Alkaa vissiin isännällä huumori loppua kun täytyy tällaisesta avautua. Onpa muutenkin ollut melkoisen rankka vuosi, ainakin henkisesti. Pari viikkoa sitten vituiksi mennyt kyyttölehmän vasikointi päättyi kohdun ulosluiskahdukseen ja tiesi lehmälle raatoauton kyytiä. Tänään aamulla oli reilu puolivuotias vasikka kuolleena ryhmäkarsinassa. Eihän näissä mitään, sillä jolla eläimiä on, myös tapahtuu eläimille, hyvää ja pahaa vuorotellen. "Mutta pohja se on minunkin säkissäni"!
Reilu viikko sitten jouduin auto-onnettomuuteen ilman omaa syytäni. Tai no, jälkiviisasteluna voisi todeta "en osannut väistää". Moni myös lohdutti "onneksi kukaan ei kuollut" ja "peltiä saa uutta". Totta, mutta...
Ajoin kantatiestatuksen omaavaa uraa kohdassa, jossa nopeusrajoitus vaihtuu taajamamerkin kautta kuuteenkymppiin. Vasemmalta sivukadulta änkes KOLMION TAKAA joku kossi risteykseen niin, että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jarruttaa ja yrittää välttää törmäys. En onnistunut vaan törmäsin keskelle ranskattaren kylkeä. Onneksi kuljettaja oli autossaan yksin, pelkääjän paikalla olis varmaan tullu noutaja.
No siinä lanssissa meitä vähän jututettiin ja tutkittiin mahdollisten vammojen varalta. Ensihoiturit kyseli tietoja ja kuulin sivukorvalla, että vastapuoli olis syntyny -97, ts. saanu kortin vuonna 2015. Oliskohan tullu arviointivirhe kokemattomuuttaan? Sen verran sivutölväsy oli käyny kropan päälle, että sai autokyydin sairaalaan asti tarkastukselle.
No tää neropatti KIISTÄÄ syyllisyytensä. Poliisitkin vähän oli, että siinäpähän kiistää selvän asian, rikosilmoitus on kirjattava. Tutkija ottaa yhteyttä...
Mutta se mikä mulle kasvattaa kyrpåå ottaan on se tosiasia. että nyt realisoitui worst scenario. Eli se, että törmään valtavan käyttöarvon omaavalla, mutta rahallisesti melko vaatimattomalla maasturillani johonkin *******n autoon. Mullehan ei tullu mitään vammoja. Autosta puskurin päät solmuun, vinssi keskellä teki suurimman työn pösön kyljen moukaroimisessa. Aivan uudet lisävalot solmuun, toinen ajovalopolttimo pimeänä ja vilkunlasi rikki. Kuskin oven lasinnostimen vipu poikki (ottikohan polvi siihen?) Ei vuotoja ei kolinoita ym., ajoin kolaripaikalta kotiin. Opiskelijakaverin 50-vuotisjuhlat, jonne olin matkalla, jäi sattuneesta syystä väiin.
Koko viikko vitutti niin, etten viitsiny tehdä autolle mitään. Tänään tarvitsin autoa ja oli pakko laittaa valot kuntoon. Polttimoa vaihtessani mittailin vähän toista kulmaa ja totesin, että varmaan sentin pari on taaempana mitä toinen puoli. Nokkapellissä ja eikä vasemmassa etulokasuojassa ole mitäåän vekkejä, mutta jotenkin ne on vääntyny. Toinen puskurinpää on vähän tehnyt tuhojaan pelleissä. Maskin Toyota -merkistä on pudonnut Toy eli se on nyt pelkkä yota!
Ilmoitin asiasta viikko sitten omaan vakuutusyhtiööni ja sieltä soitettiinkin perjantaina. Poliisilta ei ollut vielä kuulunut mitään, mutta olivat kirjanneet asian vakuutusyhtiön omaan järjestelmään. Minulla ei ole vastapuolen tietoja (poliisilla on), ei edes ajoneuvon rekisterinumeroa sillä vastapuolen autossa oli keltaiset koenumerokilvet. Mahtoiko olla edes liikennevakuutusta?
Turha mun lienee mitään vakuutustarkastajaa odotella, oikeusprosessi voi kestää vaikka puoli vuotta. Mun täytyy katsastaa tuo katista ens viikolla. V1tuttaa jo etukäteen yli kaiken se, että siinä on joku perkeleen kallis vamma törmäyksen jäljiltä. Vaikka vastapuoli olis lopulta syyllinen, vakuutusyhtiö vakavan vaurion tapauksessa varmaan lunastaa sen jollain nettiauton hinnalla/2. En saa mistään vastaavaa autoa vaikka sellaista tarvitsen melkein päivittäin. Tuostakin on vielä maksamatta kaksi ja puoli vuotta...
Haittaako se, että välillä ja hetken pikkasen v1tuttaa?