta luottamuksellisiin keskusteluihin.
Kärsivällisyyttä, perehtymistä (myös alkuperäisaineistoihin), avointa mieltä.
Petri
ympäristöopinnoista aloittanut, maatalouteen päätynyt