Mikään ennätysaikainen ole kun 2007 oli 14.4. kaikki kylvetty, eikä nyt ole vielä aloitettukaan.
Ensimmäiset ei vihannesviljelijät alkaneet tasailemaan. Harsoa on aukealla jo aikamoinen määrä.
Ongelmaksi tulee alustavasti nyt jo melkoisella varmuudella näkyvä 22.4. - 26.4 välisenä aikana parin-kolmen asteen päivälämpötilat ja rantäsade. Aivan toisinto vuoden 2020 toukokuun 11. - 19. ajanjaksosta. Myöhäinen ohra tuli kylvöön vapun sateiden jälkeen , eikä maa ollut silloinkaan kovin lämmin, itäminen oli tosi hidasta, ja sitten räntä- ja lumisateiden jakson jälkeen ohra juroi ja osa oraita jämähti maan sisään. Lisäksi kasvuaika Meliuksella oli yli 120 päivää, eli jokin meni pahasti vikaan kasvuston sisäisessä kellossa, sen takatalven jälkeen. Samoin rapsi meni uudelleenkylvöön, ja 22.5.2020 myöhempi rapsikylvös ei sekään orastunut hyvin. Vasta kesäkuun kolmannella viikolla kylvetty Aurea rypsi orastui hyvin, kasvoikin kohtuullisesti, mutta ei kyllä siemensatoakaan tullut muutamaasataa kiloa enempää. Siemenkoko semmoista 0.2 mm:ä hipsua.
Kesäkuun alussa kylvetty Vertti ohra kasvoi itse asiassa mainiosti; osasyy oli se, että se tuli kylvöön epäonnistuneen rapsimaan valmiiksi muokattuun ja kosteudeltaan hyvään multaan. Puintikin mukavasti lähes varastokuivana elokuun lopulla. Oli melkoisen paljon helpompi projekti kuin 35% märkänä lokakuun lähestyessä puitu Melius.
Aikaiset lajikkeet ovat tulleet vuosi vuodelta paremmiksi, ainakin ne ovat kenttäkelpoisia ja vaatimattomia; nyt olisi varattuna Meeri kauraa, Vertti ohraa, Iisakki kevätvehnää, syysvehnälaiholta jääneille reunamille. Pääsisi syysviljalle kääntämään lisäää palstoja ensi syksynä, syysvilja nyt menestyy sekä märkänä että kuivana kesänä, jos ei kasvuohjelmoi sitä kuoliaaksi syksyllä. Talvenkestoon auttaa helpommin vaatimattomampi lajike.
Rapsista en nyt sitten tiedä, siemen on hankittuna, Cleravot kaapissa, mutta onhan siinä noita riskejä.
-SS-
Joo, vuosi sitten opin kovasti uusia asioita maanviljelystä. Yleensä aikainen touko on ollut kaikkein paras, vaikka survoisi hiukan märkäänkin, mutta tällä kertaa ei käynytkään näin. Pellot olivat ihan hyvässä kylvökunnossa ja uskalsin kylvää vähän kaikkea, mutta se lumen kanssa tullut kelin viilennys lietti pellot ja kaivoi pohjamaasta ylös märkää kilsiäistä, joka tuhosi ainakin vehnää reilusti. Ei jaksanut nousta jostain neljästä sentistä kirveelläkään, vaan itu kellastui sinne. Normaalisti ei pitäisi olla mikään ongelma. Täytyy ilmeisesti ruveta varomaan lämpötilojen ja märkyyden kanssa. Monesti on tullut ohraakin kylvettyä, kun vesilätäköt ovat olleet jäässä ja maasta noussut vielä kuuransekaista hilettä. Hyvin on silti onnistunut. Viime kevät oli sitten jotain muuta.
Monitahoiset ohrat ovat parantuneet merkittävästi siitä, mitä ne olivat joskus 90-luvulla. Siirryn nyt kokonaan niihin ja tällä kertaa mennään Kaarlella. Jyväkoko on lajittelun jälkeen ihan kaksitahoisen luokkaa. Lajittelujätettä syntyy reippaasti, eikä parane lajittelijan vierestä mennä kovin kauaksi, mutta pieni vaiva lopputulokseen nähden. Nykyisillä kaksitahoilla ei oikein tule etua, jos ei mene maltaaksi ja niitähän ei kukaan enää viljele, kun lajikkeiden myöhäisyys ja aina vaan kasvava jyväkoko tekevät puinnista myöhäistä, märkää ja tuskastuttavaa kuivausta. Kokonaisuutena ohra on tietysti vähän sellainen viljelykiertokasvi. Pakko olla jonkun verran mukana, mutta kyllä kaura ja vehnä on ne joista jotain voi käteenkin jäädä. Ohran hintaa painetaan heti alas, jos vaan pikkuisenkin on kuvitelmaa reilummasta satotasosta.
