Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Tuon retiisin/retikan kanssa ainakin täälläTM pohjoisempana pitää varoa liian aikaista kylvöä. Oma kokemus (vihannes)retikasta on, että ennen heinäkuun puoltaväliä on iso riski, että alkaa heti kukan tekoon ja se muokkaus jää aika vähäiseksi. Siinä heinäkuun puolivälissä kylvettynä (juuren) kasvu elokuun lopulla on jotain aivan uskomatonta. Yksivuotisena puna-apila taas pitäisi kylvää aika lailla alkukesästä, jotta ehtisi kylvövuonna johonkin. Tietty jos on kaksi vuotta, niin kylvää blandiksen heinäkuun alkupuolella; eka kesänä retikka puhkoo jankon, jonka puna-apila toisena vuonna valloittaa. Vähän ruokonataa joukkoon vielä.
Eteläisessä Suomessa, jossa yöt ovat pimeitä, saattaa aikaisempikin kylvö toimia?
Eilen koulunpenkillä kuulin naapurikunnasta ohjeen kevättöiden aloituspäivästä: "viikko sen jälkeen, kun Pentti on nähty pellolla". Pitäis vaan saada se "Pentti" jonnekin lähemmäksi, niin ei tarvitsisi itse pähkiä sen enempää...
Venttiili ja liittimet vaihdettu, ei vaikutusta. No sitten aloin syventymään sähköihin tarkemmin ja signaali tulee, kun painaa nappia ja kääntää kahvaa toiseen suuntaan. Kahva neutraalissa tai vastakkaisessa suunnassa sähköä ei menekään etukuormaajalle. Tämän hetken tulkintani on, että kahvassa sähköjohto olisi tiensä päässä. Tuli vaan kylmä, pimeä ja väsy; huomenna kahvan atomisointiin! Lupaan raportoida, kuinka käy.
Mä (virheellisesti) oletin että sähkön tulo venttiilille oli jo tsekattu. Mun moka...
Ei olisi eka kerta kun johto murtuu sieltä missä se kahvassa toutuu taipuilemaan...
Tuosta olisi pitänyt lähteä, sieltä löytyi ongelma. Kahva on sen mallinen, että pyörimistä ei huomaa/sillä ei ole merkitystä, jolloin se myös lähtee helposti pyörimään ja kiertämään johtoa, fataalein seurauksin. Juuri ennen lopullista murtumista toimii vain, kun kahvaa painaa siihen yhteen suuntaan...
Nyt viikossa on lumipeite haihtunut 80->40 cm. Etukuormaajalla kun siirtelin lunta, niin pinnassa ei yhtään routaa. Kaikki mahdollisuudet vaikka mihin täällä alisessa Tornionlaaksossa. Täällä aikainen on ennen 20.5., normi 20.-27.5, sen jälkeen myöhäinen kevät..
Venttiili ja liittimet vaihdettu, ei vaikutusta. No sitten aloin syventymään sähköihin tarkemmin ja signaali tulee, kun painaa nappia ja kääntää kahvaa toiseen suuntaan. Kahva neutraalissa tai vastakkaisessa suunnassa sähköä ei menekään etukuormaajalle. Tämän hetken tulkintani on, että kahvassa sähköjohto olisi tiensä päässä. Tuli vaan kylmä, pimeä ja väsy; huomenna kahvan atomisointiin! Lupaan raportoida, kuinka käy.
Etukuormaajassa on sähköohjattu vaihtoventtiili, kaksitoiminen. Eli se, jolla saadaan nappia painamalla kallistus vaihdettua vaikkapa paalipihdin aukaisemiseksi tai sulkemiseksi. Tässä viimeisillä aamukylmillä ajattelin pelastaa loputkin paalit kovalla pihalle, mutta sähköohjaus suostui toimimaan vain toiseen suuntaan. Eli kallistus toimii molempiin suuntiin, mutta se sähkön takana oleva funktio vain toiseen.
Onko näissä jotain aitoa korjausmahdollisuutta (kotikonstein) vai toivotaanko vaan, että paikallisen hydrauliikkaliikkeen hyllyssä olisi uusi vastaava? Muistaakseni jotain satasen luokkaa, eli ei kaada taloutta, mutta jos ei tarvitsisikaan varata aikaa kaupunkireissuun...
Onkohan jossain valmiita laskentapohjia, jossa voisi syöttää muuttujille erilaisia arvoja ja sitten saa tulosta investoinnin takaisinmaksuajasta?
Eli aurinkopaneeleita mietimme, kun olisi viitisensataa neliötä sopivasti etelään antavaa kattoa. Omaa käyttöä kesäaikana ei juuri ole, eli pitää miettiä täysin omana mahdollisena erillisinvestointinaan. Pari vuotta sitten silloisilla sähkönhinnoilla vastaus oli selkeä, ettei kannata, mutta nyt voisi leikkiä ennustajaa ja tutkailla uudestaan. Tämän kylänurkan yhteinen muuntaja olisi noin 100 metriä katonreunasta, eli tarvittaessa voisi vetää ihan omankin kaapelin, jos (kun) tilan oma sulake alkaa ahdistamaan.
Ehkä kansanradioon sopivaa.
Oli kirjoituksessa pointtinsakin, mutta jo aloitus viljavuusnäytteiden ja typpilannoituksen välisestä yhteydestä laittoi miettimään. Ja ehkä valtion roolista; säätely h€+#-ttiin, mutta valtion firma takaamaan hyvää markkinahintaa...
Todella oudolta, kylä nyt rupee olee aikamoista pelleilyä. Mahdollista vain suomessa.
Pelleilyasiasta samaa mieltä, mutta useiden kahvitaukokeskustelujen perusteella väitän, että kyllä tämä sama osataan myös Ruotsissa...
... Metsästysseuralle, tai metsästäjille käyttömaksu käytön mukaan...
Itse mietin, että maanomistajahan vuokraa metsästysoikeuden seuralle - ainakin peltovuokrissa maanomistaja vastaa tiemaksuista, laittaa vaan sen tiekustannuksen vuokraan?
Meillä metsästysseura tarjoaa rahaa ihan oma-aloitteisesti (no, lasku pitää kirjoittaa) eli ongelma ei ole henkilökohtainen eikä koske edes niitä kahta tiekuntaa, joiden sihteeri-rahastonhoitaja olen.
Ainoa, mikä Lupingin Metaversumista puuttuu, on helppo monistettavuus ja sitä kautta miljardivoitot?
Sveitsin parlamentti ja hallitus hyväksyivät tulevan maatalouspolitiikan. Lakiin ei oteta kasvihuonekaasujen alennuspolkua eikä polkua eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Aiemmin on so***** tuholaismyrkkyjen käytön vähentämisestä. Seuraava iso tarkistus tulee v. 2030.
Juttu Sveitsin saksankielisessä yleisradiossa https://www.srf.ch/news/schweiz/keine-zusaetzlichen-klimaziele-buergerliche-bauernlobby-setzt-sich-in-der-agrarpolitik-voll-durch
Tuolla on näköjään paikallisen MTK:n konservatiivilobby onnistunut, saattaa tietysti joku agrokemian konserni hieman tukenut..
Kiitos kommenteista! Mielestäni puhtaassa nurmiviljelyssä kannattaisi vuorotella apilaisia ja apilattomia nurmia. Apilaiset viljelee apilan voimalla, apilattomat sitten lannoittaa "tilan tavanomaiseen tapaa". Näin saadaan apilanurmesta irti kaikki tehot. Valkoapila on kasvutavaltaan erilainen kuin puna/alsikeapila. Rönsyjen avulla se pysyy hengissä, vaikka häntä jo kuolisi tauteihin tai johonkin. Luonnonhoitopeltoihin ym. kylväisi ilman muuta apilan alussa; ajan saatossa kun se tuo typpeä ja maanparannusta, se vaan tuhoaa omat menestymisen mahdollisuutensa - apila on pioneerikasvi, joka pohjustaa maata vaativammille kasveille.
Pari vuotta sitten sain suojavyöhykesopimuksella olleen pellon vuokralle, jossa oli kuusivuotiaanakin vielä ihan välttävän tuottava apilikko - jos nyt 3 tn kuiva-ainetta säilörehuvaiheessa on "välttävä". Tuo lohko lähti nyt normikiertoon meillä, biotiitilla ja lantakompostilla ponnistetaan eteenpäin tuollaisen "levon" jälkeen. Ja täydennyskylvö on meilläkin ihan rutiiniohjelmassa 1. ja 2. nurmivuoden keväällä, kun tavoitteena on kolmivuotinen nurmi.
Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.
Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.
-SS-
Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.
Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla. Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.
Mulla oli muutamassa paikassa kymmenisen vuotta suojavyöhyke sopimus, kyllä niissä alkoi jäykimmissä jokitöyryissä heinän kasvu olla aika olematonta juurikin tuossa suurinpiirtein 5 vuoden jälkeen. Multavat paikat kasvoi lähes samalla tavalla loppuun asti. Apilaa noisssa ei ollut, toki sinne sitä alkoi luonnostaan tulla loppuaikoina.
Tähän vielä joku aika sitten tekemäni graafi aikanaan Hämeen tutkimusasemalla tehdyistä "ravinteiden säästötapakokeista", jossa surkean viljavuusluvun pelloilla apilan satotasoon ei vuotuislannoituksella ollut 15 vuoden seurantajaksolla juurikaan vaikutusta..
