Pelkkä mukavuus hankintaperusteena traktorille on mielestäni erittäin järkevää.
Lainauksena lehtijutusta muutaman viikon takaa. . " vaikkei toiminta olisi kannattavaa voi siitä sentään tehdä edes mukavaa"
 

Juu :-)

Mulle ei ainakaan kukaan maksane niin paljoa että suostuisin äestämään 100 ha savikkoa jollakin rapistuneella Ford viistonnisella ja 70-luvun äkeellä. Pölyssä, melussa, kuumuudessa ja rytyytyksessä.
Senverran kermaperseeksi jo tunnustaudun. Se tie on jo kokeiltu.

Maatalous on kumma laji. Muilla aloilla pyritään ottamaan tekniikan kehityksestä kaikki irti ja hyödyntämään sen tuomat edut. En usko että yksikään metsäkoneyritys, maanrakentaja, kuljetusyritys tai konepaja haikailee 30 vuotta vanhan tekniikan perään, mutta meidän pitäisi sitkeästi vaan jatkaa sillä kalustolla joka vaari-vainaalta jäi ?

Tietysti talouden realiteetit pitää huomioda. Jos ei tili anna reilusti myöden niin sitten ei osteta. Minun mielestäni kyllä silloin yrityksen tulevaisuus ei näytä kovin aurinkoiselta ellei pysty pysymään mukana edes kehityksen kärjestä pari tasoa taaksepäin. Voi jo miettiä että olisiko viisaampi luovuttaa kannattamaton yritys ja tehdä jotain ihan muuta?

En siis tarkoita että nyt pitää jokaisen rynnätä konekauppaan hakemaan vuoden 2016 kiiltävää peltiä. Tiedän että jotkut ovat saattaneet itsensä todellisiin vaikeuksiin älyttömillä ja tuottamattomilla investoineilla. Tyhmä ei pidä olla. Laskento 4 ja uskonto 10 ei ole toimiva yhdistelmä.
Meille ei isäukon hankkiman ekan MF-35:n jälkeen ole hankittu yhtään traktoria uutena.... ja myöskään yhtään ei ole lähtenyt tilalta pois vain muutama tuhat tuntia ajettuna.

Ainakin minulle noin 40 vuoden konetyöt tuntuvat tarjoavan muistoksi erinäköisiä kulumia ja aikanaan varmasti pahenevia vaivoja. Puolet niistä olisi luultavasti jäänyt pois paremman ergonomian ja tehokkaampien työtapojen avulla :-/ En varmaan ole ruumiinrakenteeltani kaiken kestävää sorttia, enkä ole myöskään urheilevaa tyyppiä. Toisaalta en juo enkä polta, ja painokin merkitään vielä kahdella numerolla joista eka on 7. Mutta me olemme yksilöitä, eikä kaikki sovi samaan muottiin.

Ei ole olemassa vain yhtä tapaa laskea :-) Paljon riippuu siitä minkä painoarvon laittaa

- työssä viihtymiselle ja työmotivaation säilymiselle
- työskentelyolosuhteille, terveydelle ja työn kuormittavuudelle
- työhön kuluvan ajan arvolle ja vapaa-ajalle

Lisäksi paljon riippuu siitä mitä osaa ja mistä tykkää.
Toinen tykkää ja osaa korjata ja kunnostaa vanhoja koneita käyttökelpoiseen kuntoon ja säästää rahaa, toinen tekee saman ajan jotakin muuta tuottavaa ja pitää vastavasti liiterissä hieman tuoreempaa tekniikkaa.

Minä olen jo hiljalleen tullut siihen tulokseen että teen työtä elämää varten, en päinvastoin.

Jos alkuperäistä ei löydy, eikä asennuspaikka ole mitoiltaan aivan millintarkan ahdas ja soviteltavissa, niin standardeja riittävän vastaavia vaihdemoottoreita löytynee sopivista firmoista käytettynäkin. Jos siis haluaa vanhan systeemin vielä elvyttää.

Esim SEW Eurodrive, Nord, VEM, Hautalan sähkömoottori, jne jne.

Olennaista moottorin teho, lähtöakselin kierrosluku ja mitat sekä sijanti kiinnityksiin nähden.

Odin taisi olla laatutuote aikanaan, ja kauanhan tuo on kestänytkin.

Meikäläisen kynnetty savikko jos kunnolla kuorettuu niin puolisyvyyteen säädetty äes on ainoa joka sille jotain hyödyllistä kykenee tekemään. Jyräyksestä on yhtä paljon hyötyä kuin tien jyräämisestä, paljon kolinaa ja vähän jälkeä. Siis sen jälkeen kun se on niin kuiva että sinne voi mennä :-(

Siksi viljelykierto, suorakylvö ja kevytmuokkaus ovat täällä pop. Mutta ihmeitä ei tehdä yhdessä vuodessa.

Tässä kohtaa pitää kehua Tumea.
Novalla pystyy kylvämään ilman sähköjä. Pitää tietysti silmällä katsoa viisarista oikea painotus ja hienoudet ei toimi, mutta kylvö sinänsä käy täysin.
Homma ei halvaannu tyystin.

Ja, det är sant det.

Men kanske det finns ännu en dag när uthemska säljare kan tala finska också. Eller drömmer jag bara?

Despite of that I still prefer english :-) Oder wie ?

:-)

Jossain suhteessa on massikkakin onnistunut.. ainoa jarruremppa mitä olen tehnyt on -78 mallisen linkkuvärkin työsylinterin tiiviste, 1 kpl.
Täällä on tietysti tasaiset maat, ei ole 20 t kuormia hillitty vaaramaisemissa...

Olen jo unohtanut että jarrujakin voi/pitää rassata. Jarruharraste loppui täysin kun yksi Ford-merkkinen henkilökuljetin poistui pihalta. Siinä oli joka vuosi jotain jumissa, jos ei paria sylinteriä niin vähintään kässärin vaijeri.

Huoltomieskin moitti massikan jarruja että huonot ovat, huonot. Hänelle. Niille kun ei tavallisesti tarvitse tehdä mitään.
Kyllähän noistakin kuulemma saa pinnat irti (ja muuta seurannaiskivaa) jos raskaassa kärryssä ei ole omia hillitsimiä ja surutta poljetaan.

En tiedä millainen juuri Nokan kahvoissa on. Noissa omissa, hydefirmasta hankituissa viidessä kahvassa se muovikappale on hyvin yksinkertainen laitos. Tasapaksu pala jossa on reikä akselille ja jousiliuskat ruuvilla kiinni kahta puolta.
Omalla kohdallani tulisi varaosa varmaan tehtyä itse, sopivasta muovilevystä työstäen tai sitten 3d-tulostimella avittaen. Mulla tietysti on mahdollisuus vaikka jyrsinkoneenkin käyttöön, joko manuaali tai cnc... mutta kyllä sen varmaan vähemmälläkin tekniikalla aikaan saisi -  vaikka rautasahalla sopivasta levystä.. iltapuhteella :-)

Mä olen vetänyt epämääräiset nurmikynnökset ekaksi kerran lautasmuokkarilla. Ei nouse yhtään turvetta ja painaa ja leikkaa satunnaiset tömpyrät matalaksi.
Siitä on hyvä sitten jatkaa piikkiäkeellä varovasti.
Näin siis kun kuusen alla oleva 60-luvun hankmo ei houkuta mutta lautasvehje löytyy.

Yritin eilen liittää yhden digilehden artikkelin tänne Massikasta. Ei onnistunu käyttäjästä johtuen. Jutussa oli Massikka 7XXX, jarrut porsi metallia hydrauliikkaan. Nyt on ollut vähän yli vuoden korjaamolla, kolmannella, ei toimi vielä. Maahantuojan omia tai sopimuskorjaajia kaikki. Kokoajan työn alla. Vuosimalli 2008 ja tunteja 4800.

Paljonko maksaa? Tuleeko edes kuntoon? Hyviä kysymyksiä myös etuperän kanssa.

Kuulostaa oikeastaan käsittämättömältä. Riippuu varmaan paikkakunnastakin.

Minullakin oli tekijän kannalta melkoisen  hankalan puoleinen remontti aikoinaan, mutta kyllä huolto teki siinä parhaansa.
Ei edes kestänyt kohtuuttomia vaikka sanoin että sillä ei ole ollenkaan kiirus, voi tehdä vaikka täytetyönä jos se auttaa. Tämä siis Lahden alueella. Kyllä mulle jäi täkäläisestä huollosta sellainen kuva että voin luottaa jos isompia murheita vielä tulee. Toistaiseksi ei ole tullut.

Onkos kellään muuten hajua, millainen tuo korjaussignaali on? Meinaan siis protokollia sun muita.

Tarkoitatko mitä korjaussignaalia? Tuossa tietoa esim EGNOSista pääpiirteet (luvusta 4 alkaen):

https://egnos-user-support.essp-sas.eu/new_egnos_ops/sites/default/files/library/official_docs/egnos_os_sdd_v2_2.pdf


Yleistä RTK-protokollista:

http://lefebure.com/articles/rtk-correction-data-formats/

Eläköön standardointi.... kai noista ainakin yleisistä löytyy speksit, tiedä sitten esim Trimblen ikiomasta.

Kenellä meni mitäkin sekaisin ?

Automaattiohjausjärjestelmä = omena

automaattiohjaus = banaani

Noista itse tehdyistä äkeistä olen samaa mieltä.

Minä ainakin tarkoitin alussa vain ajo-opastinta ja sen korjaussignaalia. Sitten juttuun liitettiin myöhemmin myös automaaginen ohjaus.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 03.05.16 - klo:09:07

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 03.05.16 - klo:07:56

Niin, Geefirman miehillä kun on kerran oma verkko olemassa, niin tyhmäähän se on alkaa suosittelemaan kiinteitä tukiasemia. Kannattavampi bisnes myydä käyttöoikeuksia.

Tukiasemasta muuten, se on myös yksi tymimmistä investoinneista jonka tila voi yksinään tehdä. Siihen ei kovin montaa asemaa vaadita jotta peitto olisi jo melkoinen ja sen alla olisi kevyesti monta potentiaalista käyttäjää. Joku jollain kohdealueella itse ylläpidetty verkko olisi mitä loistavin kimppakohde, koska signaalia voi myydä ydinryhmän ulkopuolellekin.

Tuollainen tukiasema kantaa kai optimaalisesti sijoitettuna muutaman kilometrin säteellä jos aakeeta laakeeta ympäriltä vaan  löytyy.

On ollut joskus omana ideana tehdä oma korjaussignaali. Periaatteella tunnettuun kiinteään paikkaan vastaanotin joka ottaa taivaalta sijaintinsa. Sitten laskee todelliseen paikkaansa nähden havaitun virheen ja välittää sen sopivalla radiotiellä lähellä liikkuvalle vastaanottimelle (koneen opastin). Tämä sitten korjaa itse samaan aikaan itselleen taivaalta saamansa tiedon tuolla samalla korjauksella.

On vaan jäänyt ajanpuutteen vuoksi protoilematta - ja näillä näkymin taitaa jäädäkin. Saattaisi kuitenkin saada aika edullisesti suhteellisen tarkan opastimen. Samaan ideaanhan nämä virallisetkin korjaussignaalit perustuvat, niissä virhe mitataan ja määritetään vaan vähän kauempana ja yleisemmin ja jaetaan sitten laajemmalle alueelle käytettäväksi.

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 03.05.16 - klo:10:00

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 03.05.16 - klo:09:07

Tuollainen tukiasema kantaa kai optimaalisesti sijoitettuna muutaman kilometrin säteellä jos aakeeta laakeeta ympäriltä vaan  löytyy.

Kevyesti saadaan 30 - 40 km kantama.

Tää kuulostaa samankaltaiselta kuin leveän pyöräjoustopiikkiäkeen tekeminen itse....saa halvemmalla. Kait niitä ite rakennettuja automaattiohjausjärjestelmiä olisi putkahtanut julkisuuteenkin jos niitä oikeasti olisi.

Joku ne kaupallisetkin on tehnyt. Ei varmaan joka miehen kannata projektiin ryhtyä, mutta jos pöydällä pyörii erilaisia gps-moduleita, niihin sopivia korttikokoisia mikro-ohjaimia sekä lyhyen kantaman lähetin-vastaanotin-moduleita ynnä vielä jotakin näytöksikin etäisesti soveltuvaa, ja lisäksi vielä kehitystyökalut ja jonkinmoinen taito käyttää niitä niin ei tuo ajatus nyt aivan pölhö ole. Äkeen tekemistäkin saattaisi harkita jos olisi runko, piikit, ja pyörät jo pihalla valmiina...

Ei se ohjauskaan rakettitiedettä ole, propoventtiili ja asentoanturi vaan ohjauspiiriin. Ongelma on saada softa laskemaan ja suodattamaan järkevä korjausliike ja liikkeen nopeus kun ollaan harhautumassa suunnasta 7,7 astetta. Siinä tarvitaan muutama parametri mukaan...

Harrasteenakin väkerretään kaikenlaista :-)

Niin, Geefirman miehillä kun on kerran oma verkko olemassa, niin tyhmäähän se on alkaa suosittelemaan kiinteitä tukiasemia. Kannattavampi bisnes myydä käyttöoikeuksia.

Tukiasemasta muuten, se on myös yksi tymimmistä investoinneista jonka tila voi yksinään tehdä. Siihen ei kovin montaa asemaa vaadita jotta peitto olisi jo melkoinen ja sen alla olisi kevyesti monta potentiaalista käyttäjää. Joku jollain kohdealueella itse ylläpidetty verkko olisi mitä loistavin kimppakohde, koska signaalia voi myydä ydinryhmän ulkopuolellekin.

Tuollainen tukiasema kantaa kai optimaalisesti sijoitettuna muutaman kilometrin säteellä jos aakeeta laakeeta ympäriltä vaan  löytyy.

On ollut joskus omana ideana tehdä oma korjaussignaali. Periaatteella tunnettuun kiinteään paikkaan vastaanotin joka ottaa taivaalta sijaintinsa. Sitten laskee todelliseen paikkaansa nähden havaitun virheen ja välittää sen sopivalla radiotiellä lähellä liikkuvalle vastaanottimelle (koneen opastin). Tämä sitten korjaa itse samaan aikaan itselleen taivaalta saamansa tiedon tuolla samalla korjauksella.

On vaan jäänyt ajanpuutteen vuoksi protoilematta - ja näillä näkymin taitaa jäädäkin. Saattaisi kuitenkin saada aika edullisesti suhteellisen tarkan opastimen. Samaan ideaanhan nämä virallisetkin korjaussignaalit perustuvat, niissä virhe mitataan ja määritetään vaan vähän kauempana ja yleisemmin ja jaetaan sitten laajemmalle alueelle käytettäväksi.

ja se tarkoittaa;   

Rapistunut, kuivunut, lahonnut... yleensä ajan seurauksena.

Tiivisteestä puheen ollen vanhuuttaan murentunut, kovettunut, heikentynyt, vioittunut jne.