Tässä naapurustossa oli -80 luvulla kahden ääripään viljelijöitä, hätäsempi linkos peltonsa jo maaliskuun alussa että sulaa nopeammin ja kyntää rupesi heti kun 165 meni eteenpäin. Toinen kylvi juhannuksen jälkeen ja totesi että heillä molemmilla on joulu samaan aikaan. Mutta kyllä toi hätäsempi sai parempia satoja, myöhäisempi ei yleensä korjannut mitään vaan kylvi uudet seuraavana vuonna sinne joulavehnän joukkoon. Kyllästyi ja myi ruokamullat pois🤣
Tämä. Kukaan ei voi kiistää sitä, että olen ollut täällä sitä kantaa, että liian aikainen kylvö, märkään kylvö, kylmään kylvö vahingoittaa sadonmuodostusta. Mutta sitkeinkin oma pakkomielle ansaitsee tulla kitketyksi, jos on aihetta siihen. Niin monta kertaa on jo tullut vastaan tuo toukokuun kosteankylmän jakson jälkeen tehtyjen myöhäisten kylvösten epäonnistuminen, että olisi syytä edes yrittää tehdä parivertailuja. Suuri ongelma lienee aikaisemmin alkava lämpimämpi ja kuivempi kesä, ja kesän keskilämpötilat vuosina 2018-2024 ovat olleet kaikki 30 v pitkäaikaisen keskiarvon , 16°C , yläpuolella, noin 17 asteessa. Yhden asteen keskilämpötilan ero on itse asiassa melko suuri, haihdunta voi lisääntyä merkittävästi. Varsinkin kesäkuun säissä on tapahtunut jotakin dramaattista. Vuosina 2018-2024 paikalliset kesäkuun sademäärät ovat olleet neljänä vuonna noin puolet (2019 32% ! ) , kahtena noin 3/4 ja ehkä vain yhtenä vuonna lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Lisäksi heinäkuut eivät ole kompensoineet kesäkuun sateita. Joku voi viisastella maan mykoritsan ja humuksen auttavan pitämän vettä pesusienen tavoin. Tämä sankari voisi sitten tulla selittämään, miksi täällä jopa ruostealueiden vedenalaiseksi tarkoitettu salaojitus on näinä viime vuosina saattanut kuivua kaivojen pohjia myöten.
Monet härkäpäisesti ovat jumittuneet vanhanajan koulujen päättäjäisten aikaan, jolloin vasta koivut tulivat lehteen. 1960-luvulla oli sääntönä, että toukokuun toinen viikko oli aikaisin mahdollinen kylvöaika. Nyt koivut ovat monina keväinä hiirenkorvilla vapun jälkeen, vaikka täytyy huomauttaa, että vuosien välillä voi olla jopa neljän viikon ero. Lepän kukinta on aikaistunut viime vuosisadalta 11 päivällä, koivun noin viikon. Kyse siis on liukuvasta keskiarvosta.
Auringon kulmaa ei mahdollinen ilmastomuutos muuta, siksi kevättöiden ajoittaminen on haastavaa, koska yöpakkaset iskevät selkeinä öinä väistämättä. Varmasti lajikkeissa on eroa yöhallojen kestävyydessä.
Salaojapadotusten avulla ja sijainniltaan kasteluun soveltuvilla palstoilla saadaan monta viikkoa lisää hyvää kasvuaikaa, vaikka muuten sateet loppuisivat ja helle kuivattaisi heinämaatkin kulolle jo kevätkesällä. Mutta näitä lohkoja ei ole maastoltaan vaihtelevissa oloissa riittävästi. Miksi syysvehnä menestyy edes joten kuten näissä kuivissa olosuhteissa ? Syksyllä ja kevättalven lämpiminä aikoina syysvilja pystyy työntämään juuret sinne alenevan pohjaveden varastoihin, jopa metrin syvyyteen. Jos maaperä 25 cm:n syvyyteen on nopeasti kuivumassa, ei siihen kylvetyn kevätviljan oras kerkiä hakeutumaan pohjavesien äärelle, siksi oraat tuntuvat alkukesän helteissä harmaantuvan ja kuolevan, heti kun jyvän vararavinto on käytetty.
Kostean toukokuun jälkeen tämä ilmiö korostuu, kun viljan oras pitää juurensa pintakosteassa, eikä hakeudu sinne syvälle. Kuinka monesti on alkuunsa hienojen kosteaan kylvettyjen ohranoraiden matka loppunut kuin seinään, kesän kuivien kestäessä pitempään kuin kolme viikkoa.
Onko kevätviljojen viljelyssä syytä omaksua varhaisperunan ja palkoherneiden viljelijöiden tapa harsottaa pelto aikaisen kylvön jälkeen ? Myös syysvehnällä saattaisi kevätahavan vaurio vähentyä harsottamisella.
-SS-