Nurmien ympäristöhyöty (ilmastonmuutoksen näkökulmasta) verrattuna metsittämiseen on erittäin epävarma, vähintään vaikea tieteellisesti todistaa, jos ei rikota fysiikan, kemian ja biologian lainalaisuuksia. Siksi ei voi olettaa, että ympäristötuet tulisivat luonnonhoitonurmien ja kesantojen pelastukseksi. Suomen peltoala riittää pienempänäkin tarvittavan ruuan tuottamiseen.

Jos maatalousrahoitus siirtyy tuotantoon sidottujen tukien tapaiselle pohjalle, hyvin nopeasti opportunismi synnyttää paikallisen ylituotannon, koska vain määrän tuottaminen tuottaa tulon eikä pelkästään pinta-alan hallinta mahdollisine kustannusten pihistämisineen.  Seurauksena on markkinoiden tukkeutuminen, viljelijät lisäävät lannoitusta, satotasoja ja viljelypinta-alaa veitsi kurkulla. Sitten kriisiytymisen keskellä palaavat tuotannon vähentämistoimet, joko tuettuna tai pakolla. Tuotantoluvat, kiintiöt, pakkokesannot ja muut tällaiset tarveharkintaiset ohjaustoimet varmasti kutsuvat omalta osaltaan korruptiota ja ainakin niistä päättävien mielivaltaa.

-SS-

Tuo nurmien hyödyn todistaminen ei mielestäni ole kovinkaan vaikeaa eikä pseudotieteitä tarvita. Viljelykierto on aika vanha ja tutkimuksissakin todennettu innovaatio. Tarvittava peltoala onkin jo hankalampi kysymys: panosintesiteetti, kansalaisten ruokavalio, tuonnin määrä ja huoltovarmuus vaikuttavat arvioon.

Mut SS:n kanssa jaan kyllä käsityksen tuotantosidonnaisten tukien ongelmallisuudesta marginaalitapauksia (joku takuu hinta ym. jollekin ehdottomasti haluttavalle uutuudelle tms.) lukuunottamatta. Aika ennen eu-aikaa, jolloin valtio dumppasi maailmanmarkkinoilla ohraa kolmanneksella siitä summasta, minkä viljelijä sai, on ohi ja hyvä niin.

Kyllä itse valitsisin sen akun vaihdon ja laatinut sen sijaan, että alkaisin aggregaattihommiin. Ainakin jos aggregaattia aikoo pitää pidempään kuin ensimmäiseen öljynvaihtoon, tässäkin se pörisisi puolisen vuotta putkeen. Akkujen kanssa voi ergonomian pohtimisella (tarvittaessa pari strategista metriä kaapeleihin) helpottaa elämää aika lailla.

eipä ole enää teattreit kiinnostannu vuosi kymmeniin kun ei oikeita näytelmiä ole ollu esillä.   pelkkää kommarijuttua tahi sit seksivähemmistöjen toilailuja..

Punaisen Kemin teatterissa (nykyään yksityinen yhdistys...) oli Rosa Liksomin Väylä, Lapin sodan aikaisen pakkoevakoinnin kuvaelmaa, näyttämösovituksena.  Eipä ollut noita kuvailemiasi asioita, voisin vaikka suositella.

Metsän osalta voi olla kyllä paljon hankalampaa. Vierekkäisten hehtaarien arvoissa voi olla melko suuret erot. 500€/40000€. Toki eihän niitä olekkaan tarkoitus päikseen vaihtaa. Varmasti moni kokee ettei sillä ole suurta merkitystä vaikka olisi vähän hajallaan. No näiden pitkien palstojen seudulla tilanne voi olla toinen. Rajalinjat vie jo monta prosenttia pinta-alasta.

Velimiehen kanssa hukattiin tilusjärjestelykuvioissa tilan viimeinenkin metsäpalsta; 100 metriä leveä, kolme kilometriä pitkä. Pituus puolet edellisen sukupolven palstasta. Naapurilla on yhtä pitkä, mutta 30 metriä leveä. Eikä olla vielä varsinaisella "pitkien palstojen" alueella.  Mutta vaikka metsätaloudessa kuvioiden muodolla on silläkin merkitystä, ei kuitenkaan yhtä paljoa kuin pellolla. Ja se peltolohkojen välinen vaihtelu on kuitenkin pientä metsään verrattuna.

Omalla alueella en tilusjärjestelyyn usko niin paljon jääriä on vielä mukana kuvioissa. Ne satunnaiset nuoret viljelijät saattaisivat jopa homman ymmärtää. Odottakaamme ehkä vielä sata vuotta niin josko sitten, jos sille nyt enää tarvetta sitten on.

Täällä pohjoisessa maatalous on käytännössä märehtijöitä, jolloin virkeitä eläkeläisiä perinneharrastajia ei käytännössä ole kuvioissa. Ja ha-hinnoilla on jotain tekemistä tuottoarvon kanssa. Helpottaa merkittävästi.

Yksi änkyrä ei saa kokemukseni mukaan vielä riitaa aikaiseksi; jos muu porukka on vain hiljaa, niin yleensä tilanne rauhoittuu nopeasti... Silloin kun mukana on oikeasti toimeentulon vuoksi viljeleviä, tilusjärjestely saadaan kyllä hyvin maaliin. Pienten normivedätysten lisäksi omassa järjestelyssä ainoa draama tuli, kun 70+ ex-viljelijä metelöi oman jo pusikoituneen pikku kappaleen päätymistä selvästikin väärälle viljelijälle. Siinä ei paljoa painanut faktat, vaihdossa tullut kunnoltaan parempi ja suurempi lohko... 

Oikeasti ongelma on, että isolla osalla maanomistajia on vahvasti puutteellinen pykälien tuntemus, osaaminen on tasolla 'väärin tulkittu isän tieto' vuosikymmenten takaa

Uutuuslajikkeilla on koeruuduilla hyviä ominaisuuksia, jotka pakkaavat talousviljelmillä katoamaan jo 5 vuodessa.

Ne vanhat hyvät ovat joskus olleet uutuuksi nekin...

Viimeksi löystynyt tuhti kärrystä, huomasin ohikävelässä että ei ihan samanäköinen kun edest vinosti katteli, kolmet mutterit kadoneet, useta pultteja vauriotuneet. Napa ja vanne oli ehjä. Se rengas ei nyt tuu mieleen kosko olisi ollkut irti viimeksi ja syksyllä vajaa kymmenen kuormaa viljaa ajettu

Ne pultit olisivatkin halpoja, mutta vaihtaminen edellyttää (Belkussa) navan aukaisemista, jolloin minimissään ainakin tiivisteet uusiksi..

"PYÖRÄNMUTTERIN TURVAINDIKAATTORI 27MM"

Kiitos, avainsanat ovat tärkeitä!! Pelastuksen etuakseli kestää muuten tällaista kevyttä etukuormainkäyttöä (=paalien käpälöintiä) oikein hyvin, mutta etuvanteet ovat vähän alimitoitetut, erityisesti aiemmat alkuperäiset kaksiosaiset) ja niihin mielellään laitan nämä. Noita raskaan kaluston 32/33 -millisiä löytyisi lähikaupan hyllystä, mutta 27 on jo harvinaisempi

Kuorma-autojen pyöränpulteissa/muttereissa näkee värikkäitä muovinuolia, jotka kavaltavat, jos mutteri lähtee kiertymään auki. Mistä - tai millä nimellä - löytäisi myös 27 mm avainta tottelevalle mutterille? Vai onko ehdottaa jotain muuta, mikä juoruaisi tästä?

Olis maanvatkain kiikarissa tuolta Tanskasta. Rahtari pitäisi kehittää, nelimetrinen nostolaitekone, aika pitkäkin vielä. Yksi mahdollisuus olisi tietysti pyytää myyjää järkkäämään se rahti, mutta aivan kilpailutusmielessä pitää katsoa joku muukin vaihtoehto. Onko raadilla kokemuksia, mitä kautta ja/tai kuka tekee homman edullisimmin?

Viljelijästä tuleekin tuossa enemmän logistiikan hoitaja. Tuoda lisää siemeniä, lannoitetta, kasvinsuojeluainetta. Sadonkorjuussa viedä jyviä kuivurille. Lietteen ajossa voi ajaa siirtosäiliötä kun robotti levittää kakkia pellolle..

Meillä on vaan aika paha rajoite, kun tiedetään, miten hommat nykyään tehdään.

Autonomisista autoista tuli eräässä keskustelussa vasta-argumentti, jossa epäiltiin sen tukkiauton kykyjä hakea puut talvitien päässä olevasta pinosta. Tuossakin yksi kuski voisi pitää neljää autoa liikenteessä, kun sen ennakoitavan maantieajon hoitaa robotti.

Kyllä itsekin tässä peltoajelussa keksin kaikenlaisia "ei vaan onnistu" -juttuja, mutta ehkä tulevaisuutemme onkin tehdä vain niitä töitä, joita robotti ei (vielä) osaa.  Jos (ja kun jonain päivänä) nuo tulevat massatuotantoon, niin ei ole paljoa syitä, minkä vuoksi tuollainen olisi tavallista traktoria kalliimpi. Kännykässäkin on kaikenlaista hienoa, joita 30 vuotta sitten ei vielä pystynyt kuvittelemaankaan, nyt pohjahinta tulee käytettyjen raaka-aineiden hinnasta...

niiin.   kun miettii miten tuolla euroopassa on porukka vielä henkissä vaikka tekeekin teurastukset ja juustot panelipintaisissa tiloissa ja koivupuisilla leikkuulautoilla.    eikä siellä taija olla etes rosteria paljoakaan pintoina,    saati haponkestävää..

Kyllä ne savimajatarinat ovat legendaa. Itävallassa kotiteurastamo oli ihan vertailukelpoinen meikäläisten kanssa, piha vaan oli huomattavasti siistimpi kuin täällä meillä... Meillä moni pikkuvirkahenkilö on vaan niin epävarma itsensä kanssa, että kaiken varalta vaatii kaiken mahdollisen. Sitten jos jaksaa kysyä loppuun asti, niin moni asia muuttuu mahdolliseksi. Isokummun luomun teurastamoa suosittelen vierailukohteeksi, siellä on fiksu isäntäväki tehnyt kohtuuinvestoinnilla toimivan pienteurastamon.

Arildia on nyt pari kesää harjoiteltu IVe -olosuhteissa ja aiotaan toistaiseksi jatkaa. Kestää puinnin viivästymistä (kimppakone) monitahoisia paremmin ja jyvä on hyväkokoinen, ei mitään oravankynsiä. Maire houkuttelisi, jos sitä ei happamuudelle araksi mainittaisi. Varsinkin -23 olo oli elokuun alussa aika epätoivoinen, kun tähkässä ei vielä ollut täyttöä juuri ollenkaan ja kaikki lehdet jo tautien viemät. Jostain se tähkä kuitenkin löysi täytteensä...

Eri töihin eri paineet. Suurin ongelma on yhdistelmä pelto- ja maantieajoa, vaikkapa noukinvaunulla säilörehun teko. Itsellä tahtoo säätö jäädä peltotyö- ja talvikauden huomioimiseen.