Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: 1 ... 219 220 [221] 222 223 ... 293

Viestit - metsajussi

Silloin aikoinaan kun tuolla Potillaalla ajettiin tuppas kuivalla kelillä nousemaan toinen reuna kultivaattorista pintaan.

Pomppii se raskaskin kultimaattori kun iso kone vetää.

https://www.youtube.com/watch?v=mjxlG3BF7dk

-SS-

olis ollu kiva verrata potilaan jälkee samoissa olosuhteissa saman veturin perässä samaan työsyvyyteen ajettaessa.

Syvälle menee, tehdään vesitilaa syysviljalle, epäilen, että aika monella kumipyörävetoisella jäisi syvyys matalammaksi. Kun piikkien jousia ja koko äjeksen tutinaa katsoi, näkyy vaihtoehdot olevan, että joko maa, piikin jousi tai itse äes antaa periksi. Ceissi ei.

-SS-

Jossakin haastattelussa Niko mainitsi että 25 cm syvyyttä on syysviljalla tavoitteena. Kultivaattori on totisen paikan edessä kun Case vie eikä vikise .. ei taida meno ryytyä vaikka tulisi vähän tiukempikin paikka. Heikommasta perävärkistä saattaisi illalla olla enää pelkkä aisa perässä :-)


https://www.youtube.com/watch?v=_W2r3LANShQ pienen työntövarren huolto ;D

Ei  tainnut olla Kellfrin koneesta tuo tunkki.  :-)
Täsmennys nyt ollaan hankkimassa kultivaattoria ei missään nimessä jankkuria... Eli vaihtoehdot mahdollisesti olisi multiva wingmaster tai potila kk.. Moni on nyt antanut positiivista palautetta potilasta kyseessä siis varsin toimiva kampe eikä se olisi kauhean painavakaan verrattuna wingmasteriin...

Täällä just KK. Paremman puutteessa, parempiakin kyllä on....kuolaan kuitenkin yhä Köckerlingin suuntaan. KK:ssa typerintä on ne kannatuspyörät, koko vehje pomppii kun pyörä kulkee siellä terien heittämien maapaakkujen päällä :-( Jonkun kunnon kannattavan takasysteemin kun siihen viitsisi rakentaa niin kulkisi paljon tasaisemmin.
Kyllähän se kukkamullassa menee nätimmin, mutta sitten kun veistetään raskaasta savesta könttiä niin ei hyvä.

Dalbon (Dinco?) leveäsiipinen tekee minusta hyvän jäljen, vaatii tarpeeksi voimaa riittävään vauhtiin. Ja myös nostovoimaa.. mutta oikein säädettynä jälki on tasainen ja multaa hyvin.

Lemken Karat näkyy viime syksyn kokemuksilla  toimivan myös kivasti useimmissa tapauksissa. Tuossa ne terät ovat aika rajun näköiset. Voimaa tarvitaan tässäkin tapauksessa.

Pitkä sänki / huono silppuri / juola ovat myrkkyä useimmille kultivaattoreille.
Ajaaks myyräaura saman asian ku jankkuri

Ei oikein sellaisenaan, mutta noihin paikallisiin tiivistymä- ja vesiongelmiin kyllä auttaa.

Jos siihen vaihtaisi sellaisen samanlaisen nostavamman terän kuten jankkureissa niin kai se sitten kävisi 1-piikkisestä jankkurista?

Jossain kattelin julman kokoista "kantoharaa", jossa tehosuositus oli yli kakssataa heppaa. Ei tuollaisia saisi edes viedä pellolle, kun työleveyttä tais olla se vajaa kolme metriä. Järjettömiä oikopolkuvehkeitä tehdään nykyään aivan liikaa, varsinkin jankkuripuolella.


Jotkut maailmalla tehdyt vehkeet on tehty aivan erilaisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin kuin täällä Suomessa.
Siellä tehdään tämän tapaisiakin hommia :

https://www.youtube.com/watch?v=-_A3ffDFWU4

Catti painaa yli 100 tonnia..
Täällä ei taida joka vuosi tulla ollenkaan sellaisia olosuhteita että jankkurin kanssa kannattaisi pellolle lähteä.
Ihan vaan jäykkäpiikkinen siipikultivaattori, voi sillä ajaa matalampaankin.

Jankkuri varsin turha. Ostat silläkin rahalla jotain syväjuurista kasvia ja heinänsiementä. Ne tyhjät säkit on paljon helpompi hävittää kuin turhaksi jäänyt jankkuri.

2 eri asiaa.. jankkuri ja kultivaattori.

Siipikultivaattori on ollut jo yli 20 vuotta käytössä. Toimii savilla, multavemmilla mailla pitkä sänki tai juolanjuuret pilaavat jäljen. Käytän auroja, kultivaattoria tai lautasmuokkainta aina olosuhteiden ja tarpeen mukaan. Jankkuria ajattelin lähinnä täsmäavuksi esim kohtiin joissa vesi ei aina tahdo osata salaojiin, liian märkänä survottuihin päisteisiin jne. Myyräaura olisi varmaan myös yksi vaihtoehto tähän. Noin paikallisia ongelmia on vähän hankalaa korjata fiksummalla viljelykierrolla. Ellei sitten 'korjaa' koko lohkoa, eipä sekään varmaan haitaksi olisi :-)

Yksi mahdollinen käyttökohde saattaisi olla myös vesitilan antajana syysviljan/syysöljykasvin suorakylvölle - jos se siis toimisi ja olisi sillä hetkellä riittävän kuivaa.

Monen käyttäjän kimppakonehan tuollainen joutaisi olla, ei olisi enää suuri pääomakulu silloin. Tai läheltä vuokrattavissa tms. Miksei urakointipalvelunakin, jos noin pieniin hommiin kehtaisi urakoitsijaa vaivata, ainakaan kauempaa ei kuulostaisi enää järkevältä.

Muuten kuivuuden vaivaamat kesät näyttävät olevan melkoisen tehokasta luonnon omaa jankkurointia. Savimullalla halkeamat ulottuvat kevyesti puoleen metriin, joskus ollut nilkan nyrjähdys lähellä kun hukkispartiossa on jalka osunut tuollaiseen railoon.

Jos tarvii tehokkaampaa tai painavempaa romua jankkurin eteen, niin silloin pellossa on erittäin vakava rakenneongelma tai sitten työskentelyvälineet ovat aivan jostain pimeestä perseestä.


En olisi aivan noin jyrkkä - 5 teräinen leveillä kärjillä pistää kuivalla savella oikeasti hanttiin jos ei aivan pintaa raavi. 150 hepoa ja reipas massa ei ole yhtään  liioittelua.

Pienempään tarpeeseen kolmiteräinen on tietenkin helpompi. Riippuu siitä onko tarkoitus ajaa 1, 10 vai 100 ha.

Pitoa se vehe tarvii. Teho sitten määrittelee työsaavutuksen. Paripyörää joka kulmaan ja eteen painoa reipaasti. Joku telavetovehe vois olla hyvä. Silloinkin jo viherlannoitusnurmi pitää olla alla, jos siitä parempaa hyötyä hakee.

Kuiva savi on hurjaa vedettävää.

Alamme olla aivan samaa mieltä. Se on vähän hankala yhtälö - savellehan ei pidä mennä kuin oikeasti kuivana, ja sitten se tosiaan koettelee.

Parasta lienee mitoittaa jankkuri vähän alakanttiin ja vetäjä vähän yläkanttiin niin homma käy, vaikka työsaavutus ei sitten huimaakaan.
Katselin juuri Rolmakon jankkureita ja jäin miettimään koko jankkkurijuttua että olisiko sellainen itselleni hyödyllinen ja kannattava, vaiko ei.
Energiahan on katoamatonta, mutta sen kerääminen ja siirtäminen on työlästä tai lähes mahdotonta.

Hienommissa teorioissa massalla ja energialla on ekvivalenttisuus, ja ne voivat muuntua toisikseen, mutta ehkä nämä teoriat menevät ohi tämän palstan tarkoituksesta.
Esim auringossa ja ydinvoimaloissa näin tapahtuukin. Kvanttifysiikka on kyllä erittäin mielenkiintoista, ainakin minusta.

Aika paljonhan tuo vääristää kuvaa mutta samalla tulee selainen "jännä" efekti kuvaan, ikäänkuin syvyyttä... tai jotain...  ???


Ainakin Kellfrin kauhanpoikanen näyttää kameran lähellä ihan oikean luiskakauhan kokoiselta :-)



Jos tarvii tehokkaampaa tai painavempaa romua jankkurin eteen, niin silloin pellossa on erittäin vakava rakenneongelma tai sitten työskentelyvälineet ovat aivan jostain pimeestä perseestä.


En olisi aivan noin jyrkkä - 5 teräinen leveillä kärjillä pistää kuivalla savella oikeasti hanttiin jos ei aivan pintaa raavi. 150 hepoa ja reipas massa ei ole yhtään  liioittelua.

Pienempään tarpeeseen kolmiteräinen on tietenkin helpompi. Riippuu siitä onko tarkoitus ajaa 1, 10 vai 100 ha.

Tänä viikonloppuna pitää testata miten pitkälle tuo wifi todella kantaa, joku väitti saavansa satojen metrien kantomatkoja, eli "busted" vai "plausible".... 8)

Kyllä se optimaalisissa oloissa saattaa kantaa yllättävän pitkälle. Ongelma on vaan vaikea ennustettavuus kun olosuhteet eivät aina ole riittävän optimaaliset vaan välissä saattaa olla rakennus, puita, muita radiohäiriöitä tms.

Mulla on yksi WLAN-silta/toistin tässä pihanurkissa. Etäisyyttä 50 m, vakiopurkit, ei suunta-antenneja, ja signaalissa täydet palkit. Tietä pitkin pihasta ajellessa jossain 150 m paikkeilla alkaa pätkiä, tuossa vaiheessa välissä on jo kaikenlaista estettä ja minkäänlaista näköyhteyttä AP:hen ei enää ole. Ylhäällä vaapaalla taivaalla pääsisi varmasti kauemmaksikin.

Oli mielenkiintoinen lukea, luin koko jutun.

Saadun palautteen perusteella menetelmä siis toimii jos kohde ei ole kovin  raskaasti kuormitettu.
Onko kenellekään tuttu termi 'metal stitching' ?

Minulle oli aivan uusi juttu.. näkyvät korjaavan tuolla menetelmällä hyvinkin haastavia (kalliita/mahdottomia vaihtaa) kohteita.

Kuvia ja tietoa aiheesta esimerkiksi tuolta, tekniikka lienee kuitenkin sinänsä yleinen ja tunnettu. Ainakin joissakin piireissä.. jos puuhiin kuuluvat laivadieseleiden lohkojen korjaukset ym.

http://www.metalcrackstitching.com/

Käyttääköhän täällä Suomessa joku em. menetelmää ?
Onkohan tuo jo liian kaltevaa lannanlevitykseen ?
https://www.youtube.com/watch?v=RJR56kvsOQw
Letkulevittäjä (saman hepun lataama) https://youtu.be/Ej2ZTvbneis


:-))

Ei taida sitten koskea 15% kaltevuussääntö tuolla viljeleviä...

Eikä survo raskas levityskalusto peltoa :-)


Onkohan tuo jo liian kaltevaa lannanlevitykseen ?

https://www.youtube.com/watch?v=RJR56kvsOQw
Sivuja: 1 ... 219 220 [221] 222 223 ... 293