Viikko sitten perjantaina oli hyvä levityskeli. 500kg salpietaria meni näin alkuun, ei tohtinut enempää. Hyvin sulaa ja ensi viikolla otaksun, että vihertyy pelto kunnolla, kun lyö lämmön päälle. Tälläkin viikolla tuuma jo tullut uutta kasvua. Kuivuushan tässä pian on käsillä, ei hirveästi liruta laskuaukoista vettä.
Aijaa. Perjantaina kävin Turussa ja näytti siltä, että monella lohkolla vehnä mietti vetäiskö ittensä naruun vai vieläkö yrittäisi. Oma visio on, että aikaisintaan kuukauden päästä voisi harkita jotain. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa aikaiseen kevääseen tällaisen kelin vallitessa helmi-maaliskuun vaihteessa.
Moni on täällä harmissaan kun aikaisesta kasvukaudesta uskaltaa joku mietiskellä. Kirjoitin kuitenkin selvästi, että säiden mukaan toimitaan, pakkaset voivat tappaa karaistumisensa menettäneet oraat, yhdenkin yön levitysmahdollisuuden hukkaaminen voi merkitä sitä, että ei tule enää pariin kuukauteen seuraavaa.
Onhan se todella rasittavaa alkaa miettiä kevättöitä, kun tuntuu, että vasta sai koneet niputettua vajan perälle myttyyn, pestynä ja rasvattuna, ja heti maaliskuussa pitäisi alkaa vääntää paripyöriä takaisin paikalleen ja viritellä levitintä. Tuuristahan se on kiinni, johon itse voi vaikuttaa jonkin verran. Jos tulee runsaat sateet toukokuun alkuun, kerkiää vappuna apulannat levitellä. Jos taas maaliskuun puolivälistä vappuun on kitkerän kuivaa, karkaa syysviljan kehitysaste ehkä liian pitkälle, korrenkasvu alkaa, ja kun voimaa ei ole käytettävissä, kasvusto jää pienitähkäiseksi. Silloin lopputalven lannoitus, vähäinenkin, on korvaamaton.
Tai sitten 300 kg hidasliukoista orgaanista typpeä penkkiin kyntökerroksen pohjalle jo syksyllä.
-SS-
