arvasin että tästä tulee karmee väittely  Mutta aurat ei vaan tartte leikkureita kun on hyvät esiaurat piste.

Ilmeisesti ainakaan vanhan DVL-överumin esiaurat eivät ole hyvät. Aikoinaan muutaman tunnin tappelin kun oli mutaa, jossa juolavehnää ja pehkukarhoa. Hommasta ei yksinkertaisesti vaan tullut mitään kun se esiaura ei leikannut vaan alkoi työntää juola-pehku-mälliä edessään. Ei mennyt syvään eikä matalaan. Ja olivat siis rautaa, tietty.

Otin ne esiaurat silloin pois enkä ole takaisin laittanut :-/
Kai ne savilla olisivat toimineet,en vaan savia juuri kynnä. Kynnettäväksi jäävät lähinnä kaikkein ongelmallisimmat lohkot.

Ehkä nykyiset esiaurat (muovi) ovat toista maata noihin verrattuna, eipä ole kokemusta.

Mä olen nähnyt. Ei kai sitä ole miksikään perusmuokkausvehkeeksi tarkoitettukaan. Lähinnä sellaisiin satunnaisiin tureikkoihin ja pöheikköihin joihin ei oikein perinteiset vehkeet toimi. Vaihtoehto voisi olla vaikka sitten kelajyrsin - tuskin silläkään kukaan 200 hehtaaria savikkoa aja.... eikä kovaa 

Piikit vissiin olivat aika kovilla jos paljon kiviä ja puunjuuria ym.

Tuttu osti vuosia sitten veitsileikkuriaurat.
Sitten kynti matalaan juolan pahasti valtaaman turvemaan.
Noin 10 metrin välein joku viilu katkesi ja lähti mukaan, pää kaksinkerroin. Ilmeisesti pyrki myös tarttumaan siipeen.
Lopputulos oli melkoisen 'elävän' näköinen.

Seuraavana vuonna auroissa oli kiekkoleikkurit.
Muistaakseni molemmat oli Kvernet.

Takaraideleveysoptimi johtuu ihan siitä tosiasista, että silloin vetovarret ovat ihan yhtä kaukana traktorin  keskiviivasta. Jos näin ei ole, niin vetokarttu on auttamattomasti hieman vinossa eli ei samansuuntainen esim. taka-akselin kanssa ja silloin aurat kampeavat.  Sarka-auroissa on kyllä se säätövipu,

Voi sitä karttua siirtää kiinnityksessään kokonaan sivulle, ei ainoastaan sitä säätövipua kääntämällä. Tosin, ainakin omissa vanhoissa Fiskarsseissani tuo jakoavainta vaativa säätö yksinkertaisesti loppui kesken jos yritti isomman koneen perään. Olisi tar***** jo leveämpi karttu.

Ensin laitettiin kurmut pois ja ny niittäminenkin pitää lopettaa

Tyhmä kysymys, mutta kun ei sana ole tuttu... mikä on kurmu? Tiedän että se on porojen loinen mutta ilmeisesti jossain päin jotain Suomea jotain muutakin :-)

Arvaisin että lehmä tai nauta...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Porokiiliäinen

"Kasvaa maatalouden elämäntapaan...." 

Eiköhän tämä aika monelle ole jonkinlainen elämäntapa. Ainakin ero 37 viikkotuntia tekevään palkansaajaan on jonkinlainen. Jo se että työ, koti ja vapaa-aika ovat suloisessa sekoituksessa tekee jotain. Eikä työaika ole minuutin tarkkuudella kalenteriin kirjattu.

Silloin menee hyvin, kun talous on kunnossa ja voi nauttia kiireettömistä hetkistä, luonnosta ja siitä kuuluisasta yrittäjän vapaudesta.

Viime kesänä opetin yhden 17 vuotiaan kaupunkilaispojan äestämään.

-> Miksi tämä ei onnistuisi omillekkin lapsille jos apua heiltä tarvitsee  Ovatko maalaislapset jotenkin tyhmempiä ja heille täytyy tällaisia yksinkertaisia asioita opettaa 2-vuotiaasta lähtien 

Ei se siitä teknisestä suorituksesta kiinni ole, oppiihan tuon kuka tahansa normiälyinen lyhyessä ajassa.
Se, mikä tässä tulee vastaan, on kasvaa tähän maatalouden elämäntapaan.

Se ei kevään tulo tee kaupunkilaiselle ollenkaan saa peruslevottomuutta kuin ikänsä pellonpientareita kävelleelle isännälle. Tasainen oraspelto ei tuota samaa mielihyvää kuin isännälle.

Olen nähnyt useamman ei-maatalousympäristössä kasvaneen yrittävän tilanpitoa. Useimmat ovat luopuneet muutamassa vuodessa. Joko homma ei vaan lopulta kiinnostanut, pitkäjänteisyys loppui, talous ei tyydyttänyt, puoliso ei tykännyt olla maalla, lapsien koulu- ja harrastusmatkat koettiin hankaliksi ym. Lähtökohdat tilalla olisivat olleet kunnossa, jopa hyvätkin, mutta takaisin palkkatyöhön tai muuan alan yrittäjiksi ovat palanneet. Toki poikkeuksiakin on.

Tilalla koko elämäntyönsä tehneelle vanhalle isännälle tilanpito saattaa olla lähes koko elämä. Ulkopuoliselle se on vaan yksi epämääräinen vaihtoehto 57:stä muusta vaihtoehdosta.

Suomessa vaan noi ajotaksat on ajettu niin alas, että kevyellä traktorikalustolla mahdoton päästä riittävälle tienestille. Rankempi kalusto on sitten jo metsäkoneiden hinnoissa.
Myös hankintapuu on niin halpaa, ettei sekään puolla kovin kalliita vehkeitä.

Tuntihommina touhuilen omalla paketilla jonkun verran +-200h vuodes. Joskus ajettu mottitaksallakin, kyllähän se melkosta nälkäpalkkahommaa on..

Olen samaa mieltä. Jos pelataan ihan isäntälinjan vehkeillä, ja riittävän varovasti, niin tuottavuus on senverran surkeaa että kilpailukykyä ei ole kuin jossain erikoiskohteilla. Sitten jos panostaa vähän enemmän ergonomiaan, kestävyyteen, maastokelpoisuuteen ja kuormakokoon, niin hinta pompsahtaa taas vastaavasti karkuun ja lähestytään oikeita metsävehkeitä.

Kun tarvitaan tiekuljetusta, maasto on helppoa, kohteen puumäärä on vähäinen ja ajo on oikeastaan vain pieni osa myytävästä kokonaispalvelusta, niin silloin homma toimii. Mutta varsinaiseen lähikuljetuskisaan ei kannattane osallistua kovin köykäisin eväin.

Hommastahan se riippuu. Jossain taajaman puistoalueella voi hyvinkin kannattavasti ajella puita ja vähän risuja kunnan hommissa. Omia 1.harvennuspuita, polttopuuta, ja pitää hommaa tuottavana terapiana :-)

Caltella hyvä kirjoitus. Homma on kuitenkin niin, että ihan liikaa korostetaan sitä traktorin ajamista ja sitä, miten nuorena konehommat aloitettiin. Maatalous on suurimmaksi osaksi muuta kuin konehommia, koneet on vain väline tietyn työn ja tuloksen aikaansaamiseksi. Ja traktorin ajaminen on loppujen lopuksi tosi helppoa oppia, ei siihen mitää ihmeellisyyksiä vaadita. Maatalouden suurimmat haasteet on ihan muualla kuin konehommien osaamisessa.

Karkeasti voidaan kysyä, tahdotko lapsesi olevan kylän kovin konemies vai osaava ihminen joka hallitsee tulevaisuuden yritystoiminnan haasteet?

Tämä on täyttä asiaa. Maatalous ja sen ympärillä tapahtuva yrittäjyys on toisaan jotain muuta kuin traktorin ajamista. Tietysti jos liikeidea on olla päätoiminen koneurakoitsija niin sitten asia on toisin. Silloinkin kyllä suunnittelu- ja laskentataito ovat avainasemassa. Jos koneet ja tekniikka tosissaan kiinnostavat, voi sitä innostusta hyödyntää muuhunkin kuin traktorin ajamiseen. Huipputeknologiaa löytyy monelta sektorilta, kuljettajasta, valmistajasta aina suunnittelijoihin ja tutkijoihin asti.

Onhan se nuorena kivaa päästä tekemään isoilla koneilla hommia, ja joskus vähän vielä vanhempanakin, mutta homman syvin olemus on tosiaan jossain muualla.

Kyllä muistan, että ekaluokkalaisena ollessani äiti leikkasi läksynä olevia K-kirjaimia paperista kun minä vetelin pientä äestä pellolla. Ja se oli hieno fiilis, joskus vuonna -70. Silloin ei vielä ymmärtänyt kokonaisuutta eikä syitä ja seurauksia...

Minulla on kokemusta niin palkkatyöstä, muusta yrittäjyydestä kuin maataloudestakin, lehmiäkin oli joskus. Jokaisessa on omat hyvät puolensa. Maatalous tuntuu toisinaan lähinnä sijoitustoiminnalta, pääomia pitäisi olla rankasti ja tuotto on silti hidasta mutta heikon puoleista :-/  Bulkkituotantoa, sanoisin.
Muualla riittää kun on know-how:ta ja osaamista, maataloudessa pitäisi olla alussa lisäksi 500 000 e pelinappulaa.
Pelkällä osaamisella ja koulutuksella pystyy aloittamaan tyhjätaskuna ja luomaan hyvänkin uran. Sama ei maataloudessa oikein onnistu jos aloittaa sillä että hankkii vieraalla pääomalla ja markkinahinnoilla toimivan tilan ja irtaimiston.


Mukavaa vastapainoahan maatalous on jollekin ajattelua vaativalle työlle. Ja siinä näkee hienosti työnsä tulokset ja kätensä jäljen - myös epäonnistumiset. Jos olen kirjoittanut huonosti toimivan koodinpätkän jonkin systeemin ohjelmistoon, seuraavana päivänä voin painaa delete-nappulaa ja kirjoittaa paremman. Jos teen virheen vaikka kylvöajankohdassa, kasvinsuojelussa tai kasvilajivalinnassa, sitä joutuu katselemaan vuoden ja kärsimään taloudelliset seuraukset. Eli hyvin pitkäjänteistä puuhaa, valitettavasti mm maatalouspolitiikka toimii paljon lyhyemmällä katsannolla.

Eikö tuo ole merkki siitä että on tarve laajentaa 

Juh, varmasti. Kannattavaa siitä ei vaan saisi millään... niillä reunaehdoilla mitä tarjolla on. Mahdoton yhtälö. Eikä tämän ikäisenä enää ole järkeä ryhtyä mihinkään sellaiseen tempaukseen jota parikymppinen voisi vielä pitää huimana haasteena.

Ei väkisin mitään eikä mopolla mahottomia. Jos jälkikasvuilla on lukupäätä ja kiinnostusta muuhun, niin antaa mennä vaan. En kiellä enkä käske, realiteetit tajuavat itsekin.

Laajentakoon sitten naapuri, vaikka vähän surullistahan se toki on 

Varmaan täältäkin foorumilta löytyy sellaisia isäntiä, joiden jälkikasvu ei ole yhtään kiinnostunut maataloushommista vaikka on maatilalla varttuneetkin. Ovat leegoinsinööriä jne.
Syytä ei kaukaa tarvitse hakea jos ei kiinnostunutta jatkajaa hommille ole..

Täältä ainakin löytyy tuollainen.
Ja se on hyvä, kun ei näillä hommilla meikäläinenkään kunnolla elä. Liian pieni tila... harmittaa riivatusti että itse jäin aikoinaan näihin kuvioihin.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 29.08.11 - klo:23:04

Ei se moottorin kilvessä oleva teho ole mikään "akseliteho", vaan se on moottorin nimellisteho.

Tässä taitaa käydä niin että katselemme samaa seinää, ainoastaan  eri puolelta 
Mulle jäi tuo edellinen lause vähän kummittelemaan, kun nimellisteho on se moottorin antama mekaaninen pyöritysteho niin kai sitä voisi kutsua myös akselitehoksi - akselilta se yleensä ulos saadaan 

Mutta se on totta että näiden termien kanssa saa olla tarkkana, ainakin jos on tarkoitus että muut ymärtävät mitä tarkoitan... ja tuo oma sanomani voi hyvinkin olla epätarkka tai väärä ilmaisu.


> Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, että päästään samaan lopputulemaan, vaikka reitti on toinen.

Juu samassa paikassa ollaan.

Ei todellakaan ollut tarkoitus mitenkään viisastella tai väittää olevansa oikeassa. Sorry jos jäi sellainen vaikutelma. Ihan tavallinen tallaaja tässä vaan ollaan. Näissä jutuissa ei kirjoittamalla ole välttämättä helppoa ilmaista ajatuksiaan niin että toinen ymmärtää toisen ajatukset ja fiilikset 

[/quote]
Ongelma tuolla oli se, että taajuusmuuttaja trippasi, elikä ei siis pystynyt syöttämään verkoon tehoa, jonka moottori generaattoriksi muuttuessaan syötti taajuusmuuuttajalle takaisin. Asia ei meinannut millään selvitä, vaikka sitä tutki useampi alan spesialisti. Lopulta paikalle lähetettiin kaksi siemenssin taajuusmuuttajiin perehtynyttä inssiä paikalle. Siitä huolimatta tapauksen selvittämiseen meni kolmisen päivää. Sitten kun asia saatiin avattua, niin syy ja seuraus tuntuivat aika yksinkertaisilta ja varsinkin kun asiaa nyt vuosien takaa muistelee, niin nyt sitä ihmettelee, mikä siinä kesti. Mutta aina jäkeenpäinhän asiat tuntuvat aivan toisilta. Eikä tuo kyseinen ongelma todellakaan ollut mikään helposti ratkaistava läpihuuto juttu, varsinkin kun asiaa selvittämässä olivat sen aikaiset suomen parhaat alan asiantuntijat. Mutta sinähän varmasti ratkaiset tuon ongelman tuosta vain.
[/quote]


Välipiiri ei kuitenkaan hajonnut tuossa? Se, että jarrutus (ja takaisinsyöttö) ei toimi, on tietysti helppoa havaita moottorin käytöksestä, mutta miksi se ei toimi on kyllä sitten eri juttu :-(
Nämä ovat sellaisia asioita, joiden selvittämisen ei kyllä ole triviaalia. Pitää tuntea niin teoria, käytäntö kuin juuri sen laitteen kytkentä, softa ja sielunelämä. Ja siihen aikaan nuo taajuusmuuttajat olivat vielä vähän harvinaisia härveleitä, ne todella hyvin tuntevia henkilöitä ei välttämättä ollut tungokseksi asti. Lisäksi niitä on niin monensorttisia, alle kilowatin 'taskumalleista' jonnekin megawattien Azipod-syklokonverttereihin. Noilla ei ole nimen lisäksi paljoa yhteistä edes lohkokaaviotasolla.

Minä olen paremmin elektroniikkapuolen kuin paksusähköpuolen kaveri, ja siinäkin pitkälti työn ja harrasteen ohessa itseopiskellut.

Joudun toisinaan etsimään vikaa cpu-ohjatuista laitteista. Siinä saa olla hyvin onnellinen jos vian löytää alle vartissa. Päiviäkin voi mennä... vaikka on jopa laitteen softakoodikin käytettävissä ja suht' nykyaikaisia mittahärveleitä. Yksi sopivasti viallinen piiri vaikka osoite- tai dataväylällä saa koko toiminnan kaoottiseen tilaan, josta on vaikea päätellä mikä se syyllinen on.

[/quote]
Vielä tuli mieleeni sellainen asia, että tajuusmuuttaja on muuten suomalainen keksintö. Muistaakseni se on nimenomaan Strömbergin keksintö jostain 80-luvun alusta, vai olisikohan ollut jo 70-luvun puolella. Mutta minun opiskelu akoina taajuusmuuttajat olivat vielä sen verran harvinaisia, että sitä ei käsitelty muuta kuin vähän teoriassa.
[/quote]

Kyllä se taitaa olla 'Romppasen' keksintö juu. Kehitystyötä aloiteltiin kai jo 60-luvun puolella. Ainakin tämän mukaan:

http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/metsa+jaa+puiden+peittoon+samiprojektissa/a38944

Täällä on jossain aitan nurkassa muuten wanha Strömbergin 25 kW Sami. Ollut jonkin puunjalostuskoneen ohjauksessa. Siinä ei ole muuta vikaa kuin hiiret olivat syöneet varastoinnin aikana siitä lähes kaikki polystyreenikonkat silpuksi. En ole vaan saanut niitäkään vaihdettua kun ei sille mitään järkevää käyttöä ole ollut. Lisäksi se on kaikkinensa niin suuri ja painava laatikko että ei huvikseen kanniskele.
On siinä integrointiaste hieman alhaisempi kuin näissä nykyisissä ihmeissä. Ihan erilliskomponenteista rakennettu, ja vieläpä väljästi. Taitaa olla kohta museoarvoa...

Mutta iloista syksynjatkoa !

[/quote]
Enpä olekkaan koskaan kuullut taajuusmuuttajasta käytettävän lempinimeä/lyhennettä Tamu, vaikka tein niiden kanssa vuosia töitä. Tämä on ilmeisesti sitten nuorempien käyttämää slangia.
Ei se moottorin kilvessä oleva teho ole mikään "akseliteho", vaan se on moottorin nimellisteho. Mitä nyt tässä asiasta muistan, niin näin nuo tehon termit menevät. Pätötehon on työtä tekevä teho. Sen yksikkö on w. Näennäistehon yksikkö on taas VA. Näennäisteho saadaan kertomalla nimellisteho S:llä. Loisteho taas liittyy aina kapasitanssiin tai induktanssiin. Jos siis on reaktanssia, niin silloin syntyy myös loistehoa. Loistehon yksikkö on VAr.
[/quote]

Onhan täällä muitakin joilla ampeerit heittävät iloisesti volttia

Lähes viisikymppinen minäkin olen, mutta tamu-sana on tullut vastaan ainakin 10 vuotta. Ehkä riippuu siitä missä piireissä liikkuu. Näköjään jo vuonna 2004 on diplomityössäkin jo käytetty tuota lyhennettä ja teknisessä yliopistossa on ollut 'Tamu'-tutkimusryhmä. Ainakin se on vakiintunut ammattilaisten keskinäiseen keskusteluun. Itse en kyllä valitettavasti kuulu näihin ammattilaisiin - tämä väärinkäsitysten välttämiseksi.

www.doria.fi/bitstream/handle/10024/35247/nbnfi-fe20041301.pdf?...1

Tuo nimellistehon käsite tuntuu olevan toisinaan hieman epäselvä, joskus oli itsellenikin. Mielestäni se kuitenkin tarkoittaa sitä suurinta mekaanista antotehoa, jota moottori on suunniteltu jatkuvasti menestyksekkäästi tuottamaan, määritellyissä olosuhteissa. Tällä kuormituksella se sitten ottaa sähköverkosta hieman enemmän tehoa, johtuen häviöistä. Tämä ottoteho  koostuu sitten pätö- ja loistehosta, yhdessä ns. näennäisteho (yksikkö VA)

Eli jos minulla on työkone, joka tarvitsee 11 kW akselitehoa pyöriäkseen, teoriassa siihen valitaan nimellisteholtaan 11 kW sähkömoottori. Toinen asia on sitten paljonko sähköverkosta tarvitaan tehoa, se riippuu moottorin hyötysuhteesta sun muista, kuitenkin hieman yli 11 kW. Käytännössä mieluusti mitoitetaan hiukan reilummin.

Tätä tukee ainakin materiaali, jossa sanotaan mm. seuraavaa:

"Moottorin hyötysuhde η määrittelee, kuinka suuren sähkötehon moottori ottaa sähköverkosta
tuottaakseen nimellistehonsa verran mekaanista tehoa."
Samassa materialissa on laskettu, että nimellisteholtaan 30 kW:n moottori ottaa (nimelliskuormallaan) sähköverkosta 32.8 kW sähkötehoa.

Loogistahan tämä olisi ainakin siinä mielessä, että kaikkien muidenkin moottorien ilmoitettu nimellisteho tarkoittaa moottorista saatavaa tehoa, ei moottorin käyttämää energiaa/tehoa.

Mutta jos olen väärässä, opin mielelläni vielä uutta.. nimittäin pitkään olin itsekin siinä uskossa että se kilvessä oleva kW-määrä olisi ottoteho... kunnes koin herätyksen ja päästin kissan ulos :-)

metsajussin nimimerkiksi sopisi paremmin sähköjussi. Tai sahkojussi 

...sähköjänis... hihi...

Mitenkähän tuohon sopisi "alimitoitettu" sähkömoottori taajuusmuuttajalla. Kun kuormitus on hetkittäistä niin voisi taajuutta nostamalla ottaa vaikka nelikilowattisesta jonku 8 kw    Toimisikohan se noin, vai laskeeko vääntö paljon jos nostaa taajuuden sataan hertziin
[/quote]

Tästä taitaa tulla ikiliikkuja. Jos moottori antaa akselilta x kW niin kyllä se verkosta ottaa x + häviöt kW. Oli sitten tamu välissä tai ei... Alimitoitetusta moottorista ei liene muuta hyötyä kuin pieni hintaero, samoin paino/koko. Normaalissa tamukäytössä (nopeutta säädetään alaspäin) moottorit mitoitetaan hieman yläkanttiin niin jäähdytyksestä ei tule ongelmaa.

Toisaalta normaalia moottoria voi muutenkin aina tilapäisesti ylikuormittaa lyhyen hetken, sulakkeiden ja moottorin jäähdytyksen rajoissa. Siinä sähkökone poikkeaa polttomoottoreista, että se kilpeen leimattu teho ei todellakaan ole suurin mitä irti saa, se on vaan suurin mitä jatkuvasti sietää ottaa. Njo, nythän on nää lisätehot ja muut jipot dieseleissäkin....

Tamulla voi tietysti hienommin rajoittaa ja säätää, fiksuimmat osaavat mallintaa moottorin termisen vasteenkin, ja sallivat kuormitusta suurinpiirtein sen mitä moottori käytännössä kestää. Ja vektorisäätöiset tai DTC-tamut antavat hienot vääntöominaisuudet, paikoitustarkkuutta ja muuta ihmettä. Klapikoneen pyörittämisessä taitaa mennä helmet kyllä hukkaan jossei ihan sioille. Tuskin kannattaa laittaa tamua joka maksaa enemmänkuin se moottori.



Tamulla voisi tietysti