Lainaus käyttäjältä: Moottoripolkupyörä Man - 27.02.23 - klo:22:48

Itse fosforin karkaamisongelmahan liittyy yleensä eroosioon. .... Pitäisikö siirtyä systeemiin, jossa valumavesiä ei päästetä vapaasti valumaan, vaan ne johdetaan maan sisään tai altaaseen tai laajaan imeytyspintaan, kuten metsään?

Eli pelto pitää saada kuntoon, että vesi imeytyy siihen peltoon eikä lähde liikkeelle... Nurmea, aluskasveja, kevyet koneet, hyvät renkaat, kasvipeitteisyyttä jne. Ihan perusteita.

Jos valumavesiä halutaan vähentää noiin eikö kyntö ole siihen tehokas menetelmä? Kyntövakojen välit ja kuohkeutettu kyntökerros lisäävät vesitilavuutta ja antavat aikaa sadevsille imeytyä maaperään.

Nythän hiilikin on otettu näyteikkunaan kipsin levityksessä.

No mutta kuitenkin. Pahiten kuormittavat pellot ovat yleensä niitä, joissa toimenpiteet eroosion estämiseksi maksaisivat rahaa kaikista eniten. Esim. rinnepellot ja tulvapellot. Pelkällä suojavyöhykkeellä ei saada estettyä virtaavaa vettä varsinkaan sulamisaikaan, jolloin imeytyminenkin on heikompaa. Kyllähän kaikenlaisia altaita ja penkereitä saisi tehtyä, mutta joskus siellä pellon päässä on se iso viemäri ja peli on menetetty.

Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.

Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.

-SS-

Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.

Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.

-SS-

Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.

Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla.   Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 01.03.23 - klo:10:30

Lainaus käyttäjältä: Moottoripolkupyörä Man - 27.02.23 - klo:22:48

Itse fosforin karkaamisongelmahan liittyy yleensä eroosioon. .... Pitäisikö siirtyä systeemiin, jossa valumavesiä ei päästetä vapaasti valumaan, vaan ne johdetaan maan sisään tai altaaseen tai laajaan imeytyspintaan, kuten metsään?

Eli pelto pitää saada kuntoon, että vesi imeytyy siihen peltoon eikä lähde liikkeelle... Nurmea, aluskasveja, kevyet koneet, hyvät renkaat, kasvipeitteisyyttä jne. Ihan perusteita.

Jos valumavesiä halutaan vähentää noiin eikö kyntö ole siihen tehokas menetelmä? Kyntövakojen välit ja kuohkeutettu kyntökerros lisäävät vesitilavuutta ja antavat aikaa sadevsille imeytyä maaperään.

Kyllähän kyntö tavallaan toimii sulalla kelillä valumavesien vähentäjänä, mutta sitten on pidettävä huoli siitä, ettei tule vakoa siihen kohtaan, mistä vesi virtaa, muuten tulee oja ja syvä. Kaiken kaikkiaan nurmikasvusto ja peittävä sellainen lienee kuitenkin paras vähentämään eroosiota.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 01.03.23 - klo:18:23

Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.

Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.

-SS-

Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.

Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla.   Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.

Mulla oli muutamassa paikassa kymmenisen vuotta suojavyöhyke sopimus, kyllä niissä alkoi jäykimmissä jokitöyryissä heinän kasvu olla aika olematonta juurikin tuossa suurinpiirtein 5 vuoden jälkeen. Multavat paikat kasvoi lähes samalla tavalla loppuun asti. Apilaa noisssa ei ollut, toki sinne sitä alkoi luonnostaan tulla loppuaikoina.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 01.03.23 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 01.03.23 - klo:18:23

Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.

Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.

-SS-

Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.

Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla.   Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.

Mulla oli muutamassa paikassa kymmenisen vuotta suojavyöhyke sopimus, kyllä niissä alkoi jäykimmissä jokitöyryissä heinän kasvu olla aika olematonta juurikin tuossa suurinpiirtein 5 vuoden jälkeen. Multavat paikat kasvoi lähes samalla tavalla loppuun asti. Apilaa noisssa ei ollut, toki sinne sitä alkoi luonnostaan tulla loppuaikoina.

Hankalassa savessa saattaa olla myös se, että maanviljelyn seurauksena multavuus on vähentynyt ja maan rakenne on aikojen saatossa huonontunut. Kasvin juurilla ei ole yksinkertaisesti tilaa kasvaa ravinteiden ääreen ja fosforin ja typen saanti huonontuu. Maanäytteessähän tällaista ongelmaa ei ole. Vaikka kvk ja pH olisivatkin kunnossa, hajoitettava orgaaninen aines aiheuttaa väkisinkin elämää maahaan, joten biologinen kuohkeutus vaikuttaa koko ajan. Hyvä esimerkki on ihan vaan kyntöjankko, jota ei kasvien juuret läpäise ihan helposti. Jankon kun rikkoo, alkaa hyödyt näkymään, jos muut kasvutekijät ovat kunnossa.

Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.

Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.

-SS-

Myös nurmella pääosa kasvustosta on maan alla. Niiton jälkeen osa juuristosta kuolee, eli se muuttuu eloperäiseksi ainekseksi. Kasvin kasvaessa juuristo kasvaa uudelleen. Typpilannoitus edistää juuriston ja maanpäällisen osan kasvua.

Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 22.02.23 - klo:10:26

Kertokaas yks juttu tosta kipsistä, miksi se pitää mullasta heti levittämisen jälkeen, mihin se kehoitus perustuu?

Ei tarvi mullata.

Samaa mieltä melkein kaimani kanssa. Rakennekalkki kyllä pitää mullta heti koska siinä oleva sammutettu kalkki reagoi nopeasti.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 01.03.23 - klo:19:49

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 01.03.23 - klo:18:23

Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.

Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.

-SS-

Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.

Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla.   Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.

Mulla oli muutamassa paikassa kymmenisen vuotta suojavyöhyke sopimus, kyllä niissä alkoi jäykimmissä jokitöyryissä heinän kasvu olla aika olematonta juurikin tuossa suurinpiirtein 5 vuoden jälkeen. Multavat paikat kasvoi lähes samalla tavalla loppuun asti. Apilaa noisssa ei ollut, toki sinne sitä alkoi luonnostaan tulla loppuaikoina.

Tähän vielä joku aika sitten tekemäni graafi aikanaan Hämeen tutkimusasemalla tehdyistä "ravinteiden säästötapakokeista", jossa surkean viljavuusluvun pelloilla apilan satotasoon ei vuotuislannoituksella ollut 15 vuoden seurantajaksolla juurikaan vaikutusta..