Mun periaatteessa pitäisi tietää, kun elektroniikan kanssa olen koko elämäni vehdannut... mutta en tiedä :-(

Mitäpä tuossa päällä lukee - lieneekö sähköisiä osia ollenkaan vai jotain mekaniikkaa?

Se kiinnostaisi tietää onko tämä vika edelleen myös uudemmissa vuosimalleissa.

Se josta meni ekana keväänä oli ymmärtääkseni 2010 pellolla, toinen taas lienee vm 2008 tai 2009.

Mulla ei oo moista eikä juuri muuta tietoakaan ruotsinraudasta.

Toisesta meni ekana keväänä.

Toinen kai 2-3 vuotta vanha ja vipstaakin talviunista ei minulla ole mitään käsitystä.

Renkaista en tiedä, muutamista uudemmista meni yksi hassu jousi sieltä säätölaatikon sisältä :-(

Taitaa koko lypsyrobo olla melkoinen rahastussampo. Vaikka ottaa huomioon, että se on tehty vaikeisiin olosuhteisiin, ja softa on erikoissovellus, niin silti kun vertaa tavallisiin teollisuuskäyttöön tarkoitettuihin roboihin niin kyllä hinta kuulostaa korkeanpuoleiselta :-|

120-130 hv jollei ole huimia rinteitä, ei käytä rankasti mahdollisia latoja jne.... vauhdistahan se myös riippuu. Vähän pienemmälläkin kulkee jos on pakko.

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 24.01.12 - klo:22:04

Pahnanpuhaltajassa vm 2000 pyöri repijäkelan ja apukelan välinen rullaketju 6*koneenrakennusnormin mukaista nopeutta, kuivui ja katkesi mielellään. Kai niihin voi CE-tarroja liimailla jos sattuu huvittamaan?

Liikkuu todella rivakasti     Kyllä se kuitenkin aika pitkään kestää kun muistaa vaan joka kerta voidella

Kuinka kovaa se sitten menee?

Aikanaan meillä oli MF-86 puimuri, jossa puintikelan käyttö oli ketjulla. Ketjussa ei ollut mitään vikaa siinä vaiheessa kun kone oli muuten finaalissa noin 30 vuoden käytön jälkeen. Samoin moottoreiden jakopäässä on aika vinhaan kulkevia ketjuja... Saattaa voitelu olla se olennainen tekijä tuon keston suhteen. Tuo puimurin vitja taisi olla joku speciaali, nailonholkkilaakeroitu tms.

Eikös Fahreissakin ollut ketjukäyttö - ja vielä joku öllöntiputusautomaatti siinä?

Pari niitä taitaa mullakin vielä olla - ekan hankin hyvin kauan sitten, olikohan silloin juuri uutuus.
Joskus takkusin sen tekstiviestikyselyn ja -ohjauksen kanssa, se oli vähän haasteellinen monessakin suhteessa. Teollisuusmallin gsm-modulilla olisi varmaan ollut helpompaa mutta kun piti väkertää Siemensin kännykällä ja sen 3 V- tasoisella sarjapiuhalla.

Käyttöjännitteen suhteen olen päässyt helpolla kun automaatiosysteemeissä on yleensä aina 24 V tarjolla. Ja saahan noita edullisia pikku hakkureita melko pienellä rahalla jo nykyään. Ajoneuvoissa pitää vaan varautua siihen että tuleva sähkö saattaa olla aika ikävänkin sorttista, rajuja piikkejä saattaa olla tarjolla. Muuntimen suojauksiin kannattaa uhrata vähän ajatusta.

Vaikka tuolta löytyy DC/DC-muuntimia riittävästi, ja isoilta myyjiltä paljon lisää.

http://www.coolpowersolutions.fi/dcdc_koteloidut.htm

Minkalaisen hyd.lohkon tuo sitten tarvitsee, vai käykö siihen ihan normaali sähkölohko.

Siihen käy ihan mikä vaan on/off-tyyppinen sähkölohko, jos logiikan lähdöt ovat releitä. Saa noista rakennettua propo-ohjauksiakin, mutta se on toinen tarina.

Jazzit ovat ihan kivoja - ja suhteettoman halpojakin ominaisuuksiinsa nähden. Jotain olen minäkin noista väkertänyt, vaikkakin enemmän A/D, D/A- ja bitinnysväyspuolella.

Sinänsä kummaa kuraa, kun ei tartu mihinkään, ei edes levikkeiden väliin.
Ja jurtitkin näyttävät yllättävän puhtoisilta.

Tuo motohakkuu taitaa riippua tällä kertaa aika paljon urakoitsijastakin, yhdeltä kuulin ettei isompia kuusia kannata enää yrittää perata kun on niin jäätynyt jo että pitää vierellä ajaen karsia ja toinen näköjään tekee saman kokoluokan koneella koko ajan päätehakkuukypsää myrskyrytöö 

Voi vähän riippua kanssa siitä milloin ne puut on kaatuneet - ja minkälaiselle pohjalle.

Kuorettumisherkkiä savimaita ei siellä päin varmaan sitten oo...

Ja mä luin tuon 'extreme slow plowing'. Ja oikein kaksi kertaa peräkkäin.

Helevata. Menee jo senat sakaisin.

 *** Kyllä kai ne yksittäiset tuulenkaadot on järkevintä tehdä sahalla, vaikkei se mukavin vaihtoehto olekaan. Ja mikäli kaatoja on ihan sumaksi asti, niin moto paikalle ja homma hoituu silloin tosi mukavasti. Isossa motossa kyllä voima riittää runkojen käsittelyyn miten vaan.

Komppaan vankasti.
Jos sahamiehellä on vielä apunaan edes joku maatilapilkki, niin sellainen auttaa paljon. Turvallisuuskin paranee kun voi vaikka ottaa kouralla juuripaakusta varmistusta ja saa vedettyä pahimmista paikoista runkoja ja latvoja pois väljemmille vesille jne.

Eli vähäiselle puumäärälle moottorisaha kainaloon ja hiiappikärryllä työmaalle, paluumatkalla kuorma kotiin.
Suurempia savotoita sitten koneellistaa järeämmin. Tuskin kukaan panostaa kalustossa vain myrskypuita varten, kyllä ne tehdään sivuhommana samoilla vehkeillä joilla muutenkin teutaroidaan.

Pitää tästä lähteä rassaamaan konehia ja lopettaa turhat turinat.. ulkona alkaa jo nähdä jotain.

Mä en oikeastaan usko että mikään motokoura tai normaalikaan koura kestää kiinni jäätyneitä 1,5 kuution puiden repimistä. silloin se koukku mikä muistuttaa sitä routapiikkiä on aika kova sana. Toi sykekoura olisi sitten vaan edullisempi tehdä isoillekkin puille ja jos alustakoneena noin 10 tonnin kaivinkone niin nostovoimat huitelee sitten kuitenkin 4 tonnissa jolloin vähän järeämpikin runko liikahtaa ja kaivuuvoimat on viellä hurjemmat.

Kyllä se kestää kun kuski osaa. Tietysti jos hakkaa pelkkiä tuulenkaatoja niin kovemmilla on , mutta ei nyt 1000 mottia myrskypuita maata kaada jos tavallista hakataan se 100 000 m3 vuodessa.

10 tonnin kaivukone ei pärjää mitenkään kunnon motolle edes voimissa.
Ei nyt tule mieleen muita lukuja kuin tavallinen Ponssen C22 nosturi, joka nostaa 11 metrin päässä 1100 kg, ja kääntöä löytyy jotain 44 kNm. Vertailun vuoksi Haitaksi ZX110 näköjään nostaa noin 6,3 m päästä maan tasossa 1600 kg ilman kauhaa. Jos kaivuriin laittaisi 11 metrin puomin, ei sillä saisi edes tonnin painoista motopäätä ilmaan, vain jotain 600 kg... ja kääntömomenttiakin on 30% (31 kNm versus 44) kNmvähemmän...
Peruskoneen painokin rajoittaa jo voimankäyttöä, päätehakkuumoto kun painaa teloineen ja riimuineen siinä 18-20 t.

Kauhasylkyn murtovoimalle (jota kyllä löytyisi) ei oikein ole motohommissa käyttöä.

Siinä vaiheessa kun runko ei suosiolla enää isolla motolla maasta irtoa, kannattaa homma muutenkin jättää toisenlaiselle kelillle. Pätkiksi ne menee repiessä jo vähemmälläkin voimalla, pienemmät puut katkeilee jo tuolla lelullanikin jos vaan vääntää. Kannosta irroitettuun runkoon saa kuitenkin huiman väännön kun alkaa tyvestä nostaa tai sivulle kääntää. Tyvipätkässä ei kiini jäätyneitä oksia yleensä ole, joten vipua saa helposti 5-7 metriä. Runko taipuu ja oksat irtoavat maasta sitä mukaa kun runko taipuu. Tai sitten katkeaa, yleensä katkeaa viimeistään noin 1/3 latvasta päin jos vaan surutta kiskoo. Mieluummin nostaa vain vähän ja juoksuttelee vaan päätä taas eteenpäin.