Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Tässä kun taas luki viimeisimmät viestit oman vuodatuksen jälkeen niin täytyy oikein ihmetellä et kuka ja millä agendalla olevat ihmiset siellä somerolla kokoontui? Onkos kellään tietoa et minkälaista taustaa niillä viljelijöillä jotka siellä oli niin on? Järjestävästä tahosta tunnistin sen suomen kaiketi toisiksi suurimman viljelijän ja tuosta itä uudelta maalta yhden viljelijän. Ainakin jälkimmäinen on ollut kriisistä jo äänessä aiemminkin tänä vuonna. Tarkkaan et tiedä mut jotain erikoiskasvi peltoja siellä on ollut ainakin, ei sit kaiketi niistäkään kultaa vuoltu...
Nooh paukkuja on ainakin molemmat laittaneet viljelyyn ihan huolella. Ei tainnut sekään olla voittava strategia.. 
Mut palaan alkuperäiseen kysymykseen et ketkä siellä somerolla oli ja millaisella taustalla?
Porukan ikärakenne lehtikuvissa pisti silmään. Varmaan joku muukin mietti, että ongelmahan ratkeaa itsestään kun noille joko jo maksetaan tai kohta aletaan maksaa eläkettä. Nuoria ei kuvissa näkynyt. Vähänlaisesti nuoria kv-yrittäjiä on muutenkin, mutta olisi jonkun luullut tuonne eksyvän - olivatkohan töissä tilallaan tai "oikeissa töissä" tilan ulkopuolella? Tai sitten ajattelivat, että moinen meuhkaaminen on turhaa...
Tempauksen puuhamiehet ovat muinaisuudesta tuttuja, samalla agendalla oltiin liikkeellä jo 90-luvun lopulla.
Kuvista päätellen, paikallisia oli paljon, sellaisia joilla maatalous ei ole kannattanut kertaakaan vuoden -95 jälkeen. Yksi sellainen isäntä oli ollut äänessä, että sillä on 700ha peltoa ja on tosi pahoillaan, kun luuli, että kun on paljon peltoa, niin sillä pärjää. Käytännössä olisi parempi, että olisi vaan 100ha peltoa, kun silloin tappiot olisi paljon pienempiä, mitä tulee nyt, kun on näin iso tila ja tappiot sen mukaisia. Tämä korostaa sitä mitä jo aiemmin kirjoitin. Isot viljatilat ei ole enää kannattavia, koska peltoa ei saa, ellei maksa kovia vuokria. Isoilla pinta-aloilla tukileikkuri 150 ja 300 hehtaarin kohdalla tiputtaa yhteensä 40 euroa pelistä pois. Jos on 700ha peltoa, niin 19000e häviää tukileikkuriin. Vuokrasopimukset ei välttämättä mene tukikausien mukaan ja kun 100e on hävinnyt niin voi olla, että osassa pinta-alaa tuet ei enää riitä kattamaan vuokraa vaan pitää ottaa viljatilistäkin. Isossa kokoluokassa on myös helposti palkattua työvoimaa mukana ja yksikin renki haukkaa jo ison siivun tilan menoista. Tämä on vähän niinkuin legendaarinen SAS sanoi, että pieni tila pärjää omillaan ja suuri tila tarvitsee paljon tukia. Viitti nyt noita ihmisiä alkaa nimellä osoitella, mutta kyllä järjestäjistä monen kohdalla toteutuu tuo mitä edellä kirjoitin.
Tilan kannattavuus on helppo tuhota vuokraviljelyllä, monista syistä johtuen. Olennaista laajentamisvimmassa olisi miettiä oman ja vuokratun pellon määrien suhdetta. Yllättävän paljon on tapauksia, joissa omaa peltoa on jotain 50 hehtaaria ja sitten on vuokrattu 3 - 5 kertaa alkuperäinen pinta-ala lisää. Asian voi tarkistaa esim Käytännön Maamiehen suurimpien tilojen listalta. Noissa tapauksissa riskiä riittää, varsinkin jos koneet ovat pankilta lainassa.
400 ha:n kauppaan tulee ehkä yksi tarjous, miksi maksaa viittä miljoonaa, kun ehkä jo kolmella pääsee ainoana jättämään tarjouksen.
-SS-
Hyvin harvassa on vielä sellaisia tiloja, joiden oma peltoala ylittää 200 hehtaaria, näistä vielä harvemmassa ovat ne, jotka tulevat myyntiin. Ehdoista riippuu, tuleeko ostajia. Pilkkomalla myyjä saisi todennäköisesti parhaan hinnan. Tämä määrittää kaupantekoa myös siinä tapauksessa, että tilaa ei pirstota.
Pellon arvoa voisi lähestyä sitä kautta, että paljonko siitä saisi vuokraa jos maata hankkisi pelkästään sijoitusmielessä. Jos 10 000 eura/ha tuottaa vuokrana 300 - 500 eur vuodessa se tekee 3 - 5 % vuosituottoa suht riskittömälle sijoitukselle. Vaikea löytää parempia riskittömiä sijoituksia, toki riskillä on tuotot paljon isompia.
On tuo asia finanssipiireissä huomioitu. Peltoon sijoittavia pääomarahastoja on ilmeisesti ainakin jenkeissä ja Kanadassa. Joku virolais-suomalainen rahasto haali ennen sotia viljelysmaata Ukrainan alueella, mutta se yritys taisi tyssähtää ihan muuten vaan.
Suomessa vastaavaa tekee tai yrittää tehdä S-pankin peltorahasto. Sen julkisuuteen esitetty toimintamalli poikkeaa puhtaista sijoitusrahastoista siinä, että viljelijällä on mahdollisuus ostaa maat itselleen. Rahaston tuotto on vissiin ollut aika minimaalinen. Mielenkiintoista onkin se, miten bisneshemmojen pinna kestää maatalouden huonoja aikoja. Kiusaus laittaa rahasto lihoiksi ja torpparit maantielle voi osoittautua ylivoimaiseksi.
Linkataan tämä nyt tännekin
https://yle.fi/a/74-20183721Maatalouden konelautakuntaa kaivattaisiin, mutta sehän kuopattiin parikymmentä vuotta sitten.
Sama ongelma mullakin
Kaikenlaista olen kokeillut, mm. varmistanut että olen oikein kirjautunut windowsiin. Mitähän tässä keksisi seuraavaksi?
9.9.2025 kultivoituun kauramaahan kylvetty on ihan 100. Yksi päiste on huonompi, mutta se on vanhaa rakennusten tonttia ja tiivistynyt ollut aina. Ei sellaisia lasketa mukaan. Ehti olla kultivoituna niin pitkään, että jääntivilja lykkäsi jo oraalle ts. oli tarpeeksi kuivaa tehdessä. Eikä tässä todennäköisesti ole nähty mitään liian kovia sateita.
Kokonaisuutena syysvilja-ala vaikuttaisi olevan kohtuullinen, sanoisin jopa melko vaatimaton siihen nähden, että tämän vuotiset syysviljat oli hyviä ja jyvää tuli. Olisi voinut olettaa, että niitä laitetaan uudestaan enemmänkin. Tappiomieliala ja melankolisuus jyllää. Ei ole motivaatiota.
Meillä syysvilja-ala taisi jäädä kolmanneksen aiottua pienemmäksi. Pääsyy oli tuo parin viikon sadejakso, johon paras kylvönaika turmeltui. Puinnit piti saada hyvään hanttiin ennen sadetta, eikä siitä oikein ehtinyt kylvötöihin. Suoraan sänkeen olisi tietysti voinut jotain örmäistä, mutta hieman aiemmista kokemuksista oppineena päätin jättää sen tekemättä. Aikaiset, syyskuun alun kylvöt meillä ovat myös kärsineet rikka- ja tuholaisongelmista.
Ylipäätään kevätviljojen viljely on meidän alueella aiheuttanut enemmän tappioita ja mieliharmia kuin syysviljan viljely. Erityisesti syysvehnä on pärjännyt viime vuosina varsin hyvin, talvituhovuodetkin huomioiden. Tätä taustaa vasten Kylmiksen mainitsema asenneongelma tuntuu aika pöljältä - kun mikään ei kumminkaan koskaan onnistu, niin jatketaan samalla linjalla. Tiedetään ainakin, millä tavalla tulee turpaan.
Pohjaruuvin kouru seulapellistä, elevaattorin pohjaluukku seulapellistä.
Viljaseulan peräpäässä usein on myös ohjauspelti, jonka myös voi tehdä seulapellistä.
Voisi olla savikkaisessa ja mataraisessa kasvustossa hyvä lisävaruste.
-SS-
Muutama vuosi sitten seulapellipohjakouruja ja -luukkuja oli kaupan eri puimurimerkkeihin. Firman pääartikkeli taisi olla puimurin sivuterät. Liekö enää toiminnassa?
Kyllä mulla ne ajat ohi että rupesin jyvien kanssa tunaan edes 50e /t... Eli ei kiitos. Jos si iloihin ei mahdu, niin kaupalle si
Kerroin tuonkin ongelman suuruutta tai pienuutta määrittää: 20, 50 vai 150 tonnia...
Omalta kohdalta iso osa viljasadosta hinnoitellaan ja myydään kevättalvella. En vaan uskalla olla tekemättä sopimuksia. Tiedän sitten suurin piirtein, millä hinnalla sato myydään, ja myös sen että tavara lähtee nurkista.
Juupa juu. Ei kaupan tarvitse ottaa sopimukseen merkittyä tonnimäärää enempää. Ihan sama, onko sopimuksia tai muuta, jos kauraa pitäisi lähteä kuivaamolta, voit myydä jollekin muulle...
-SS-
Hintahan tässä ratkaisee. Jos kevään kiinnitys on +200 €/tonni, ei ketuta yhtään olla kiltisti ja täyttää sopimus viimeistä kiloa myöten. Ja tarvittaessa kipata se odottava arvolasti vaikka konehallin lattialle vartoomaan (mitä ei meillä ole vielä tapahtunut). Keljumpaa sen viljamällin kanssa on kun hinta puintikaudella on 150 €/tonni ja sitä pitäisi johonkin tunkea.
Hernettä en uskalla viljellä enkä varsinkaan kuivata. Tänäkin syksynä on taas muutama kuivuri palanut kun on hernettä kuivattu, ja tietolähde on luotettava, itse palomies kertoi asian viime viikonloppuna.
Pääasiassa ongelma on se että herneitä pomppii kuivuria täyttäessä ilmaharjoista tuloilmakanavaaan ja pahimmillaan aina uuniin asti.
Antti-tehtaalta sain ohjeen aikanaan kun itsekin löysin hiiltyneitä herneitä uunin pohjalta että kannattaa laittaa puhallus päälle jo ENNEN kuin alkaa täyttämään kuivuria jolloin ilmavirtaa estää pomppivia herneitä joutumasta tuloilmapuolelle. Lisäksi voisi avata puhallusilman säädön täysin auki ja tietty tuloilmapuolelta kannattaa sulkea suljettavissa olevat tuloilmaharjat.
Tuloilmaputkeen voi asentaa myös ns. jyvätaskun, joka pysäyttää enimmät karkulaiset. Mutta jos putki on kovin lyhyt ja pääosin ylöspäin suunnattu, ei sekään auta.
Elikkäs soppari miehet rulaa, sen minkä rulaa, ja kaikki muu on paskaa. Kuinkahan paljon noin prosenttuaalisesti suomen viljamarkkinoista sopimuksilla?
Pyh on nähnyt valon... Sopimustuotannon prosenttiosuus taitaa olla aika pieni. Tosin aika paljon rehuviljakauppaa käydään suoraan tilojen välillä, jonkinlaista sopimustuotantoa sekin.
Omalta kohdalta iso osa viljasadosta hinnoitellaan ja myydään kevättalvella. En vaan uskalla olla tekemättä sopimuksia. Tiedän sitten suurin piirtein, millä hinnalla sato myydään, ja myös sen että tavara lähtee nurkista. Voihan siinä toki jotain joskus voittaa, jos hinnat puintikaudella nousisivat kunnolla. Mutta yleensä käy päin vastoin, minkä tänäkin syksynä voi havaita.
Ensi talvesta tulee mielenkiintoinen, jos hinnat pysyvät alhaalla. Ainoa järkevä temppu taitaa tuossa tilanteessa olla, että minimoi viljan kylvöalan kasvukaudelle 26.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/276371bb-9ab9-428c-ad54-70bba319dcde
Tosiaan ilmeisesti vaikea tilanne sadonkorjuussa vaikkakin tuo hätätilan julistaminen kuulemani mukaan liittyisikin satovahinkovakuutusten korvausehtoihin.
Tuo uutinen on kyllä mennyt multa ohi. Vissiin liikaa töitä tai jotain
Kaikki balttianmaat rekkamatkan päässä.
Koska kotomaisille viljakauppiaille tulee hätä.
Jo alkutilanne ohralla heikko riittävyydelle, silti se pitää saada ilmaiseksi.
Mielenkiintoista. Säätutkasta olen kyllä huomannut, että ainakin Viro on kesän mittaan saanut vettä ihan eri tahtiin kuin Uusimaa tai Varsinainen Suomi. Eipä ole pahemmin uutisoitu... Vai onko kyseessä provo?
Liityin puijjien joukkoon. Syysvehnä tallessa. 5500kg/ha ja 80kg hlp. Olen ihan tyytyväinen. Tosi harmillista, kun ei saanut enempää kylvettyä. Tämän touon päälle tuli heti 30mm vettä ja notkot tuhoutui siihen saman tein. Siitä alkoikin koko syksyn kestänyt sadekausi, mikä ei ollut mukavaa ollenkaan.
Sitten jatketaan pitkällä tauolla. Kaurat päällepäin valmiita, mutta käytännössä korsi vihreää ja jyvät ihan pehmeitä. Voi mennä ihan poskelleenkin. Heinäkuun hellejakso ei ollut kauralle hyväksi. Proxy kesti parhaiten ja ehkä liiankin hyvin. Jotenkin siitä tulee mieleen Avanti. Ikuinen juroja, jonka valmistumista saa odottaa ikuisuuden.
Syysvehnä samasta muotista kuin Kylmiksellä. Ylimääräisellä lisälannoituksella olisi ehkä voinut saada valkuaista paremmaksi, nyt siinä 11 % tietämissä, mikä lienee kuitenkin ihan ookoo. Rekkamiesten tietotoimiston mukaan alle 10 % valkuaiset on aika yleisiä.
Hernettä puin syysvehnän perään. Kesällä kasvusto näytti liian hyvältä, mutta odotetusti lakoontui sateissa. Sato jonkun verran päälle 3 tonnia/ha, ei paha sekään aikaisen lakoontumisen huomioiden. Pikkuisen kirjavaa on ja seassa värivikaisia.
Ohraa seuraavaksi, mutta siihen ei vielä ole isompaa kiirettä.
Meikäläisen syysvehnänviljelyssä Ceylon on mainitsemistasi syistä aika lailla ykkössijalla. Skagenia joskus viljelin, mutta lemppasin sen lakoherkkyyden takia.
Ceylonin pahin ongelma on mielestäni poudanarkuus keväällä. Siihen ei ole oikein muuta lääkettä kuin hyvin aikainen kevätlannoitus, eikä sekään ihan kaikkina vuosina toimi.
