Koneet, laitteet ja tekniikka / Vs: Energiakoura
: 07.04.16 - klo:23:13
Mä olen nyt muutaman kuukauden harjoitellut Naarvan E24:llä. Toimii ilman yhtään sähköpiuhaa, hydrauliikan sekvenssiventtiileillä. Ihan pieneen pilkkiin ei tuotakaan kannattane laittaa vaikka painaakin kääntäjinen hieman alle 300 kg. En oikein osaa arvioida miten toimii tavallisella traktorihydrauliikalla kun omassa käytössä on LS ja taatusti riittävästi tuottoa. Jos on ahtaat linjat kouralle mutta kohtuullinen tuotto niin silloin linjat ahdistaa. Mulla on liitetty rinnan 3/8 ja 1/2 linjat kun ei sopivampaa muuten ollut. Puomin isot 'motolinjat' kun eivät ole minkään venttiilin takana vaan paine tulee suoraan pumpulta ja paluu tankkiin.
Ei ole parhaimmillaan isoissa raita- tms ryhmäpuskissa, sellaisissa on varmaan paras iso kaivinkonekoura joka ottaa kyselemättä kerralla kaiken metriä leveältä sen enempää nikottelematta.
Toisaalta metsässä saa aika ahtaistakin väleistä nätisti, ja katkaisee kyllä yli 200 mm (ilmoitettu 240). Riippuu paineista ja puusta. Jos runkojen välissä on 15 cm niin toisen niistä nappaa jäljelle jäävää kolhimatta. Mulla käyttö on metsäpainotteista, ojapusikot ovat vähemmistössä.
Pystyy välttävästi pystykarsimaan jos tilapäistä tarvetta. Jokunen lapsus, esim suojakelillä pakkaa lunta niin että lopulta giljotiinin käpälät eivät pääse avautumaan täysin auki. Toisaalta kestävyydessä ei ole ollut mitään huomautettavaa, vaikka on jonkun kerran tullut epähuomiossa käytettyä nosturin kaikki voimat kun puu ei ole syystä tai kolmannesta ollutkaan poikki. Terä ei helpolla osu kiviin, toistaiseksi ei yhtään kolhua. Katkaistava puu kannattaa tähdätä riittävän syvälle kouraan, muuten voi käydä niin että pitopihti ylettyy ottamaan kiinni mutta katkaisukäpälät eivät ylety. Välillä kun itse mokaa niin tuon sekvenssiperiaatteen kömpelyys harmittaa, mutta kun homma menee kuten tarkoitettu niin se on taas hirmu kätevä ja nopea. Ei tarvitse sormea siirtää kouran keinunappulalta mihinkään.
Keräily toimii enimmäkseen ok. Yleensä kerään pihtiin aina muutaman rangan ennen kasaan kippaamista, pidemmistä nappaan latvoja nippuun ennen alas tuomista. Joskus suorakin yksinäinen latva vinksahtaa vinoon niin että keruukäpälät eivät sitä enää tavoita. Väärät ja käyrät tyvet tekevät tietty saman, mutta tilanteen näkee kyllä eikä sitten kannata enää yrittää hamuta samaan nippuun enempää. Keruu tuntuu toimivan parhaiten silloin kun kourassa on jo ennestään puu tai pari, ranteenpaksuiset parhaiten. Isoja ei mahdu ja aivan pienten keräily on epävarmempaa.
Kyllä tuon kanssa on toimeen tultu, en osaa sanoa olisiko jokin muu sitten ollut parempi.
Ei ole parhaimmillaan isoissa raita- tms ryhmäpuskissa, sellaisissa on varmaan paras iso kaivinkonekoura joka ottaa kyselemättä kerralla kaiken metriä leveältä sen enempää nikottelematta.
Toisaalta metsässä saa aika ahtaistakin väleistä nätisti, ja katkaisee kyllä yli 200 mm (ilmoitettu 240). Riippuu paineista ja puusta. Jos runkojen välissä on 15 cm niin toisen niistä nappaa jäljelle jäävää kolhimatta. Mulla käyttö on metsäpainotteista, ojapusikot ovat vähemmistössä.
Pystyy välttävästi pystykarsimaan jos tilapäistä tarvetta. Jokunen lapsus, esim suojakelillä pakkaa lunta niin että lopulta giljotiinin käpälät eivät pääse avautumaan täysin auki. Toisaalta kestävyydessä ei ole ollut mitään huomautettavaa, vaikka on jonkun kerran tullut epähuomiossa käytettyä nosturin kaikki voimat kun puu ei ole syystä tai kolmannesta ollutkaan poikki. Terä ei helpolla osu kiviin, toistaiseksi ei yhtään kolhua. Katkaistava puu kannattaa tähdätä riittävän syvälle kouraan, muuten voi käydä niin että pitopihti ylettyy ottamaan kiinni mutta katkaisukäpälät eivät ylety. Välillä kun itse mokaa niin tuon sekvenssiperiaatteen kömpelyys harmittaa, mutta kun homma menee kuten tarkoitettu niin se on taas hirmu kätevä ja nopea. Ei tarvitse sormea siirtää kouran keinunappulalta mihinkään.
Keräily toimii enimmäkseen ok. Yleensä kerään pihtiin aina muutaman rangan ennen kasaan kippaamista, pidemmistä nappaan latvoja nippuun ennen alas tuomista. Joskus suorakin yksinäinen latva vinksahtaa vinoon niin että keruukäpälät eivät sitä enää tavoita. Väärät ja käyrät tyvet tekevät tietty saman, mutta tilanteen näkee kyllä eikä sitten kannata enää yrittää hamuta samaan nippuun enempää. Keruu tuntuu toimivan parhaiten silloin kun kourassa on jo ennestään puu tai pari, ranteenpaksuiset parhaiten. Isoja ei mahdu ja aivan pienten keräily on epävarmempaa.
Kyllä tuon kanssa on toimeen tultu, en osaa sanoa olisiko jokin muu sitten ollut parempi.