Cemagrolle taisi tulla tiukka paikka. Eivät saa enää raaka-ainetta Venäjältä kun Niirala meni kiinni. Hankalaa myös Itä-Suomen viljelijöille, varmaan aika moni tilaa lantansa C:lta.

Toisaalta, Suomen Yaran tehtaatkin ilmeisesti käyttävät venäläistä ammoniakkia.  Eli jos naapuri oikein tosissaan alkaa viduilemaan, laskun maksajia ei tarvii kaukaa hakea.

Lainaus käyttäjältä: seegeri - 19.11.23 - klo:10:57

Kyntö ja routa, se hyvä hyvä muokkaaja. Aika paljon kanssa täällä päin isot tilat muokannu, usealla isolla paljon syysviljaa ja epäilen et loput muokattu, miksi?

Jos on niinkuin mullakin, et muokkaamaan ehti mutta sitten jatkuvat sateet estivät kylvön.

On siinä sitäkin ajatuksen tynkää, että yritetään saada keväällä pellot kuivumaan tasaisesti. Sänkipellot tahtoo kuivua vähän eritahtisesti riippuen savisuudesta ja rakenteesta. Sopiva sade lykkää helposti kylvöjä viikolla tai parilla eteenpäin. Toinen juttu on tukiehtojen sanelemaa: 33 % alasta pitää olla kasvipeitteistä, mutta siitä ei makseta korvausta. Siihen kelpaa myös kevytmuokkaus.

Glyfolle tuli 10 vuotta lisää käyttöaikaa, komission päätöksellä kun parlamentista ei päätöstä herunut. Paluu normaaliin edessä tältä osin?

Tulihan tuosta sähköpostiin r-virastolta kirje:

Kasvipeitteisyyttä tarkastellaan satelliittiseurannalla. Maaliskuussa 2024 Vipu-mobiiliin voi tulla selvityspyyntö talviaikaisen kasvipeitteisyyden alasta, jolla on havaittu muokkausta.

Jos olet noudattanut ehdollisuuden talviaikaisen vähimmäismaanpeitteen vaatimusta, voit vastata selvityspyyntöön Vipu-mobiililla ottamallasi valokuvalla. Kuvan voit ottaa 15.3. jälkeen.

Poikkeuksena ovat syyskylvöisten kasvien alat, joille on ilmoitettu aito kasvipeite: vihertävästä kasvustosta kannattaa ottaa valokuva jo ennakkoon. Valokuva hyväksytään, jos se on otettu 31.10. jälkeen.

Ota valokuva Vipu-mobiilin Kuvat-osiossa. Kuvat tallentuvat Vipu-mobiiliin mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Tuo sähköposti meni sitten meikäläiseltä täysin ohi... Uusi kuvauskierros parin päivän päästä
Ja muuten, kiitokset tiedosta. Eipä olisi hoksannut, ellei tätä palstaa olisi.

Mä veikkaan että kaikki lohkot mitkä ilmoittaa kasvipeitteiseksi  joutuu keväällä lumen sulettua käydä kuvaamassa, kun ei  satelliitti erota lumen läpi mitä siellä on.

Kyllä valvonnan pitäisi hyväksyä syksyllä "varastoon" otetut kuvat. Paikkatietohan noissa on automaattisesti mukana. Jos oraita tai muuta kasvipeitettä on näkyvissä, niin paha sitä on mennä kiistämään. Mutta riittäkö pelkät kylvörivit, jos orastuminen on heikonpuoleista? Siinä onkin miettimistä.

Lainaus käyttäjältä: jariman - 29.09.23 - klo:22:11

Näkyy isommat liikkeet  olevan poissa, mm
Agco, Valtra , fendt, sampo puimurit..
Hankkija,  claas,
Ym
Tynkänäyttely, verrattuna kesän okra näyttelyyn…..

No onhan tässä se tilanne että näitä näyttelyjä yms. on yksinkertaisesti liikaa Suomen kokoiseen maahan. Se on kumminkin aika hitonmoinen kustannus kun tuonne roudataan koneet ja majoitetaan ukot.

Joo, saattaa Tampereen näyttelylle käydä samoin kuin Jyväskylälle. Syystyöt on paljon vielä kesken,  osa porukasta  jättää väliin kun ei kiinnosta. Osa lähtee Agritechnicaan, jossa kattausta on joka makuun.

Konekapasiteetin tarpeeseen vaikuttaa aika lailla sekin, mitä viljelee ja miten nämä valinnat vaikuttavat kylvö- ja korjuukauden tarpeisiin. Ääripäässä joku sianviljelijä ei vuodesta toiseen kasvata muuta kuin ohraa ja vehnää plus pakolliset kesannot. Siinä kyllä tulee äkkiä ajallisuuskustannusta kun ilmat sohlaavat sopivassa ajankohdassa. Ja sitten koneet laitetaan sen mukaan.

Isojakin aloja voi viljellä suhteellisen maltillisilla koneistuksilla kun porrastetaan kasvivalinnoilla korjuukautta, viljellään monivuotisia kasveja ja käytetään ehkä vielä ostopalveluita. Kylvö- ja korjuukapasiteetin mitoitus voidaan tehdä sen mukaan, mitä kulloisenkin työn toteuttamisajankohdassa tarvitaan. Esim. 30 hehtaaria vehnää, 20 ha esim. kuminaa tai heinänsiementä,  20 ha hernettä ja 20 ha jotain ajallisesti sopivaa muuta kasvia (ohra, hamppu, juurikas?) on ihan eri juttu hoidella kuin 90 hehtaaria pelkkää vehnää tai mallasohraa.

Oma valinta näissä on ollut, että hankitaan riittävän laadukkaat koneet ja sitten niitä myös pidetään hyvin (ja kauan). Huonot valinnat pitää laittaa aika äkkiä kiertoon, uudehkoista paskoista vehkeistä kun saa vaihdossa vielä jotain, mutta koetapas myydä vanhaa paskaa...

 

Joko siellä muinais-Suomessa on kaikki puitu ja muualla päin? Täällä hämeiden rajamailla on vielä jonkun verran puimatta, taitaa jäädä puimattakin.

Myöhään kylvettyjä tai itäneitä viljoja vielä pellossa jollain. Muutama hernepelto on myös jäänyt puimatta. Itsellä vielä hampputaistelu kesken - puitaneen nyt viikonloppuna tai alkuviikolla jos keliä on.

Lainaus käyttäjältä: kärmeskytö - 10.09.23 - klo:19:08

metsäjussin puimurin kitaan on tainnut joutua hernettä joka on vaan ottanut ilmasta liikaa typpeä eikä ole muistanut kasvattaa  kuin vartta jos kerran rapamaassa on kasvanut. Jossain A-rehun pellonpiennartilaisuudessa tietyistä maalajeista varoiteltiin. Jos on vielä jätetty Moddus Evo ajamatta niin kasvaahan tuo kainaloihin asti ja sitten kallistuu takaisin sinne mistä on kasvunsa aloittanut.

Tuohon esitettyyn puoliasiattomaan kysymykseen niin sen mitä nyt tuota lajia harrastellut niin onhan tuo helppo kasvi nykyään ja satoa kuitenkin pukkaa sen 3-5 tn hehtaarilta ja jos kaikki on kunnossa niin puintikin sujuu kuin tanssi. Lisäksi esikasviarvon  huomaa seuraavana kesänä positiivisena asiana.

Ennen vuosituhannen vaihdetta kyllä näki melkoisia taisteluita välillä puintiaikana huononpina vuosina mutta lajikkeet, lisääntynyt tietämys viljelystä ,kasvukaudet ja torjunta-aineet on muuttanut tuotakin lajia.

Tämä kuulostaa todennäköisimmältä syyltä. Savimaan kasvinahan tuota on aina pidetty ja niillä toimii kyllä.

Lajikkeet ovat tosiaan kehittyneet ja viljelyvarmuus on ihan toista kuin ennen, ei herne ole enää sellainen 'korkeariskinen lakoharmi' kuin se oli joskus ennen.
Melkein joka vuosi on hernettä ollut, Karitaa meni  elintarvikeherneeksikin kun lajike oli oikea.
Yhtenä vuotena on jäänyt minulta herne puimatta, mutta niin jäi silloin viljojakin. Oliko nyt 2017 vai mikä.
Kerran puin typeryyttäni liian tuoreena, viettopinnan siivoussulkeiset riittivät oppimateriaaliksi :-)

Kun tossilla on viljellyt niin on ollut ihan kilpailukykyinen kasvi verrattuna halpaan keskisatoiseen viljaan. Hyvä esikasviarvo vaikka syysvehnälle, en ole vehnälle antanut syyslannoitusta herneen jälkeen. Sertisiemen on herneellä kyllä arvokkaan puoleista...

Vaikuttaa että herneen onnistumisprosentti on aika korkealla kuitenkin, varmaan yhtä suuri kuin härkäpavun epäonnistumisprosentti; näin ainakin viime vuosina.
Siksi papua ei ole ollut eikä taida jatkossakaan tulla minun viljelykiertooni... nimimerkki muutamia papupeltoja maahan murskannut. Onhan sillä maanparannus- ja esikasviarvo tietysti niinkin :-)

Oma kokemus herneen viljelystä on samaa kuin Metsakaimalla. Yhtenä vuonna joskus 2000 -luvun alussa jäi puimatta puolet. Muuten kokemukset voittopuolisesti plussan puolella. Raakaa tai epätasaista kasvustoa ei pitäisi puida. Talmaa kertyy joka paikkaan, myös säiliön tyhjennystorveen, mikä taas johtaa murtopulttisulkeisiin. Puintia ei kuitenkaan kannata viivyttää - kun tarpeeksi vartoo niin kyllä herne savimaallakin menee maate. Viivyttely tuo mukaan myös väriviat, millä on merkitystä ruokaherneessä.

Härkäpavun viljelystä ei voi todeta kuin, että se muistuttaa enimmäkseen uskontoa. Liikaa riskiä, liian vähän hintaa. Mutta kolmekaan katovuotta peräkkäin ei joillekin ole riittävä kurmootus tuossa lajissa...

Koskella tänään 50 milliä ja lisää tunkee tulemaan  . Pahimmat sateet on tämän paikan aika hyvin tähän mennessä kiertäneet, mutta nyt osui.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 22.08.23 - klo:11:45

Lainaus käyttäjältä: bouli - 22.08.23 - klo:09:40

Lainaus käyttäjältä: ht - 20.08.23 - klo:00:46

Lainaus käyttäjältä: klapikasa - 19.08.23 - klo:11:41

Mites sata cc krissipyörän saa mukaan kun siirtää puimurin?

Pöydälle..?

Jossain olen nähnyt kuvat pöydän taakse tehdystä telineestä enduropyörälle.

Ja jos kyseessä on Puimuri ja pöytä tulee takana pöytävaunussa niin siihen pöydän tilalle koukattavaksi voi varmaan värkätä jonkin näppärän kuljetustelineen. Hydraulisesti hallittava ja kaikkea...

Tai sitten sopiva pikkutraileri perään, pöytävaunun tilalle :-))

sähköpotkulauta varmaan olisi ihan kätevä kun katsoo vähän isorenkaisempaa mallia ja mahtuu melkein puimuri ja valmetin hyttiin

Entäs kontiomopo? Sillä hoituu kätevästi myös hukkkakauratarkkailu, mahtuu sopivasti ruiskutusuriin ja on paljon halvempi kuin varsinainen hukkismopo.

Seuraava vaihe omakohtaisessa typentuotannossa  on turvautua tilakohtaisiin pienen kokoluokan ammoniakinvalmistuslaitteisiin, tässä on yksi suunnitelma, joka näyttäisi olevan noin 100 k€. Tuotto 77 t/vuosi, typpenä  noin 60 tonnia. 2/3 investoinnista (ehkä 65000€)  tulee 300 kWp aurinkopaneeleille, akkuja ja halvinta pörssisähköä käyttämällä voisi päästä aika paljon pienemmällä investoinnilla.


Kuva: Kaaviokuva ammoniakin valmistuslaitteistosta  (Pochari Technologies)

-SS-


Jonkun pitäisi vaan kokeilla tätä, jotta selviäisi miten viranomainen mahtaa härveliin ja se tuotoksiin suhtautua. Ammoniakki on aika äkkiväärää ainetta, vaikka sitä muualla maailmassa käytetään yleisesti lannoitteena.  Ammoniumnitraatin kohtelu muutama vuosi sitten oli aika vainoharhaista ja tästä voisi odottaa vähintään samanlaista soppaa.

Lainaus käyttäjältä: Joozeppi - 18.08.23 - klo:23:06

Maltaassa olen jo toivoni heittänyt. Ihme on jolleivat nuo ole rehua kaikki. Sitä en sit tiä mistä kaljansa tekevät.

Tilanteen täytyy olla todella paha
En muista noin apaattista lausuntoa Joozelta vuosiin.
Luulisi, että viime vuodelta on mallasohraa vielä Viikingin siiloissa.

Laaturajat on tehty muutettaviksi. Jos ja kun menee pulan puolelle, miltei mikä tahansa ohran näköinen kelpaa kunhan on mallaslajiketta. Jos ei heti puinnilta ole käypäistä tavaraa niin vuodenvaihteessa voi jo kelvata.

Lainaus käyttäjältä: kanske - 13.08.23 - klo:06:12

Onko muille käynyt niin että heinäkuulle luvatut Yaran apulantatoimitukset ovat siirtyneet elokuun lopulle?

Pitikö tulla myös Y6:sta? Toimitukset ovat olleet sekaisin koko alkukauden. Kuormia perutaan ja siirretään ym. säätöä on paljon.

Mulle soitettiin toissa viikolla Yaralta ja kyseltiin, että kylvätkö syysviljaa ja voisiko tilaamasi Y6:sen toimitusta siirtää epämääräiseen tulevaisuuteen. Joku kuulemma halusi kutoset tilalleen heti nyt ja tavarasta on niin kamala pula.

Ensimmäiseen kysymykseen vastasin kyllä, toiseen ei. Tuli mieleen, että jos lähtee säätämään niin sitten sitä tilaustaan saakin urakalla varrota. Toimittivat sitten koko lastin viime viikolla niin kuin piti. 

Lainaus käyttäjältä: seepra12 - 20.07.23 - klo:21:47

Kuinka SS olet kylvänyt lajiketta, joka on ominaisuuksiltaan herkkä poutimaan. Niin kauan kun muistat olet julistanut oman alueesi kuivuutta kasvukaudella.

Okei. Ensinnäkin, löytyykö lajikkeen ominaisuuslistasta "poutiva" ? No ei löydy.  Nyt tämän kesän perusteella minun kirjoissani se ominaisuus Leijonalle löytyy, mutta täysin uusi lajike siis tuo oli itselleni. Ja Fazer on ottamassa sitä omaan lajikelistaansa, josko sillä mitään merkitystä itselleni on.

Kotona oli kevätvehnän TOS siementä vain Iisakista, mutta se ei kelpaa täällä kuin Hankkijan rehutehtaalle, joten päätin lähettää viimeisetkin kilot sinne Turkuun.

No, nyt olen aikaisin liikkeellä tilauksessa, melko lähellä viljeltynä on jo 2021 ainakin kokeiltu, WPB Troy on erityisesti mainittu: "High yield potential in drought years"  Ja siemenviljelijällä on tavaraa, toivottavasti varaus pitää.

Toki on kokeiltava itse, pitääkö mainostus paikkaansa. Luken kokeissa kuitenkin liejusavella tuon WBP Troyn satotaso on ollut hyvä, mikä jonkun verran kertoo kuivuudenkestosta.

-SS-

Aika lailla sivussa ketjun otsikosta, mutta pakko kommentoida.

Sekä virallisissa että varsinkin siemenfirmojen omissa lajikekokeissa monet uutuuslajikkeet menestyvät jostain merkillisestä syystä aika hyvin. Sitten niistä kohkataan pari vuotta ja sen jälkeen useimmat katoavat markkinoilta vähin äänin. Jonkinlaisina nyrkkisääntöinä tästä havainnosta voisi kiteyttää seuraavat teesit:

1. Älä innostu liikaa uusista lajikkeista. Odota pari vuotta. Jos uutuus yleistyy viljelyssä, se on turvallinen valinta etkä maksa oppirahoja tai jotain älytöntä uutuuslisää.
2. Älä koskaan ota viljelyyn lajikkeita, jotka eivät kelpaa sellaisenaan vientiin (kaura, mallasohra)
3. Älä koskaan ota viljelyyn hyvin lyhytkortista tai erittäin laonkestävää viljalajiketta. Ei kestä kuivuutta, eikä tuota satoakaan. Poikkeuksena jotkut syysvehnät, joita ei saa millään järjellisellä typpimäärällä lakoontumaan.
4. Lue tilastoja oikein. Jos uutuudella on lajikevertailussa esim. seitsemän koetta ja toisella lajikkeella 50, eikä ratkaisevia eroja löydy, valitse se, jolla on enemmän koehistoriaa takana.
5. Varo kotimaisia jalosteita. Ne tuntuvat häviävän markkinoilta aina vain nopeammin. Vrt. RGT Planet vs. kotimaiset mallasjalosteet tai ikivanha Amaretto vs. kotimaiset kevätvehnät.