Jos tutkimus alkaisi kovin innovatiiviseksi, siis keksisi jänniä uusia tutkimusaineita, kävisi siinäkin hassusti. Valtaosa aiheista osoittautuisi ihan huuhaaksi mutta toisaalta varmasti löytyisi niitä helmiäkin...joskus. Rahanmeno olisi ainakin yhtä hirvittävää kuin nytkin, mutta tulokset entistäkin heikommat suhteessa kuluihin verrattuna nykyiseen.
Tämähän se on ongelma; ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen... Eli rajulla etunojalla tutkijat tekisi paljon sellaista, jota viljelijät pitäisivät huuhaana. Erityisesti, jos tutkitaan soveltavaa etunojassa.
Tutkijoiden pitäisi tehdä nykyistä huomattavasti enemmän teoriaa ja perustutkimusta. Sitä voidaan aina soveltaa. Soveltavaa tutkimusta on usein paha lähteä siirtämään muihin tilanteisiin. Agroekologian professori Juha Heleniusta lainatakseni: "mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. "
Yksi surkeus on mielestäni suomalaisen maataloustutkimuksen ohkainen teoriapohja. Käytännön viljelijän kannalta vielä surkeampaa on, että tulosten tulkintaa ei ole ollenkaan. Käytännössähän riippumaton neuvonta on ajettu alas; ei ole henkilöitä, jotka ymmärtäisivät käytäntöä ja teoriaa ja koettaisivat nitoa näitä yhteen. Ja jotka osaisivat myös haastaa tutkijoilta vastauksia oikeilla kysymyksillä.
Ainoat kunnolla resursoidut neuvojat löytyvät Kemiralta, K/H -maataloudesta ja rehutehtailta. Ongelma on, että heidän neuvonsa eivät ole kovin halpoja.
Ja erityisesti tutkimustoiminnan surkeus on jatkuvasti supistuva rahoitus, tutkimusorganisaatiota ei ole supistettu vastaavasti. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa MTT on vain apurahatyön toteuttaja. Mitään ei tehdä, ellei saada rahoitusta ulkoa.
Rahoittajia on karkeasti jaettuna kahdenlaisia: tieteellisiä ja kaupallisia. Tieteelliset vaativat niitä lontoon murteella kirjoitettuja kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin meneviä asiantuntijatarkastettuja artikkeleita. Eivät leviä kädestä käteen viljelijäkentässä. Kaupalliset taas vaativat tuloksia, joilla voidaan myydä enemmän (tuotantopanoksia viljelijöille). Nämä kyllä leviävät viljelijäkentässä, kovaan hintaan... MTT:n johtokunnan pj:kin oli (ainakin takavuosina, lieneekö vieläkin) Cultorin johtaja Esko Lindstedt; arvaatkaapa, miten siinä low input -tutkimusaiheet ovat suosiossa. Pohtikaapa, millainen hegemonia liikkuu johtokunnan nimittäneessä MMM:ssä.
Ei, ei minulla ole mitään lääkkeitä siihen, miten saataisiin pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti näkeviä ohjausorgaaneja maataloustutkimukseen ja tällaiselle työlle vielä nykyisessä uusliberalistisessa talouspolitiikassa rahoitusta. Ehkäpä tähän surkeuteen kypsyneenä parempi puoliskonikin jätti vakiviran maataloustutkimuksessa ja heittäytyi projektitöiden ja pusikkoraivausviljelyn auvoisaan arkeen.
Maataloustutkimuksessa on paljon asiantuntevaa, osaavaa ja ahkeraa väkeä. Toki myös hankalia tapauksia ja muita epähenkilöitä - läpileikkaus ihmispopulaatiosta. En ole täysin vakuuttunut siitä, että kaikilta osin merikarttojen tulkinta on kunnossa. Enkä tiedä, kuka oikeasti olisi oikea henkilö ja taho tuohon työhön.
Petri
