On niitä +300 ha viljatiloja , joissa päätulo tulee koneurakoinnista ja viljely on sivubisnes . Kotitalouksia joissa tulot tulevat pelkästään viljapellolta taitaa olla aika vähän . Pottu ja muut erikoiskasvit on asia erikseen .

On varmasti. Eipä kai kahta samanlaista tilaa ja tilannetta olekkaan.
En tiedä paljon sitä viljeltävää oikein pitäisi olla et sillä eläisi edes siedettävästi. Voi olla et alkaa nykypäivänä olemaan mahdoton yhtälö. Pellot ja koneet kalliita, muutkin kulut korkealla. Tuotot alhaalla. Lisäala tuo lisätyövoiman tarpeen jolloin oravanpyörä on valmis. Silti meillä vain sitkeästi jatketaan.

Kuulostaa vähän suunnitelmataloudelta jos hallinto alkaisi määräämään kuka saa viljellä ja kuka ei, tai ohjaisi taloudellisilla painostuskeinoilla asiaa siihen suuntaan. Kaikenlaiset säännöt jotka rajoittaa vapaata markkinataloutta pakkaa vaan sotkemaan asioita.

Kuulostaa vähän suunnitelmataloudelta jos hallinto alkaisi määräämään kuka saa viljellä ja kuka ei, tai ohjaisi taloudellisilla painostuskeinoilla asiaa siihen suuntaan. Kaikenlaiset säännöt jotka rajoittaa vapaata markkinataloutta pakkaa vaan sotkemaan asioita.

Toisaalta markkinatalouskin tarvitsee jonkinlaiset säännöt. Mutta ne liittyvät markkinoihin, ei henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Ei noi 10ha tilat ole niitä "ongelmia".
Se "ongelma" jos nyt sellaisena haluaa sen ajatella on se 50-100+ ha. Noiden viljelyllä on jo merkitystä mut homma pyörii iloisesti sivutoimisena... 

Mut kuten kirjoitin niin en jaksa enää välittää. 10v sitten itsellä olisi ollut vielä intoa ja aikaa. Nyt ei ole kumpaakaan...

Itse asiassa tässä näkyy aika hyvin ilmiö, että kun tilakoko suurenee, niin suomalaisetkin viljelijät alkavat asennoitua oikeastaan kaikkeen muuhun yhteiskuntaan kuin Kolumbian kahvi- ja karjaparonit, jotka siellä tekevät rakennemuutosta ampumalla pienempien tilojen omistajat pelloilleen ja sitten takavarikoivat maata itselleen. Koko yhteiskunnan pitää alistua palvelemaan tämän armoitetun perintörälssin hyvinvointia. Niin kuin itse asiassa täällä on jo pitkään alistunut, parin miljardin vuosimaksujen osalta. Ja muistetaan, ensimmäinen 10000 pientilaa saa tuosta tukipotista noin 5%, ehkä allekin, koska investointituet ja eläintuet enimmäkseen menevät varmastikin suuremmille kuin joillekin 10 ha:n tiloille.

Tosiasiassa, jos nyt havittelet lähimmäisesi maata, joudut taisteluun, jossa ovat mukana lähinnä vain ne yli 100 ha:n tilat. Tilakokoluokassa >100ha on 6250 tilaa, koko maan maatalousmaasta 50,3 % ! Tilakokoluokassa 0..50 ha on maatalousmaasta vain 21 %  ja se on hajallaan ja usein pieninä lohkoina. Tilakokoluokassa yli 150 ha on parasta maatalousmaata Suomen pelloista 32 % . Ei mene kauan kun hitaimmallekin on selvää, että markkinaongelma joudutaan ratkomaan siellä tilakokoluokassa jossa tuotantokin on.

Liiketaloustieteessä nähdään tämä "Stuck in the Middle" - ilmiö, jossa suurkonsernit hallitsevat kenttää, ja samaan aikaan  mikroyritykset konttaavat isoilta jääneiden murujen perässä ja pärjäävät niillä. Mutta keskikokoiset yritykset syödään pois, eivätkä pääse kasvamaan eivätkä pysty suuruuden ekonomiaan, kiinteiden kulujen ja työvoimakulujen loukku nääs.

Sama on nähtävissä joissakin maatalouden suurmaissa: siinä yhteydessä puhutaan usein "puuttuvasta keskikokoluokasta" (the missing middle), jolloin tilakokojakauma muuttuu U-kirjaimen muotoiseksi: on paljon pieniä tiloja ja kasvava määrä suurtiloja, mutta keskikokoiset katoavat. Suomessa ei ehkä ole vielä tajuttu sitä, että perhepienviljelmän tukitasolla hehtaariparonit pääsevät bisneksellään imuttamaan satojatuhansia veroeuroja, eikä todellista kattoa ole vieläkään ilmaantunut.

-SS-

No ei se kyl omalla alueella ainakaan niin mene et tilakoko määräisi onko pelto minkälaista tai minkä kokoisia lohkoja.

Ja toisekseen niin niissä kaupoissa voi ostaja täällä olla ihan hyvin +300ha omaava tila tai 30ha omaava tila...

Näillä nurkilla pienemmät viljelijät tippuvat ikään kuin luontaisesti tarjouskilpailujen ensimetreillä pois. Syystä että: joku viljelijäryhmä havittelee lisämaata kolmen millin eläinkoppinsa kylkeen, on se sitten sonnanlevitysalaa tai rehualaa tai mitä milloinkin, jostain syystä kuitenkin hinta lähtee kohoamaan tähtitieteellisiin summiin, kun pellon ostohintaa ei ole tarkoituskaan saada takaisin itse pellosta, vaan jonkun muun oheistoiminnan kautta kierrätettynä.

Näillä nurkilla pienemmät viljelijät tippuvat ikään kuin luontaisesti tarjouskilpailujen ensimetreillä pois. Syystä että: joku viljelijäryhmä havittelee lisämaata kolmen millin eläinkoppinsa kylkeen, on se sitten sonnanlevitysalaa tai rehualaa tai mitä milloinkin, jostain syystä kuitenkin hinta lähtee kohoamaan tähtitieteellisiin summiin, kun pellon ostohintaa ei ole tarkoituskaan saada takaisin itse pellosta, vaan jonkun muun oheistoiminnan kautta kierrätettynä.

En muista elukoista osaa sanoa kuin töpselikärsistä. Vaikka itsellä ei ole missään nimessä parhaimmat lisät, niin saa olla kyl melkoinen pöydänalus sopimus jos sillä maksetaan kallista peltoa... 

Näillä nurkilla pienemmät viljelijät tippuvat ikään kuin luontaisesti tarjouskilpailujen ensimetreillä pois. Syystä että: joku viljelijäryhmä havittelee lisämaata kolmen millin eläinkoppinsa kylkeen, on se sitten sonnanlevitysalaa tai rehualaa tai mitä milloinkin, jostain syystä kuitenkin hinta lähtee kohoamaan tähtitieteellisiin summiin, kun pellon ostohintaa ei ole tarkoituskaan saada takaisin itse pellosta, vaan jonkun muun oheistoiminnan kautta kierrätettynä.

Onhan tuossa ihan tavallista matematiikkaakin: joku 30 ha osto on paljon pienempi kynnys sellaiselle jolla on 300 ha ennestään. Eihän se ole kuin 10% lisäys, tulorahoituksestakin löyty helpommin apuja kun liikevaihtoa löytyy..
Se on 50% lisäys 60ha:n tilalle. Pankkikin varmaan tässä käyttää jotain kaavojaan kun maksuvalmiutta arvioi.

Toinen juttu jos se 300 ha on ennestään jo tappiin asti luototettu ja pantattu :-)

Lainaus käyttäjältä: Filosofi - 04.07.26 - klo:16:15

Näillä nurkilla pienemmät viljelijät tippuvat ikään kuin luontaisesti tarjouskilpailujen ensimetreillä pois. Syystä että: joku viljelijäryhmä havittelee lisämaata kolmen millin eläinkoppinsa kylkeen, on se sitten sonnanlevitysalaa tai rehualaa tai mitä milloinkin, jostain syystä kuitenkin hinta lähtee kohoamaan tähtitieteellisiin summiin, kun pellon ostohintaa ei ole tarkoituskaan saada takaisin itse pellosta, vaan jonkun muun oheistoiminnan kautta kierrätettynä.

Onhan tuossa ihan tavallista matematiikkaakin: joku 30 ha osto on paljon pienempi kynnys sellaiselle jolla on 300 ha ennestään. Eihän se ole kuin 10% lisäys, tulorahoituksestakin löyty helpommin apuja kun liikevaihtoa löytyy..
Se on 50% lisäys 60ha:n tilalle. Pankkikin varmaan tässä käyttää jotain kaavojaan kun maksuvalmiutta arvioi.

Toinen juttu jos se 300 ha on ennestään jo tappiin asti luototettu ja pantattu :-)

Eihän kenenkään nyt pidä luulla et se 30ha tila ja siihen vaikka 15ha lisäys maksetaan sen 45ha tuotolla. Asiaa tietysti auttaa jos ei luottoja ole. Se 300ha tila pystyy sen 15ha ostamaan jopa ihan tulorahoituksella tai jos ei loppuunasti ole jo luotot tapissa niin rahoituskin ehkä järjestyy..

Mitä nyt itse tässä kysellyt ja kolleegat jutelleet niin ainakaan tällä seudulla ja varmuudella oma pankki ei mitään 15000€/ha tai edes 10000€/ha olevia kauppoja luotota. Tai luotottaa mut se summa per ha on pienempi. Loppu sit laitettava jostakin muualta...

Mut juu lähes kaiken kokoiset tilat niitä peltoja ostaa. Kuka rahoittaa mitenkin. Ja samalla jatketaan valitusta huonosta kannattavuudesta. Näin se homma etenee. 

Mitä yrität sanoa?

Peltokasvien kulutus on pienentynyt kun eläinpuoli on supistunut ja osin tehostunut jolloin vähempien eläinten ylläpitoon menee vähemmän rehua. Viimeksi turkistuotanto on supistunut, joka kulutti jonkinmoisen määrän viljaakin. Oikeastaan nykyään tarvitaan hiton huono viljavuosi jotta basis kääntyisi. Silloin on niinkuin tuulivoimassa: Kun olisi myytävää on tuote ilmaista ja kun tuotteesta saisi hyvän hinnan ei ole myytävää.
Suomen markkinoille sopisi enemmän kotieläintuotteita. Erityisesti naudanlihan omavaraisuus on jotain 80% Emolehmien määrä pitäisi tuplata nykyisetä 60000, jotta päästäisiin 100%. Jos emolehmä ja sen 1,5 vuotta kasvava vasikka söisivät 2 ha sadon, söisivät nuo naudat 120000 ha vuodessa.
Jos kaikki suomalaiset olisivat vegaaneja ei peltoa paljoa tarvittaisi.

Oletus on, että lihantuotanto, maidontuotanto tai mikä tahansa muu eläintuotanto sitoutuisi ideologisesti kotimaan viljaan, on ehkä turhan optimistinen. Tuonti on kuulemma sen verran edullista ja viljakauppiaiden mukaan maailmanmarkkinat ovat niin paljon edullisemmat kuin täkäläiset pienten lohkojen ja suurten logistiikkakustannusten viljat.

Maailmanmarkkinoiden valtaaminen maidolla, broilerilla tai naudanlihalla Suomesta lähtien tuntuu myös olevan kovin vaikeaa. Olikohan suomalainen sianliha vielä kiinalaisten kiinnostuksen kohteena ?

Esimerkiksi kunnat ja laitokset ja koulut ovat koko ajan lisää lanseeraamassa vegaanipäiviä, koulumaitotuputustuki on joutunut antamaan tilaa kauramaito- ja soijapoikatuelle. Lisäksi sianlihan tuotanto on ajamassa kovaa karille, sitä mukaa kun väestössä muslimien osuus kasvaa nopeasti.

-SS-

Emolehmä ja lihanauta syövät pääosin nurmirehua. Mausteeksi vähän viljaa. Rehuviljaa Suomeen tuodaan ihan minimaalisesti ja sekin pääosin rehutehtaille (ruotsalais- ja tanskalaisviljelijöiden omistamille) . Suomalaiselle kotieläintuottajalle on korkea kynnys hankkia tuontiviljaa.

Meillä ei liharotusonnit saaneet kuin ämpärikaupalla myllytettyä enimmäkseen ohrajauhoa ja kuivaheinää + olkea. Ei ollut lantakouru velliä vaan siistejä kuivia torttuja. Liha E-laatua. Hiehot kasvatettiin laitumella lehmien seassa.

Meillä ei liharotusonnit saaneet kuin ämpärikaupalla myllytettyä enimmäkseen ohrajauhoa ja kuivaheinää + olkea. Ei ollut lantakouru velliä vaan siistejä kuivia torttuja. Liha E-laatua. Hiehot kasvatettiin laitumella lehmien seassa.

Ja vuosi oli???


Aikoinaan oli keltainen ja vihreä linja ruokinnassa. Tässä naapurissa oli yksi sonnitila jolla oli vapaa väkirehu ja juurikkaan naatti ja vähän heinää tai olkea. Maitorotu sonnit kesti nopealla kierrolla tuon ruokinnan hyvin ja pellot kasvoi jurttia hyvin. Teurasikä sonneilla oli noin 14kk. Tapahtui siis -90 luvulla.

Kiialan kartanossa oli charolais sonneilla väkirehuprosentti 85 ja oli paljon kroonisia puhaltumisia.

Nykyään on isoja hyvin pärjääviä loppukasvattamoita jossa mennään 15 prosentin väkirehulla. Se sonni syö kasvatus aikanaan hehtaarin heinät helposti.

Jos SS.kin laittaisi sellaisen 100 emon navetan pystyyn niin ei tartte käydä muualla töissä ja pellot saa kasvaa heinää ja vähän voit vuokrata lisää. Siinä lähelläsi on yksi erittäin hyvä esimerkki mihin voit käydä tutustumassa. Ja lähistöllä monta muuta