Viimeistään siinä vaiheessa, kun uudet isäntämme idästä ottavat maan hallintaansa.

Et siis luota Natoon?

250€  eli jtn 50 €/ton maksaavat lisää jos puntariin tiedot syöttää ..Vai oliko sittenkin aikasemmin kiinnitetty

250€  eli jtn 50 €/ton maksaavat lisää jos puntariin tiedot syöttää ..Vai oliko sittenkin aikasemmin kiinnitetty

Viime talven kiinnityksiä. Olisikin hyvä, kun saisi tuollaisen lisähinnan. Se ehkä kelpaisi kaikille.

Viime talven kiinnityksiä. Olisikin hyvä, kun saisi tuollaisen lisähinnan. Se ehkä kelpaisi kaikille.

Hankkijan sopimus ? Miten sait heidän sopimusehdoissaan olevan 54 kg:n hl-painon toteutumaan. Nämä kuivan alueen kaurat täytyy periaatteessa jakaa lajittelemalla kahteen osaan, jotta edes parempi puolisko täyttäisi sopimuskauran laaturajan.

Tai sitten teillä päin suostutaan johonkin 51 kg:oon ?

Nyt näyttäisi, että mainostettu Taika ei päässyt lähellekään kauppalaatua, kevyenä tunnettu Meerikin oli painavampaa, ehkä sen takia, että Meeri ei ollut liimalaossa puolesta kesästä lähtien. Bennyn korsi katkesi raekuurossa ehkä puolitoista viikkoa ennen puintia, joten sen laadusta ei ole kunnon vertailutietoa. Raskaimmat jyväparit lojuivat varisseena mullassa.

Nyt on mietinnässä lisäysviljelyyn Hurjaa tai Jackya,  annoin kertoa itselleni, että olivat 2024 kuivuudessa selvinneet kohtuullisesti.

Ensi kesäksi ei kauraa ehkä tule, mutta koska tuottamaton ala nyt taisi loppua, pitänee niitä nurmia laittaa vaikka sitten siemenen keruuhommaan.

-SS-

Käytäntö on sellainen, että otan jokaisesta kuivauserästä hehtopainon ja koneistossa olevasta viljasta tilavuuden talteen. Niiden avulla lasken erän painon. Tarkan kirjanpidon avulla pysyn selvillä, mihin siiloihin meni heikommat erät. Onnekseni huonoimmillaankin pysyttiin 50kg kieppeissä. Lajittelemalla sain painot suurimmaksi osaksi nousemaan 54 kilon paikkeille. Viisnelosten kaverina, kun on painavampia eriä, niin kokonaisuus asettui siten, että Hankkijalle meni 57 kiloista tavaraa, mutta lajitteet olivat vain kympin luokkaa. Melko heikosti siis. Otin jonkun verran riskiä, kun Hankkijalla oli kakkosvaihtoehtona rehuviljatakuu, joka oli muistaakseni 228e. Raisiolle säästin parempaa tavaraa, kun en viitsinyt tai halunnut jäädä nalkkiin toimittamattomasta erästä. Sinne meni 58 kiloista ja kuutosen lajitteilla olevaa tavaraa. Tuli jo lajitteistakin kolme euroa hyvää.

Osaa sitten sanoa noista painoista. Fosforilannoituksen pyrin antamaan siten, että Y10:llä sen 16 kiloa menisi. Lisäksi annan litran mangaaniliuosta rikkaruiskutuksien yhteydessä. Näitten hyötyjä vaikea todentaa, mutta en noista aio tinkiä tulevaisuudessakaan.

Lajikkeet menneenä kesänä olivat Nestori, Avenue, Belinda.  Tulevalle kaudelle oli aika lähellä Hurja, mutta sorruin Proxyyn. En ole lyönyt lukkoon loppullisesti ensi kesän viljelysuunnitelmaa. Kauraa on ollut paljon viime vuodet, olisi ohran vuoro, mutten tiedä uskaltaako sitä laittaa, kun sen hinta ajetaan heti pohjille, jos sitä on vähänkään tulossa. Uusissa kauroissa luvataan järjestelmällisesti hyviä hehtopainoja, mutta poutivat savet saavat kaurat kevenemään valitettavan paljon. Aikaisemman pään Niklas ja Perttukin ovat paperilla hyviä painoistaan, mutta kyllä nekin keventyä osaavat.

Fosfaatteja pitänee alkaa laittaa pimeästi, kun on valmiiksi vinoneliöt fosfaateissa, kaura ei hyötyne kasin pH:sta eikä lähes satasen viljavuusfosfaatista. Voisihan sitä pienen palstan laittaa Hurjaa ja Jackya vierekkäin. Suosittelen muillekin sellaista koepalstaviljelyä, jossa kylvinkoneeseen tehdään vaneriväliseinä keskelle ja toiseen reunaan täytetään lajiketta 1 ja toiseen reunaan lajiketta 2. Koko pellon yli jatkuva liuskavertailu avaa kyllä silmät, että lajikkeissa todella on isompia eroja kuin koeruututuloksissa koskaan näkyy. Koeruuduilla joka lajike on vähintään 7 - tonnari, satojen kilojen eroja juu. Käytännön viljelyksellä ero on puolitonnari ja nelitonnari.

Mangaania ja muita ravinteita laitoin kauralle kuin kasteluvettä konsanaan. Satasia kohta niihinkin menee. Ja hehtopaino 43 kg. Sillä lailla. Jostakin syystä lähinnä myöhäinen kevätvehnä säilyttää hl-painonsa, eikä ennen aikaan tullut mieleenkään, että listan myöhäisimmät kevätvehnät puidaan elokuun kolmannella viikolla ?

Syysviljat ovat voineet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hyvin, 2013 ja 2022 lukuun ottamatta. Puitiin niinäkin vuosina sentään jotakin. Narahdin uskomaan viljelykiertopakon säilymiseen, nyt sitten putosi syysviljakierto pois päältä.

-SS-

Mangaania ja muita ravinteita laitoin kauralle kuin kasteluvettä konsanaan. Satasia kohta niihinkin menee. Ja hehtopaino 43 kg. Sillä lailla. Jostakin syystä lähinnä myöhäinen kevätvehnä säilyttää hl-painonsa, eikä ennen aikaan tullut mieleenkään, että listan myöhäisimmät kevätvehnät puidaan elokuun kolmannella viikolla ?

Syysviljat ovat voineet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hyvin, 2013 ja 2022 lukuun ottamatta. Puitiin niinäkin vuosina sentään jotakin. Narahdin uskomaan viljelykiertopakon säilymiseen, nyt sitten putosi syysviljakierto pois päältä.

-SS-

Ennen etelän ja lounaan savikot tuottivat lähes satavarmasti painavaa yli 60 kg:n kauraa; nyt tuntuu, että painavaa kauraa tulee lähinnä Pohojammaan kukkamultamailta.

Ja koska myöhäisetkin lajikkeet nykyään puidaan tosiaankin jo elokuun puolella, ei liene ongelma käynnistää syysviljakierto uudelleen?

Syysvehnä ei olekaan ongelma. Syysrapsi ja syysohra voivat mennä tiukemmalle. Syyskylvöjä ei välttämättä pääse tekemään, vaikka kylvöikkunaa olisi kaksikin kuukautta. Tässä etelärannikolla kun monsuunikausi alkaa elokuun lopulka.

Syyskynnöt yksinään tehden eivät ihan yhdessä viikonlopussa mene, joten  elokuun lopun puinnit ja kuivattelut ja viljasiilotetris silti tuovat siihen syyskuulle melko ruuhkaista tuntumaa.

-SS-

43kg kertoo kyllä kasvuston totaalisesta kuoleentumisesta. Täytyy olla vaikeat olosuhteet ja niinhän ne ilmeisesti ovatkin, niistä on luettu jo vuosia täällä. Ei tuohon pysty mitenkään auttamaan, en ainakaan keksi mitään konstia. Kun kerran fosforit ja mangaanit on annettu, niin jäljelle ei jää kuin vesi. Sehän se minimitekijä on täälläkin. Nykyään käytännössä joka vuosi. Hyvänäkin vuonna on jäänyt paljon piippuun, kun vettä olisi tar***** vielä enemmän, mitä on saatu. Kauralajikkeitakin on ollut viime vuosina niin monta viljelyssä ja kyllä ne kaikki paperillakin hyvät, on keventyneet siitä, mitä olisi pitänyt olla. Taika ei pitänyt olla ihan pöljä, vaikka olen kuullut juttua muualtakin, että ei ole ollut ihan sitä mitä piti. Itelle tuli nyt Proxya tilattua. Katsotaan miten sen kanssa käy. Hurja olisi ollut mielenkiintoinen ja sitä pitikin ottaa, mutta jostain syystä säädin tämän nyt näin.

Kyllä taitaa Jackyyn päätyä kokeet. Ehkä parivertailuun Matty, jolla on Raision laatulistassa ollut korkeimpia hlp.   Nämä lienevät saksalaisia jalosteita, jolloin Lounais-Suomen yltäkylläinen lämpimyys ei pakkotuleennuttaisi jyvää jo juhannukselta. Paikallinen siemenviljelijä pystyisi toimittamaan suoraan.

Yksi pikkulintu nimittäin tuossa lauloi Hurja-lajikkeesta, että "Kurja".

-SS-

Yksi pikkulintu nimittäin tuossa lauloi Hurja-lajikkeesta, että "Kurja".

-SS-

Toisaalla taas on kuulunut, ihan positiivisia kokemuksia. Kuitenkin hyvin uusi lajike, kestää pari vuotta ennenkuin voidaan taas vetää isompia linjauksia. Ihan sama on Nestorin kanssa, kun pakkaajan kanssa juttelin. Ei voida tämän kesän kokemuksien perusteella tehdä vielä mitään kunnollisia päätöksiä. Näkemykset on siitäkin niin vaihtelevia. Katsotaan miltä ensi syksyn jälkeen tilanne näyttää.

Kauran hinta on siirtynyt nyt tukevasti 200e päälle. Trendi on nouseva, kun Raision hinnastokin sen jo myönsi. Veikkaan, että helmikuussa teen kaupat lopuista viljoista. 210e oli Bernerin tarjous torstaina ensi syksyn kaurasta. Ei vielä minua sytytä. Mielestäni 230e olisi sellainen raja, jolla voisin laittaa nimeni alle. Tosin omaa kaura-alaa rajoittaa nyt sekin, että on ollut niin iso ala viljelyssä viime vuodet. Jotain muutakin pitäisi välillä koittaa.

Ihmettelen näitä etenkin kauran lajike keskusteluita! Itselläni iankaikkisen vanha Ingeborg lajike joka antaa vuodesta toiseen laadukasta, isojyväistä, toksiinitonta, tasakypsää, painavaa elintarvikesatoa.  Ohran kanssa hiukan ongelmia kun Propino tullut tautiaraksi. Sibelius vehnä tuottaa laadukasta satoa ja syysvehnänä Ceylon. Todella pienin tautiainekustannuksin saa laadukasta satoa. Näillä aion jatkaa.

Nyt kyllä on olo sen verran herkkänä Niklaksen ja Taikan jälkeen, että en usko yhtään mitään lajikekokeita. Raision viljanlaatutilastoja uskon hieman paremmin. Matty on ollut Raisiossa useina erillisinä vuosina painavuudeltaan hyvä. Lajike on jo ainakin kahdeksan vuotta vanha. Hl-paino on se, joka kuivassa ilmastossa näyttää putoavan ensimmäisenä. Mattyssa ja Jackyssa on ehkä vähän rento korsi, mutta Taikakin oli jo puolesta kesästä liimalaossa.

Se, löytyykö Mattya enää paikallisilta siemenviljelijöiltä, onkin eri juttu. Pohjanmaalta näkyisi saavan.

-SS-

Ihmettelen näitä etenkin kauran lajike keskusteluita! Itselläni iankaikkisen vanha Ingeborg lajike joka antaa vuodesta toiseen laadukasta, isojyväistä, toksiinitonta, tasakypsää, painavaa elintarvikesatoa.  Ohran kanssa hiukan ongelmia kun Propino tullut tautiaraksi. Sibelius vehnä tuottaa laadukasta satoa ja syysvehnänä Ceylon. Todella pienin tautiainekustannuksin saa laadukasta satoa. Näillä aion jatkaa.

Swalöfin Ingeborg on viisi vuotta Belindan jälkeen tullut, vuonna 2004. Ei siis mikään valtavan vanha lajike. Korkea hl-paino on silloin aikanaan mainittu

Kyllä tuo Ceylon tosiaan on kenttäkelpoinen syysvehnälajike ilman tautiainepanostusta. Urhon, Magnifikin, Olivinin, Gunbon jälkeen mikä tahansa syysvehnä tuntuu kenttäkelpoiselta. Skagen tietenkin olisi se satotykki, mutta omilla pelloilla ei ole mahdollisuutta niin voimaperäiseen viljelyyn, mitä Skagen vaatisi. Lisäksi Skagen vaatii sen kaksi tautiainekierrosta ja yhden korrenvahvistuskierroksen.

Toisaalta, Ceylon herkistää peräkkäisviljelyssä pellot heinille/luoholle/niittynurmikalle, koska on niin lyhyt. Sibelius kevätvehnää ei ole ollut, viimeinen toimiva kevätvehnä oli tosiaan Zebra, kunnes aika ajoi lajikkeen ohi, eikä sitä pystynyt enää uudistamaan ostamalla. Aikaisia ja keskiaikaisia lajikkeita on ollut en jälkeen montakin, eivätkä todellakaan ole loistaneet. Nyt myöhäisistä voisi löytyä ratkaisu, WPB Troy, Embla, Calispero,  Linnea. Tyypillisesti ovat ulkomaisia jalosteita, ja lajikekokeissa pitää olla lähes 14% valkuainen, jotta ei tarvitse kierrellä pellolla koko kesää lisätyppilannoitteiden kanssa. Kevätvehnässä en kerinnyt kuin WPB Troyta kokeilemaan, ja ainakin valkuaissato oli luvatun suuruinen. Sakoluvulla oli kestävyyttä, mutta toksiinipitoisuus jäi huolestuttamaan. Katsotaan miten Embla ja Calispero toimivat rinnan. En ole vielä päättänyt, otanko pussillisen WPB Troyta vertailuun vielä. En säästänyt siementä sadosta, joka kilo kaavittiin laarin pohjalta sopimuksen täytteeksi.

Ohrasta meidän poutivilla savimailla olisi vain yksi lajike ajateltavissa, Elmeri. Se oli selvästi kestävin kuivuutta vastaan, jopa myöhäisten kaksitahoisten rinnalla.  Elmerissä ominaista oli teräksenluja, sitkeä ja pitkä korsi. Lajikkeen siemenlaatu on kohtalainen, olihan se jokin viinanpolton erikoisohrakin. Nyt Elmerin tilalle on tarjolla vain Sylvester, johon Wish vaihtuu. Feedway jää verrokiksi. Feedway on kaksitahoisten parhaimmistoa happamuudenkestossa, joten ei ole ihme, että se vaatimattomilla mettäpelloilla suoriutui useana vuonna ihan hyvin. Mutta Feedwayn korsi ei ole kovin luja, se on heikompi puoli.

-SS-

Ihmettelen näitä etenkin kauran lajike keskusteluita! Itselläni iankaikkisen vanha Ingeborg lajike joka antaa vuodesta toiseen laadukasta, isojyväistä, toksiinitonta, tasakypsää, painavaa elintarvikesatoa.  Ohran kanssa hiukan ongelmia kun Propino tullut tautiaraksi. Sibelius vehnä tuottaa laadukasta satoa ja syysvehnänä Ceylon. Todella pienin tautiainekustannuksin saa laadukasta satoa. Näillä aion jatkaa.

Kaikissa lajikkeissa pätee se et niitä tuutataan markkinoille vuosittain. Jokaiselta jalostajalta tulee vähintään yksi, useammilta pari kolme kustakin lajista. Aina myytävät lajikkeet pärjäävät koealoissa ja heikot karsiutuvat siellä pois. Lajikkeen voittokulkuun auttaa kun joku eturiviläinen mainostaa sitä lehdessä tai sillä napataan satokisan voitto.

Todellinen testi tulee sitten käytännön viljelyssä. Jostakin syystä tietyt lajikkeet vain valikoituvat ja niiden viljelyalat nousevat kymmenille prosenteille pinta-alasta. Sillä ei ole merkitystä onko lajike voittanut jotain tai onko eturivin mannekiini patsastellut lehdessä komeasti tuulessa liehuvassa viljalaihossa..

Itse on oppirahat tullut maksettu jo uutuus lajikkeiden kanssa. Nyt olen ollut jo pidempään sillä mielellä et seuraan pari kolme vuotta vähintään ja mikäli lajikkeen viljely alkaa yleistymään niin silloin siinä on potentiaalia ja voi itsekin harkita.

Näin ollen jatkan edelleen avenuella. Hieman vaille 4t luomusato ihan reilulta alalta kertoo ettei lajike voi täysi susi olla. Doneja ei ennakkonäytteistä löytynyt ja hlp painot 57 paikkella. 4% oli lajittelu muistaakseni. Parhaimmillani olen saanut yli 60 hlp luomussa et viime kesäinen on hieman alakanttiin.

Enemmän päänvaivaa aiheuttaa kevätvehnä. Pakosta viljelty quarnaa kun oikein muista ei saa luomussa leipää taiottua. Tässä saatan retkahtaa periaatteestani ja ottaa kokeeksi jotakin uutta. Vaihtoehtoja vain oikeastaan aika vähän jos leipälaatua haluaa. Jos tyytyy rehuvehnän viljelyyn niin syysvehnä antaa yhdeksän kertaa kymmenestä paremman satovasteen..