Kertoo nimim Perniön risuojat . 
Risuojat ovat toimineet joillakin savialueen pelloilla ylikin vuosisadan. Kun syvällä oleva rikinkatkuinen plinisavi on veden kyllästämä, ei se puuaines mihinkään maadu.
Jos todella luit tuon uudehkon Osmo-projektin raportin
"Helsingin Yliopiston raportteja 195: Kuivatus kuntoon peltolohko kerrallaan" , niin siellä nimenomaan mainittiin tietyissä tapauksissa, että vanhat 80-vuotiaat salaojat olivat kuin uudet monin paikoin, ja soraa oli kuin olikin käytetty riittävästi. Mutta maa oli erittäin tiivistä ja kerrostunutta, lähes pintaan saakka, tällöin vesi ei kulkenut alas kuin kapealta vanhan salaojakaivannon kohdalta, ja veden sivuvirtaus ei toiminut. Toinen merkittävä asia oli, että silloin kun maa on kunnossa ja läpäisevää, ei ojia käytännössä tarv ittaisi ollenkaan. Mutta sellainen maaperä ei kymmenien tonnien painolla tehtyä tamppaamista estä yhtään. Maantietkin paalutetaan semmoisissa kohdissa.
10 - 15 tonnin akselipainot eivät ojattomassa viljelyssä toimi, mutta ei toimi 3 m ojavälikään. Esimerkkinä olikin annettu salaojitus, jossa tehtiin tiheällä ojavälillä
pintaan asti sorastettu salaojaverkosto, ja myyräauralla sitten käsitellään maa poikittain näihin ojastoihin nähden niinkin pienellä kuin 1,5 m ojavälillä noin 60 cm syvyyteen. Tällöin maa kestää taas kerran ajaa 40 tonnin painoisilla juurikaskoneilla syksyn kurassa.
Tuollaisella projektivahvuudella rakentaisi jo lavaviljelyn ja kasvihuoneet kaupan päälle. Maa-alustan muuten voisi perustaa metrin betonilaatalle, niin olisi siinä sitten kestävä kehitys kohdallaan.
-SS-
