Noin mä sen vähän ajattelinkin. Mailanen ei oikein tahdo menestyä tää. No jossain toki on kokeiltu, mut isommas mittakaavas ei. Etelä- ja Keski-Suomeen pitäs sopia, savi, hiesu, hieta, lämmin paikka, viettävä, jne. Pitäs tota pirua kokeilla kans jollaki pikkupalalla. (Ei tää nyt sentään niin pohjoises olla...)
"Luzerne verträgt keine nasse Füsse" Eli mailanen ei kestä märkiä jalkoja. Ojituksen pitää olla oikeasti kunnossa, pohjavesi syvällä. Silloin metriin ja ylikin menevästä juuristosta on apua.
Olen kerran nähnyt Lehtimäkeä (Suomenselkää, vedenjakajaseutua) kuivana kesänä, kun viljelystien toisella puolella kemiralaiset rakeet eivät olleet kolmeen viikkoon sulaneet kellankalvakassa timoteissa, toisella puolella oli 60-senttistä jykevässä kasvussa olevaa mailasta. Maalaji oli multava hiekkamaa, ojituskunnossa. Kaivoin juuria esille; 60 cm syvyyteen asti pystyin seuraamaan, sitten kävi kuoppa pieneksi ja "lanka" katosi. Eli juuristotutkijoita kuunnellen, yli metrissä oli kärjet.
Perustaminen pitäisi mailasnurmella tehdä ehkä ihan ilman mitään suojakasveja. Rikkoja ollaan latvottu joskus heinäkuun alussa ja elokuun puolivälissä on tullut jo normaali sr-sato. Mutta; kokeilut pienellä alalla, siellä missä ojitus on kunnossa. Ja lajikkeet vain eestiläisiä tai ruotsalaisia, muut voi unohtaa. Ehkä sirppimailanen, jos sitä vaan saa (Naturcom), on varmin.
Petri