Sen sisemmän vivun idea on seuraava:

Säätökaaren takaosassa, välipysäyttimen takapuolella, on nostovarsien asennonsäätö. Takana varret ovat alhaalla ja siinä 'transport' asennossa ylhäällä. Riippuen vähän sen pysäyttimen paikasta, vivuston säädöistä ja vetokoukun nostotankojen pituudesta jossakin kohtaa mennään yläasennon 'yli' eli varret eivät voi enää nousta mutta pumppu painaa yhä eli paine nousee maksimiinsa ja menee varoventtiilin läpi. Se 'constant pumping' on asento jossa näin tapahtuu varmasti, käytännössä jo jossain aikaisemmin. Näitä takana olevia lähtöjä on sitten vaihtelevalla tavalla liitetty siihen samaan painepiiriin, eli jos öljy pääse sinne niin esim kippi nousee.

Se oikeanpuoleinen vipu sitten liittyy periaatteessa työntövarresta tehtävään vetovastustunnusteluun. Vipu täysin takana totellaan vain sokeasti sitä sisempää vipua, vipu täysin alhaalla ei yritetä missään tilanteessa nostaa mitään vaan lasketaan koko ajan. Jossain välillä on sitten kohta jossa tilanne on tasapainossa, ei nouse eikä laske, paikka riippuu työntövarren kiinnityshahloon kohdistuvasta kuormasta. Sillä voi periaatteessa säätää vaikka kyntöaurojen syvyyttä mitatun vastuksen perusteella.

Jos mitään ulkopuolista laitetta ei käytetä, sisempää vipua ei pidä pitää niin edessä että nostolaitteet ovat äärimmäisessä yläasennossaan. Tällöin nimittäin hydrauliikka painaa väkisin koko tuottonsa jatkuvasti varoventtilin läpi, ja rasittuu turhaan kovasti. Fergun mäntäpumppu tai se varoventtili alkaa usein naputtaa tai kolkuttaa jos näin käy, kuulee sen moottorin äänestäkin.

Alue siitä 'constant pumping' kohdasta eteenpäin on sitten paineensäätöalue jota et luultavasti koskaan tarvitse. Siinä voi säätää painetta (voimaa) jolla esim nostolaite pyrkii jatkuvasti nostamaan. Alunperin se oli kai tarkoitettu hinattavien työkoneiden hallittuun keventämiseen ja takapyörien pidon parantamiseen, siihen kuului erityinen painonsiirtokaari jolla vaikka kärryn aisaa nostettiin sopivalla voimalla. Siinä constant pumping -kohdassa annetaan täydet paineet ja siellä edessä alhaalla hyvin vähän painetta.

Vehkeessä ei siis ole mitään tuon tapaisia hallintavipusia?

Lainaus käyttäjältä: Mercantil - 21.03.15 - klo:13:30

Eli hakusessa olisi viljakärryt mikä olisi kuutio ja lompakko ystävällisin vaihtoehto?

Tuossa
http://www.hyvakone.com/fin/Tarjoukset/.25.579.html?query=&cat=0

Ei anna oikein hyvää kuvaa jos jo pienellä vehnäkukkuralla mennään pari tonnia  luvatun kantavuuden yli.

150 hl x 82 kg/hl => 12,3 t

Tietysti jos ajaa vain hallan panemaa luomukauraa... uskaltaa kääntää kuorma päällä asvalttipihallakin.
Edullinenhan se kyllä on.

Sopivalla älyllä varustettuna ihan näppäriä.. ei onnistu aivan typerällä ohjausalgoritmilla:

https://www.youtube.com/watch?v=3CR5y8qZf0Y


Tuossa pallotaiturointia hieman erilaisella tekniikalla. Kuka voittaa, onko se Kuka ? :-)

https://www.youtube.com/watch?v=tIIJME8-au8


Vauhdin hurmaa kiinteäsiipisellä - RadJet 800 viritys.
Meilläkin oli tuollainen - ei kylläkään noin tiukassa vireessä. Siitäkin murtui siipi rungosta kesken lennon kun ylösveto oli kai liian raju vauhtiin nähden...

https://www.youtube.com/watch?v=B85pvUKu5GE

No korjasko kukaan pressujaan, ja millä lailla ja millä menestyksellä?

Minä joskus paikkailin omiani.
Liimana oli paikallisesta muovifirmasta saatu 1/3 litran sinivalkoinen maalipurkki jossa lukee "PVC-liima" ja joku numero jota en tässä nyt muista.
Kirkasta, jollekin liuottimelle haiskahtavaa (ja tehokkaasti purkkiin kuivuvaa) tököttiä,  lienee samaa millä LVI-immeiset liimailevat PVC-putkia.
Ei ollut kovin halpaa tuo tökötti, tosin purkissa lienee loppuelämäni tarve ellei kuivu varastossa pilalle

Ennen liimausta puhdistin pinnat jarrucleanerillä tms rasvantappoaineella.

Paikat ovat pysyneet.

Lainaus käyttäjältä: k08888 - 18.03.15 - klo:06:55

Apv puhallinkone ja 6m dalbo on oikein toimiva yhistelmä. Jyrä sopivasti painaa siemenetmaahan, ja tuolla apv:llä menee jopa kaura, hyvin pieninä määrinä tosin.

Viskatyyppiset on takuulla arkoja tuulelle, vaatinee limitystä ronskisti.

Eikö se tavara lennä tuulella vain jonkinverran sivuun, levitysleveys pysyy samana.

Juu ei vaikuta paljoa jälkeen, kunhan tuuli on tasaista....

Puruhampaasta olen poistanut koko piikin rälläkällä jo heti uudesta ketjusta. Eipähän haittaa enää koko terän elinaikana.
Minkäänlaisia rikkoutumisia ei ole ollut tämän takia. Olen tykännyt tehdä näin jo vuosia, enkä aio palata viralliseen lastun paksuuden säätämiseen, koska en näe siitä mitään hyötyä minulle.

Konstit on monet, sano :-)

Tietysti kun on riittävän tehokas saha ja sopivan tylsä ketju (tai eri lailla teroitettu) niin toimiihan se jollakin lailla noinkin.... tai sitten niin hidas ketjunopeus että se lähinnä jyrsii.

Aivan noin radikaalille linjalle en ole vielä lähtenyt, mutta mä nyt olenkin tämmöinen pienempi kaveri jolla ei ole voimia kisata sahan kanssa että kumpi vie.

Lainaus käyttäjältä: erik - 14.03.15 - klo:15:30

Yhteenvetona kun vanhaa konetta kattelee niin tunteja ei niin kauheesti kannata kattella vaan koneen yleistä työkuntoa ja mitä kaikkea osaa siihen on vaihdettu!

Juuri näin, koneen kunto ja remonttihistoria on tärkeintä.  Mittariin vaan teipinpala tuntien päälle niin ei häiritse jos kone muuten iskussa 

Oma aihio oli aika vähillä tunneilla lähinnä senkin takia että koneeseen oli vaihdettu jälkeenpäin uudempi koura joka ei vanhan hydrauliikan kanssa toiminut kunnolla mitenkään. Öljyt lämpesivät päivittäin, tehohukka hirveä. Lisäksi sähköjärjestelmä alkoi olla heikossa hapessa, eikä koneella loppuajasta päässyt kunnolla edes liikkeelle. Tilalle tuli uusi kone ja seisontaanhan tuo lopulta joutui, mutta toisaalta pysyi muuten mekaanisesti hyvänä sitten.

Remonttihan oli tietysti sitten aika radikaalia, roskapönttö viereen, kaikki letkut ja hydrauliikkaosat letkuineen pönttöön, samoin kaikki sähköjohdot ja komponentit. Uudet nykyaikaiset tavarat tilalle ja mehtään.

Nuo CAN- väyläiset koneet sikäli huonoja että moduulit ja ohjainboxit ovat monesti tosi kalliita ja ei saa kuin varaosatiskiltä ja niiden hinta ei aina perustu tuotteen arvoon, vaan  joskus hinta voi olla kerrottu kengännumerolla, tai sitten saunanlauteilla keksitty .  Itsellä tuohon toi toki suurta helpotusta se että koneen ohjausjärjestelmä on oman virman tekeleitä. Toki paljon työtä tuommosen tekeminen vaatii ettei se silloinkaan ilmaiseksi tule mutta kuitenkin.

Ponssehan teki noita peruskunnostuksia, Barbohan on tällainen peruskunnostettu ja modernisoitu HS15. Kockumseja rakensi ( en tiedä rakentaako vielä) KR Maskiner. Tais olla jokin aika sitten myynnissäkin tuollainen Kr  853-6H, oli ihan jämerän näköinen peli Ponssen H7 kouralla. Omia kokemuksia noista ei ole, mutta eiköhän noilla pitkään päästelty kunnostuksen jälkeen. Tuntuis kyllä että edullisempi vaihtoehto kuin kokonaan uusi. Eiköhän noissa ollu vielä uuden takuut, ym.

Eikö se ole vähän harvinainen tilanne että urakoitsija peruskunnostaa vanhan koneen hyvään malliin, ja laittaa sen sitten pian vaihtoon?
Ainakin ne edullisemman pään koneet mitä olen joskus kuolannut ovat jokainen kaivanneet montaakin isoa kohennusta vielä. Tietysti sellaiset jutut joita laitetaan useampi kerta koneen elinaikana saattavat olla vähän aikaa sitten laitettuja. Harva luopuu luotettavasta ja kunnossa olevasta koneesta. Näitä 100 000 m3 vuodessa puivia aukkoneita vaihdetaan kyllä tuoreempiin ehkä periaatteen vuoksikin, ennen kuin ongelmat alkavat. Isoilla firmoilla taitaa olla myös annettu max. ikä sopimuskoneille.

Suhteilla ja tutuilta toki voi löytää helmiä, mutta kyllä nuo virallisilla vaihtolistoilla olevat muutaman kymmenentuhannen juuron koneet ovat useimmiten aika tasaisen kypsiä :-/

Jotain harvinaisia merkkejä ja malleja saattaa saada kuntoon nähden edullisesti. Kuten esim eräs tietämäni Pika. Sellaisen kanssa voi vaan olla aika orpo olo jossain vaiheessa, niin osien kuin tiedonkin suhteen, olkoonkin että useimmat komponentit ovat kuitenkin yleisten valmistajien standardiosia. Mekaanisesta voimansiirrosta löytyy kuitenkin speciaaliosaa, samoin vaikka jonkin eksoottisen nosturin kääntölaitteessa on vaikeasti korvattavia komponentteja jne. Ja Pinomäen tapauksessa myös hydrauliikassa on Sakarin omia innovaatioita ja vain noihin koneisiin tehtyjä erikoisventtiilejä jne. Ja elektroniikan kanssa on ammattilainenkin hukassa dokumentaation puuttuessa ellei tosiaan sitten pura entisiä pois ja aloita alusta. Ihan halpaa hubaa ei sekään ole.

Pikan tarina päättyi vähän surullisesti, viimeisen saivat kokoon työllä ja tuskalla:

http://www.metsatrans.com/Lehdet/2012/nro3/pikapinox312.pdf

Mitä olen seuraillut niin noita vielä käyttökelpoisia koneita on useita motoketjuja pyörittävien firmojen apukoneina. Siinä on joku energiapää, ja saattaa seisoa viikon-kaksi rääseiköllä kun on parempia urakoita muualla. Sitten tulee kuski muutamaksi päiväksi, ja taas saattaa seisoa viikon pinon vieressä kunnes homma valmistuu.

JOS olisin itse konetta etsimässä niin ProSilvat olisivat kiinnostavia... vaan kun en ole.

Huomaa kun maajussi lähtee mettäkoneostoksille niin sen pitää aina olla pirun vähän ajettu. Mua pistää ensimmäisenä silmään jos koneella ikää ja vähän tunteja... Jossain mättää jos koneeseen ei oo tunteja kertyny.

Työstä kun koneen ostaa eikä sellasen mikä makaa sen 11 kuukautta navetan nurkalla niin ei kauheesti mee mettään.
Mitä enemmän kone seisoo sen enemmän se yleensä sitten *****ilee.

Ja mitä tuolta aikasemmin tuli CAN väylä koneet esiin niin ennemmin väylällä oleva kone kuin ilman. Sitä voi sitten ihan itse miettiä että haluatko helvetinmoisen nipun vanhoja haperoita johtimia vaiko muutaman moduulin ja neljällä johtimella olevan kaapelin....

Kevyen mettäkärryn päälle on muuten aivan turha haaveilla järeetä sykevehjetta kun se parin tonnin painonen kärry lähtee puun mukaan eikä toisinpäin 

Kyllä se saa olla vähän ajettu, mutta pitää vaan määritellä mikä on vähän. 10 000 kieppeillä voi ehkä varovasti sanoa että 'ei vielä paljon'. Mutta on niitä 30 000 ajettujakin, ja se on kyllä sitten jo lähellä loppua. Tai ainakin täydellistä peruskunnostusta.

Seisomiseenkin voi olla ihan hyväksyttävä syy. Monella urakoitsijalla on tuollainen 'varakone' jolla ei kauhea aktiivisesti enää rahaa tehdä. Tunteja siinä saattaa kyllä olla jo enemmän kuin 'vähän' ja luotettavuudessa pientä sanomista. Eikä siinä välttämättä ole uusimpia yhtiöiden vaatimia tietojärjestelmiä jne joka jo sinällään rajoittaa työtä. Se on totta että seisominen ei välttämättä konetta mitenkään paranna. Harvoin vaan tuollainen maajussi-hintaluokan kone on enää täysissä työvuoroissa urakoitsijan ykköskoneena... ainakaan minä en ole nähnyt. Kyllä ne melkein alle 5 vuotta vanhoja ovat jotka eivät yhtään seisomaan jouda.

Noista väylistä, mittalaitteen ja hakkupään välillä se on oikein hyvä juttu, mutta muuten en kyllä haluaisi konetta jossa kaikki moottorinohjauksesta sisävaloon on jonkin TMC:n takana. Mieluummin vanhassa koneessa ei yhtään väylää eikä johtoa niihin, sammutussolenoidia lukuunottamatta :-). Uudempia ei tietysti muunlaisia kuin väyläohjattuja olekaan . Niissähän kaikki liittyy bittien välityksellä toisiinsa.

Minkähänlaisia ovat nämä valmistajien 'tehdaskunnostetut' koneet? Onko kunnostuksen hinta suhteessa hyötyyn? Varmasti itse turaamalla saa halvemmalla, mutta..

Ei ole kovin kauaa kun yksi urakoitsija kertoili että koneen väyläsolmujen uusimisiin on mennyt vähän turhan paljon rahaa, ei ollut selvinnyt miksi niitä hajoaa.

Ei täälläkään Leylandia suuresti ole ihasteltu. Kokonaista 2 kappaletta olen ajossa nähnyt, niistä toinen 2100-malli jota joskus pienen pätkän ajelinkin..

Kaverin harrastenuhjua ollaan kummasteltu.
Perärepun noista kai saa hajalle jos pultit päästää löystymään ja isompaa nostolaitevehjettä retuuttaa.
Mainitussa yksilössä hydraulipumppu täysin sohlo (korvattu muutenkin olleella nokkapumpulla)
Vaihteiston nopeudet jotenkin hassut... tuntuu että sopivat vaihteet on unohdettu tehtaalle. Ehkä mulla on liikaa massikka-tunteja takana.
Jarrut tuntuvat vaativan vuosittaista hellää huolenpitoa.. joko jumissa tai ei pidä.
No tässäkin vertailukohta on väärä, nykyaikaisille märille jarruille ei ole tarvinnut tehdä mitään 28 vuoteen.

Uusimmissa leukuissa oli jotain vaihteistoprobleemaa (synkat) tms ?

Tähän varmaan eräs toinen nimimerkki omaa tietoa näiden luulojen sijaan.

Omasta mielestäni jotakin 15- 20 tonnin ostohintaista konetta ei kannata suoraan metsään työmaalle viedä särkymään. Tuurilla tosiaan voi kestääkin  mutta ennemmin lottoaisin jos onneen luotan. Lotossa on mahdollisuus pienemmällä panoksella voittaa enemmän kuin vanhan koneen kanssa. Tietysti jos on tuntenut koneen, koneen käytön  ja tehdyt huollot ja remontit uudesta asti, on eri asia ennakoida kestävyyttä.

Vanhastakin saa kyllä tosi hyvän ja kestävän mutta parempi on käydä kone kunnolla läpi jossain  metsämaastoa paremmassa paikassa ja uusia ja kunnostaa heikkoja paikkoja. Tietysti työtä on paljon mutta ei hyvää hakkuukonetta oikein millään konstilla ihan pienellä panostuksella saa. Vaatii paljon asiaan perehtymistä ja aikaa tehdä ja etsiä/ tehdä osia, jne.     

Omaan käyttöön kun ostin konetta ( oli n. 11000 h ajettu, seissyt paljon, jne. ), muistan kun edellinen omistaja kysyi että minne palstalle meinaat nyt tämän tästä viedä. Sanoin että ei taija tämä kone pariin vuoteen palstalle keretä. Olihan siinä oma hommansa kun kaikki (vaihteistoa ja moottoria  lukuunottamatta) tehtiin uusiksi tai kunnostettiin. Mutta nyt kun sillä puita kaatelee niin ei tuo operaatio kaduta, varsinkin kun ei tuo kuitenkaan omalla porukalla tehtynä loppujen lopuksi kovinkaan kalliiksi tullut. Polttoaineen kulutuskin on nyt paremman hydrauliikan takia aika pientä.

Vaikka eipä tuo koskaan kokonaan valmiiksi taida tullakaan, aina kun voi parantaa.
 

Aika lailla samoilla linjoilla. Työtä on kyllä julmetusti ja aikaa menee jos koneen oikeasti käy läpi, sillä työmäärällä ja ajalla tekee jo aika monta tuulenkaatoa moottorisahalla.
Voi olla että parasta tiliä tekisikin perustamalla metsäkonekorjaamon...
Halvan koneen hinnankin saa tuplattua jos vikaa enemmälti löytyy. Jo pelkästään työ- ja ajohydrauliikan laittaminen ei ole halpaa hubaa, ellei sitten korvaa loppuunajettuja osia puoliksi loppuunajetuilla. Jos uutta laittaa niin euroja menee. Riittävän vanha ja yksinkertainen kone ilman CAN-väyliä ja kaiken tietokoneohjausta saattaa olla halvempi laittaa - jos taas osia vaan saa. Vieläkös niitä wanhoja Kockumeita on olemassa....   :-)))

Väsymistyyppisiä vikoja on vaikea ennakoida - kunnes telissä napsahtaa.

Mutta eihän siinä mitään , jos töitä on enemmänkin tiedossa, aikaa löytyy ja hommasta tykkää, niin ei se hassumpaa terapiaa ole. Tekemisen meininki ja työn jäljen näkee  :-)

Mä en taas näe mitään järkeä lähteä harventamaan omatoimiseti kun siihen on saatavana kaikenlaisia urakoitsijoita pilvin pimein. Kuitenkin tehokas tuulenkaatojen selvittely hyvin siirtyvällä kalustolla on mahdollisuus. Ne kun tarttee tehdä niin omissa mettissä ja voi olla että sitä touhua olisi muidenkin mettissä. En tiedä uushankintahinnoista mutta joku käytetty keslan rimpula oli agrin pihalla 7 tonniin. Sellaisen kun saisi huomattavasti järeämpänä niin joku 15 tonniakin voisi investoida ja se toisi hommia koko talvelle. Eli eka tekisi puut ja sitten ajelisi ne tien varteen.

Taitaa olla erilaiset nää systeemit erilaisia eri paikkakunnilla... mitä minä olen metsiä kolunnut niin kyllä tuulenkaadot ovat olleet hyvin vähäisiä, usein muutamia kymmeniä runkoja ehken talvessa keskimäärin. Sen sijaan toukan pystyyn tappamia on riittänyt. Ja tekemättömiä harvennuksia ja varsinkin raivauksia :-( Omassa pusikossanikin olisi tehtävää.

Joskus joku muualla asuva metsänomistaja on kysynyt kaatuneita tekemään, mutta ne ovat melkein tuntitöitä ja pikkujuttuja.
Täällä ei tuulenkaadoista kyllä businesta pystyyn saisi. Ellei sitten halua pyöriä 100 km säteellä, ehkä. Jotain uusien aukkojen reunoja välillä kaatuu, mutta ei niiden puumäärä ole tilakohtaisesti mitenkään maininnan arvoinen kuitenkaan.

Keski-Suomessa on tainnut olla näitä oikein naisen nimellä ristittyjä puhureita, jotka kaatavat sitten satoja hehtaareja. Täällä Lahden nurkilla ei sellaisia ole tainnut vähään aikaan olla.

Itte pidän tällaista sykeversioista minkä voisi nostaa kärryn päälle hyvänä. Siihen vaan pitäisi mennä todella iso puu ja pääasiallisena käyttönä tuulenkaatojen pätkiminen. Toki sahaava katkaisu kouraan olisi hieno. Kauhean ison pilkin se vaan vaatii että lumesta saa revittyä sen jäätyneen kuusen.

Oikeaa motoa mietittäessä pitää myös miettiä kuluksi sitä tallissa seisovaa raktoria ja pöllikärryä jotka muutenkin on olemassa. Siksi se raktoriin liitettävä sykeharveri voisi olla järkevä jos ei ihan vakituiseen suunnittele metsähommeleita. Harvennuksille sitten ammattilaisten ajamat sampot ja toiseen harvennukseen ja päätehakkuisiin jontikat.

Kärryversio on vain onnettoman kömpelö systeemi. Kokemusta on. Varsinkin jonkun tuulenkaatojen kanssa jotka ovat yleensä kaatuneet sinne minne tuuli on osoittanut.
Ja sitten pitää jaksaa tosiaan repiä kokorunkoja oksineen liikkeelle. No way.

Kohtuullisen isossa pilkissä voisi toimia reilu sykepää. Keslalla oli joskus sellainen vähän parempi sykeversio mistä meni isommatkin oksat. Kun se on nosturin nokassa niin ei sen tarvitse heti jaksaa repiä sitä jäätynyttä puuta irti. Kannosta irti, sitten sillä voi ujutella paikallaan olevaa puuta pitkin karsien, ja sitten katkaista. Jo lähtee se tehty pölli liikkelle vähemmälläkin voimalla. Pari pätkää kun saa tehtyä niin yleensä se loppu alkaa sitten liikkua jo kokonaisena, jos ei niin sitten jatkaa samaan malliin.

Ei se hirveän nopeaa noin ole, mutta ei se lumeen jäätyneen puun metsurointikaan ole ihan sitä unelmahommaa.

Ehkä teillä on huimia metsäaloja, mä en ihan ensiksi osaisi kuvitella että tuulenkaatoja varten hommaisi jonkun 20 ke:n systeemin ?

Pikemminkin se tarve lähtisi siellä ensiharvennus - väljennys tiimoilta. Ja siellä ei kamalan suurta hakkuupäätä kaivata. Nosturissa saa tietysti olla vartta ja voimaa. Ja alustassa maastokelpoisuutta.

Mut entäs oikea moto ? Vaikka olis joku parinkympin loppuunajettu sohlokin, niin silti se kaataa, karsii ja katkoo melkolailla murskaavalla tehokkuudella verrattuna mihin tahansa isäntälinjan koneeseen. Jotenkin kun on seuraillut sujuvaa mototyöskentelyä tehokkaalla koneella, niin melkein tympäisee nuo puuhavehkeet. Toki vielä enempi tympäisee katsella köpelöä motokuskia tehokkaan koneen puikoissa.

Ja minusta on edelleen harvennuksilla pienempi paha järeä moto, joka pystyy tehokkaasti harventamaan jopa 11m  ulottuvuudelta, kuin joku pienempi häristin, joka joutuu ajamaan järeämmän rungon viereen saadakseen sen turvallisesti nurin.

Oikeastaan niillä harvennuksilla mitä isäntälinjalla kannattaa tehdä, ei kamalan suuria pitäisi vastaan tulla. Myrskytuhot ja sellaiset tietysti erikseen.

Parinkympin moto on suuri arvoitus. Voi pelata vuositolkulla pikkurempalla, tai sitten ei. Huonolla tuurilla ainakin remonttitaidot kehittyvät, ja pitää olla asiallinen lämmin tila missä rumilusta joutaa seisottamaan. Pohjolan tallissa ei isompia korjauksia ainakaan talvisaikaan tee Erkkikään.

Hyvällä tuurilla kuski ja elämä hymyilevat vielä pirtissäkin.

kattelin tosa vaan että mitenkähän isomman puun, kun kerran sopiikin, kanssa sitten.   kun oikea motokin joutuu pikkasen ohjaan tyveä ennen loppusahausta ettei halkia.....                      on kait tuo ihan toimiva nuin pienelläkin traktorilla.  ja halvempaa kuin oikea moto...

Hoituu sillä että otetaan kouralla vähän kannatusta sieltä tyhjän päällä roikkuvasta pölkystä.

Muuten näytti tosiaan toimivan ihmeen hyvin.