Siis viljeliät kilpailee siitä kuka pystyy myymään halvimmalla tuottamiaan tuotteita ja maksamaan eniten osamastaan pelosta.
Kyse on siitä, että pellon myyjät pitää saada pois hinnan asettelusta. Juurikin ostolupajärjestelmä, niin kuin takavuosina, kannustaisi tähän ja alentaisi selvästi hintaa. Ostoluvan ehtona olisi maksimissaan joku 1000-2000 euron hehtaarihinta .
Lisäksi pakkolunastus valtiolle pilkkahinnalla, esim. 500€:lla , jos kauppaa ei suostuta tekemään ostajan haluamalla hinnalla, opettaisi myyjät luopumaan maistansa ennen kuin pakkolunastus iskisi.
Se, miten ostajat järjestettäisiin etuoikeusjärjestykseen, voisi olla jokin paikallinen parlamentti tekemässä tämän päätöksen. Ostajat voisi pisteyttää, niin että rakennemuutos olisi määräävä tekijä. Jos on jokin muu ammatti kuin maanviljelijä, evättäisiin ostolupa kyselemättä.
Löytyisikö maanviljelijäväestössä kykyä ottaa tällainen jopa kivuliaskin järjestelmä uudelleen käytöön, ja näin pyyhkäistäsiin ahneet vuokra- ja maatalousmaan myyjät maan rakoon ja ikuiseen häpeään.
-SS-
varmaankin esitit tuon tarkoituksellisesti hieman karrikoiden, mutta, miten sen sanoisi, kuulostaa kyllä jotenkin niin jostain menneeltä ajalta, joka ei ole millään tätä päivää. Ei edes maataloudessa. Vastenmielinen ajatus ja kuvastanee tunnetiloja, jos on hävinnyt jonkun hyvän kaupan.
Ja voi kuvitella tuon paikallisen parlamentin, siitä olis kyllä oikeus ja kohtuus kaukana. Kauhea tilanne, jos olisi oikeassa elämässä. Ei kiitos.
Kyseinen
parlamentti oli lain voimassaoloaikana kunnan maatalouslautakunta.
Ostolupa oli ennakkopäätös, jonka saivat maatilalainakelpoiset tai lainapäätöksen jo saaneet
Hintaraja oli maatilalainoituksen määräämä maksimihinta, 1980-luvun lopulla noin puolet alueen lisämaatarjoustasosta.
Ja
aikuisten oikeasti, noin toimittiin vielä noin kolmekymmentä vuotta sitten !
Pikkukunnissa tilanne tietenkin oli lähinnä tuo: laajentavat isännät keskenään jakamassa muiden maita itselleen,
suuremmissa ehkäpä tarjontaa riittävästi, että syrjemmällä saivat muutkin ostaa. Suurtilat eivät silloin
saaneet juurikaan etua, koska olivat muutenkin jo valmiiksi kadehdittuja, subjektiivisia päätöksiä kun
olivat: Osuuspankin, osuuskuntamuotoisen maatalouskaupan ja kunnan luottamustehtävät muodostivat
täyskäden, jolla aina otettiin potti kotiin.
-SS-