Jos vilja on edes joten kuten kasvanut aikaisemmin, niin keltaisuus ja kuihtuminen ovat lajikeominaisuuksia eikä välttämättä pellon ongelmia. Sitten jos vuodesta toiseen kuihtuu viljalajista ja lajikkeesta riippumatta, voi alkaa etsiä maaperästä ongelmia.
Viljalajikkeen herkkyys olosuhteille on havaittavissa paremmin useaa lajiketta kokeilemalla, viljalajeilla on yleisesti erilainen luontainen herkkyys heikommille olosuhteille, mutta se raja-arvo, joka lajikkeella tuo esiin sen oireen, voi vaihdella merkittävästi. Eli happamuuden sieto, kuivuuden sieto (ovat linkittyneitä toisiinsa), kosteuden sieto, sekin linkittyy kuivuuden sietoon. Sitten ravinnevaatimus saattaa olla selvästi erilainen, "suuri satopotentiaali" tuo myös ravinteiden puutteen aikaisemmin esiin. Koska vielä ei ole viljalajikkeita, jotka pystyvät muuntamaan ydinkemiallisesti jotakin toista alkuainetta toiseksi. Tällöin sato a sisältää sadon a verran maasta otettuja ravinteita, sato b sadon b verran imettyjä aineita, ja hyötysuhde voi tietenkin jonkin verran poiketa, mutta se todellakaan ei selitä tuhansien kilojen satoeroa.
Toki jokin maatiaislajike kuihtuu ja kuolee liikoihin ravinteisiin, siinä se ero.
-SS-