On sinänsä turhaa jos ei lannoita. Toki jotakin se pelto kasvaa myös ilman lannoitusta. Ehkä sen muokkailun yms. Määrä pitää suhteuttaa siihen tarkoitukseen sopivaksi.
En väitä et tuon välivuoden pitäminen olisi mitenkään helppoa. Voi asiaa miettiä myös niin et jos siirryttekin viljelemään luomuna niin taas jää yara ilman teidän rahoja. Mut eipä tarvitse odottaa mitään muutosta jos ei ole itsekin valmis muuttumaan.. tätä yritin tuossa vähän selittää et just siihenhän muutos kaatuu..
Tässä on nähty näitä suuria tiloja, jotka ovat siirtyneet hetkeksi luomuun. Maassa riittää yllättävän hyvin perusravinteita kymmenenkin vuoden viljelyyn, sitten kun rikkaruoho-ongelma kasvaa ja typensitojahomma ei jonakin vuonna toimi, ollaan ongelmissa. Ratkaisuna on ladata taas sitten ravinteita ja torjua rikkapankkia, niin taas mennään.
Väitän, että viljelijöille jää turhan optimistinen mielikuva lannoituksen vaikutuksesta, esitän kaksi mielikuvaa kaaviona:
Kuva: lannoitteiden mielikuvamarkkinointi
Punainen käyrä on se, mikä halutaan jäävän mieleen, vaikka sininen on lähempänä totuutta. Tällainen punainen käyrä syntyy, kun tautitorjunta, hivenaineet, korrensäätö, tehostettu rikkakasviohjelma ja kalkitus tulee mukaan siellä suurimmissa lannoitustasoissa, ja nollaruudulle ei tehdä mitään, tai nollaruudussa jopa vioitetaan ravinnepuutteen stressaamia kasveja. Asiaan vaikuttaa myös lajikevalinta, kostean maan kasvit tuottavat hyvin kosteissa hikevissä maissa, mutta kuivissa olosuhteissa näyttää, että lannoituskaan ei niitä lajikkeita auta.
Voisi sanoa, että Eko Nu! - projekti Loviisassa antaa paljon tietoa myös tavanomaisen viljelyn osalta. Puolikkaalla typellä pääsee joillakin lajikkeilla huomattavasti parempaan lopputulokseen kuin ravinnenarkomaanilajikkeilla, ja epäilemättä lieväkin tautitorjunta ja perusgramma-aine säästäisi vähät ravinteet paremmin viljelykasville. Seuraavassa kuvassa korostuvat lajikekohtaiset erot, lyhyet, korrenlujat laatuvehnät eivät välttämättä kestä kuivuutta. Amaretto on mainettaan parempi, harmi, kun se on jäänyt luomukokeista ulos. Demonstrant ei vakuuttanut Zebran vierellä viljeltynä, kun nyt täällä on aina kuivaa. Demonstrant on semmoinen kananpötkövilja, se ei kestä tippaakaan mitään niukkuutta. 2015 vuonna Zebra meni käytännössä pelkällä siemenpuolella kylvettynä, hiukan pintasalpietaria syysvehnän toisen levityksen yhteydessä, ja sato oli yllätyksellinen. Samoin 2017 vuonna alkoi rasittaa se kuivurilla kituminen, kun viljaa tuntui tulevan, että aina vaan liikaa, mihinkään ei mahtunut, eikä ollut mitään 13% puintikosteata. Onneksi oli rapsia, joka helpotti varastopuutetta.
Ote lajikekohtaisista luomukokeista, EkoNu 3.0
Aika hyvin näkyvät 2014, 2016, 2018 kuivat vuodet ja 2015 ja 2017 märät vuodet. Luomuviljelyn riskeistä kertoo myös se, että vuoden 2021 kuivuus-märkyysjaksot aiheuttivat sen, että koeruutuja ei puitu ollenkaan !
Kuva: todennäköisesti kerääjäkasvi otti yliotteen 2021 vehnäruuduista. Kuva EkoNu 2021 uutiset
-SS-