Hintojen kiinnittämisestä on kirjoiteltu täällä paljon viime aikoina. Siihenkin pätee se kirjoittamaton sääntö että viljamarkkinoilla eivät kaikki voi millään voittaa, ei ainakaan silloin kun viljasato ylittää kotimaisen kulutuksen, ehkä vain oikein kunnon katovuotena voi hinnan puolesta olla voittajia, jolloin puintiaikanakin viljaa myyvät voivat saada hyvän hinnan, jos silloinkaan. Mutta normaalitilanteessa ei kaikki voi voittaa, kaikille ei voi tarjota hyviä kiinnityshintoja. Joidenkin pitää olla häviäjiä, jotta joillekkin toisille voidaan maksaa enemmän.
Hyvin olet omaksunut SS:n sanoman, ellet sitten ole SS:n alter ego. 
Minulla ei ehkä ole ihan tuota sanomaa ollut. MInulle on tärkeintä se, että kun kylvää ja pää täristen ruiskuttelee ja lisälannoittaa 15 kertaa kesän aikana, ei seuraavana syksynä ja talvena jää viljat lähtemättä matkaan. Että kun pääsee vahvistamaan ostosopimuksen, sen pohjalta sitten mennään. Jos kukaan ei tee edes sopimuksia, on erittäin hyvä syy passata seuraava satovuosi. Sama jos kiinnityshinta olisi erittäin alhainen, ettei saa tukienkaan jälkeen mitään takaisin. Edelleen odottelen tässä, josko joku voisi jo sen suuren salaisuuden paljastaa, mikä kauppa tekee määrällisiä kiinnityssopimuksia ilman toimitusvelvoitetta ?
Tämä, että viljakauppias voi aina tehdä kauppaa sitovan ylihintaisen kiinnityksen sitomatta viljelijää toimituksiin, koska voi myydä niitä pörssilappuja pois, juu juu, mutta ei tuokaan prosessi ole häviötön, ne pörssitermiinit vain asettavat sen lopputuloksen jonnekin hyvän hinnan ja laskeneen hinnan väliin. Jos joku viljelijä jatkuvasti pystyy tekemään selvästi ylihintaisia kiinnityssopimuksia, että tienaa todella hyvin laskevaankin markkinaan, merkitsee se vain sitä, että johonkin suuren viljaketjun konttoriin on pesiytynyt yksi kaveripiirin myyrä, joka tekee rajoitetulle ryhmälle suosikkihintakiinnityksiä, toivoen, että kyseinen rinki myös pysyy esimerkiksi rehuasiakkaana, konekauppa-asiakkaana ja lannoiteasiakkaana. Maamieskoulujen ja Viikin ympyrät ovat Suomessa pienet. Ketjun rahoitusyhtiö takaa pörssikaupan, eikä asiassa ole mitään ongelmaa, kun ne viljakaupat ovat tavallaan markkinointikulua sinne tuotantopanospuolelle.
Mutta jos koko konttorin viljavolyymi alkaa mennä muutamiakin prosentteja miinukselle, kyllä ulkomaan isäntä sen löytää jossakin vaiheessa. Täällä Salossakin taannoin oli eräs dynaaminen ja touhukas viljanvälittäjä, jolle tuli kahdestakin eri ketjusta melko nopeaan äkkilähtö, enkä ihmettele, oli nähtävästi itse mukana kas rumpupuimurien kerhossa. Onhan siinä tavallaan vähän niinkö perseensilmän näyttöä kauppiaalle, myymäläpäällikölle ja ulkomaalaiselle konsernille.
-SS-