Onhan tuo kiva harrastus. Jos tulee huono vuosi ja satoa ei tulekaan tarpeeksi, niin onneksi se lähikoosmarketti on kulman takana jossa sitä ruokaa on.

Maajusseilumittakaavoissa jos tulee huono vuosi ja satoa ei tulekaan tarpeeksi, niin ihmisiä kuolee nälkään yhä enemmän.

Luomuun siirryttäessä saadaan samalla tuo maailman väkilukukin putoamaan rajusti. Linkolan Pena kiittää.

Mutta talviaikainen kasvipeitteisyysvaatimus. Siitä ei neuvotella. Pääasia, että Itämeri pelastuu.

Pelimies tekee yöllä pimeässä ilman lupaa kaikkea mahdollista 

Kopioinpa tämän tuolta toisesta ketjusta:

Suorakylvökoneen valinta on vaikea. Parhaita koneita on yhtä paljon kuin omistajiakin.
Tärkein kriteeri on kuitenkin ihan joku muu kuin se kone. Nimittäin ite se pelto.

Ensin vesitalous. Vettä pitää kontrolloida sekä maan päällä että alla. Eli ojitus pitää olla kunnossa. Tulville nyt ei tietenkään voi kauheesti tehdä paitsi patoamalla.

Sitten vetyionit pitää saada kuriin -> kalkitus. Happamuus ei oo hyväks.
Tätä kautta kalsiumin määrä. Esim kalsiitilla.

Humusta voi lisätä lannan tai kompostin muodossa. Eli hiiltä kattilaan.

Jotta sopasta tulisi maittavaa, niin parin vuoden viherlannoitus sinimailasta, ruokonataa timoteitä... Eli vahvajuurisia kasveja.

Ekana viherlannoitusvuotena nurmijankkurointi (maalajista riippuen) key-line (korkeuskäyrä) menetelmää käyttäen. Nurmijankkurilla tarkoitan kiekkoleikkureilla varustettua jankkuria, joka tekee viillon pellon pintaan. Näin pinta pysyy tasaisena, eikä multaa nouse nurmelle. Jankkuri ei saa sekoittaa maakerroksia. Näin saadaan kyntöjankko murrettua ja nurmikasveilla stabiloitua.

Ja nyt kun lähtee sitä uutuudenkiiltävää aparaattia sinne pellolle vetämään, niin ei tartte keskustella koneen painosta tai vannaspainotuksista. Kaikilla romuilla onnistuu varmasti.

Jos vannaspainotus ei riitä, vika on pellossa ja sen rakenteessa, jota voi yrittää korjata em. toimilla.

Sitten alkaa se keskustelu, mikä kone on paras. Monesti mennään jo hifistelyn puolelle.

Muistaakseni koneviestissä oli joskus juttua pellosta, jota oli kylvetty suorakylvöllä jo toistakymmentä vuotta. Edelleen kuoppatestissä oli havaittavana kyntöjankko, joka nyt on muodostunut jo sieltä hevosajoista.

Ensin se vesitalous on saatava toimimaan. Sitten pH vähintään seittemään ja puoleen ruokamultakerroksessa. Kalsium arvot kohdalleen. Viherlannoitusnurmella stabilointi ja jankkurilla mekaaninen avustus.

Ja sitten se turha lyhvosaatin ruiskutus pois. Viljelykiertoa kehiin.

Silti se ei joka peltoon sovi. Suorakylvöön pitää siirtyä aktiivisesti, eli suorakylvää niitä lohkoja, joihin se soveltuu. Ei väkisin jurnuuttamista periskoopin avulla jossain silmäkkeessä.


Avoimuutta asenteisiin. Ei mitään Mekkaan päin kumartelua ja vääräuskoisten pommittamista , vaan empiiristen kokemusten yhdistämistä tutkimusaineistoihin.

Saa sinne Mekkaan kumarrella, kunhan ei niitä pommeja paukuttele.

Vennäin maalla se on jottain 4 tuhatta ha:a keväisin per kone. Yötä päivää mennään. Saratkin on sen verran pitempiä, että ei tarvii kokoajan konetta olla kääntämässä. Laakerivaihdoilla selvitään.

Niin, nää on niitä Novia. Muista merkeistä en tiiä.

Hukkakaura on juolavehnän ohella maailman parhaimpia rikkakasveja. Se pakottaa viljelijän monokulttuurista viljelykiertoon. Lisäksi se pakottaa tutkimaan uusia viljelymetodeja. Maanmuokkauksesta sadonkorjuuseen.

Erittäin hyvä kasvi. Muutamalla vuokrapeltotilkulla hyvin päässyt eroon, ainakin paperilla. 

Kun siellä pellolla touhuaa lakipykäliä kirjaimellisesti noudattaen. Ja sitten alkaa raktorin ratissa miettimään, onko tässä mitään järkeä.

Raktori seis.

Ajattelee hetken ja tosiaan kysyy vaikka joiltain neuvoa, miten tän sais näyttämään paperilla hyvältä. Vaikka kunnan maataloussihteeriltä. For the record ja off the record neuvot. Niinkuin esimerkiksi Suomen ja Kreikan väliset vakuussopimukset.

Täällä alle 8km keskustasta oleva saimaan rantatontti parhailla paikoilla 350 tuhatta ovat saaneet kun ovat myyntiin laittaneet.

Niin, ja näiden ostajien kulttuuriin kuuluva "oho, kauppa peruuntuikin, mutta rahoja ei palauteta." -ominaisuus pitäisi saada myös Suomeenkin. Saataisiin myytyä parhaat tontit yhä uudestaan ja uudestaan.

Vaikka housuun kusemistahan se on. Nyt on tilillä tosi paljon rahaa. Mutta kun sitä on niin paljon ettei sitä raaski kuluttaa. Antaa inflaation syödä ne.

Vennäin maalla se on jottain 4 tuhatta ha:a keväisin per kone. Yötä päivää mennään. Saratkin on sen verran pitempiä, että ei tarvii kokoajan konetta olla kääntämässä. Laakerivaihdoilla selvitään.

Kyllähän se tietysti tulee perässä pikkukoneellakin, kovalla tasamalla. Muualla sitten tekeekin jo vähän tiukempaa, sen verran elopainoa täydelle koneelle kertyy. Ainakin kylvönopeudesta joutuu tinkimään jos on vähän vastamäkeä tai muokattua turvemaata.

Ja itänaapuri on tainnut kylvää omillakin keksinnöillään melkoisia aloja, mutta tuskin ne mitään kestävyyden esikuvia ovat olleet :-)

Ei se alan suuruus, vaan remonttien määrä alaan nähden, ja missä kunnossa kone on sitten vaikka 2-3000 ha:n jälkeen. Meneekö kohtuullisella peruskunnostuksella vai tilataanko kokonaan uusi... ja mikä on entisen vaihtoarvo?

Ei mulla mitään Novaa vastaan ole, eikä mulla omaa kokemusta sellaisesta edes ole. Kunhan lämpimikseni tässä naputtelen...

Testipenkkinä nuo isot pinta-alat ovat hyviä. Nähdään kevättöiden päätteeks, mitä osia joudutaan vaihtamaan. Harvalla koneella Suomessa kylvetään sen elinaikana yhtä paljon, kuin jollain entisellä kolhoosilla vuodessa.

Toki penkin ja ratin välissä on se tärkein tekijä, miten paljon se kone kestää. Ja samasta paikasta löytyy myös se, jonka mielestä se perässä tuleva kone on maailman paras.

Mulla taas ei oo muista koneista mitään kokemusta. Mitä nyt jossain näyttelyssä renkaita potkinut.

Lainaus käyttäjältä: meedio - 23.05.13 - klo:23:21

Lainaus käyttäjältä: TRUBADUURI - 23.05.13 - klo:21:03

Lainaus käyttäjältä: MacGyver - 22.05.13 - klo:21:45

Lainaus käyttäjältä: TRUBADUURI - 22.05.13 - klo:19:40

Lainaus käyttäjältä: Timppa - 22.05.13 - klo:19:18

Nollapainatuksella olen ny kolmena keväänä Nova Combilla kylvänny.

Maalajit hiesu, hieta, liejusavi.

Yhtä kylvämisen juhlaa. Polttoaineen kulutus 4-6 litraa/ha.

Samat sanat!
Kevyesti kulkee ja tarvittaessa 70hv riittää vetotehoksi.

Juu, pelkkää juhlaa. Kuuluuko koneiden purkautua peltoon?
Jossain on taas säästetty kun pultit katkeilee ja osia saa keräillä pitkin peltoa.

Soitto tehtaalle ja takuu pelaa!

Tuleeko sieltä myös mies koneineen HETI siksi aikaa kylvämään, kun omaa konettasi korjataan??

  Niinpä. Tää uusi kone on lievä pettymys, anturit asennettu miten sattuu joten jatkuvasti häiriöilmoituksia, hydrauliikan liitokset epäkuranttia työtä, useampi jo irronnut puristuksistaan, ***** mitä paskaa tehtaat suoltaa ulos. Kyllä 60 k€ hintaan pitäis edes jonkunlainen koekäyttö tehtaalla tehdä jossa paljastuisi nää yksinkertaiset viat.  Onneksi käyttäjäkurssi vielä edessä jossa saa avautua.

En ny tiedä mitä konetta tässä tarkoitetaan, mutta tuo Nova tulee kyllä 70 heppasella takatuupparilla perässä. Tottakai, lisähummat ovat vaan positiivisia tekijöitä.

Novan kestävyydestä tiiän sen verran, että itänaapurissa sillä saatetaan kylvää useita tuhansia hehtaareja vuodessa.

Tällaisena uutena ukkona täällä huseeraamassa pitää kirjoitella välillä jotain.

Suorakylvökoneen valinta on vaikea. Parhaita koneita on yhtä paljon kuin omistajiakin.
Tärkein kriteeri on kuitenkin ihan joku muu kuin se kone. Nimittäin ite se pelto.

Ensin vesitalous. Vettä pitää kontrolloida sekä maan päällä että alla. Eli ojitus pitää olla kunnossa. Tulville nyt ei tietenkään voi kauheesti tehdä paitsi patoamalla.

Sitten vetyionit pitää saada kuriin -> kalkitus. Happamuus ei oo hyväks.
Tätä kautta kalsiumin määrä. Esim kalsiitilla.

Humusta voi lisätä lannan tai kompostin muodossa. Eli hiiltä kattilaan.

Jotta sopasta tulisi maittavaa, niin parin vuoden viherlannoitus sinimailasta, ruokonataa timoteitä... Eli vahvajuurisia kasveja.

Ekana viherlannoitusvuotena nurmijankkurointi (maalajista riippuen) key-line (korkeuskäyrä) menetelmää käyttäen. Nurmijankkurilla tarkoitan kiekkoleikkureilla varustettua jankkuria, joka tekee viillon pellon pintaan. Näin pinta pysyy tasaisena, eikä multaa nouse nurmelle. Jankkuri ei saa sekoittaa maakerroksia. Näin saadaan kyntöjankko murrettua ja nurmikasveilla stabiloitua.

Ja nyt kun lähtee sitä uutuudenkiiltävää aparaattia sinne pellolle vetämään, niin ei tartte keskustella koneen painosta tai vannaspainotuksista. Kaikilla romuilla onnistuu varmasti.

Jos vannaspainotus ei riitä, vika on pellossa ja sen rakenteessa, jota voi yrittää korjata em. toimilla.

Sitten alkaa se keskustelu, mikä kone on paras. Monesti mennään jo hifistelyn puolelle.

Köyhästä moni asia tuntuu kalliilta.

http://www.huutokaupat.com/fi/v/43369

Seurailin noita huutokauppoja kans. 0,39 ha:n "lohkon" ha-hinta oli yli 23300€. 0,65 ha:n saran ha-hinta oli yli 24400€.

Kateelliset kysyy: mitä järkee? Naapurit kysyy: onko järkee? Riippuu pellon käytöstä. Pitkäaikaissijoituksena voi olla ihan hyväkin kauppa.

Sitten käy niinkuin antiikkia antiikkia ohjelmassa. Todetaan, että on niin arvokas esine, ettei sitä raaski myydä ollenkaan.

Tuntuuhan tuo leviävän. Oli muuten yks joulu Stockmannin ikkunassa koristevirityksessä.

Mut tosiasiassa, ei siitä kauheesti haittaa ole, jos pystyy harrastamaan sopivaa viljelykiertoa. Sopiva välikasvi esim. öljykasvit, sokerijuurikas ovat kierrossa, niin ei oo haitaks. Parin vuoden viherlannoitus, siihen syysvilja suorakylvöllä toimii ihan ok sekin. Kun ei sitten mennä kyntöauroilla sohimaan, jos ei juurikasta joudu kylvää.

Jos syysviljan saa talven yli selviämään suorakylvölohkolla, niin aika kovilla susikaura on.

Lainaus käyttäjältä: aurajokilaivuri - 15.05.13 - klo:22:35

Lainaus käyttäjältä: Latz - 15.05.13 - klo:21:17

No niin, jotain on muuttunut koneessa. Samoilla säädöillä (kun aiemmin) apulantaa jäi puuttumaan 15 hehtaarin alalta noin 100 kiloa hehtaarilta.

Miten se puuttumaan jäänyt kannataisi levitää?

Jos on ohraa niin anna olla.

Jos on vehnää niin joskus heinäkuun alussa katsoo kasvuston värin ja sen mukaan huiskalla perään.

Kauraa tuo on, aikaista. Ja sen lopun apulannan laitan sinne tavalla tai toisella. Olenpahan edes yrittänyt.

Mitä apulantaa käytit? Lähinnä tuon typen osalta on ratkaisevaa, kuinka paljon jäi vajaaksi. Nykylitkuilla saa ruiskutuksen yhteydessä jonkin verran ravinteita korjattua.

Itellä sokerijuurikasharrastuspelloilla on pH:t päälle seittemää ja puolta maalajista riippumatta, jonka vuoksi kauralla oon laittanu Yaran Mantracia mangaaninpuutokseen. Siinäkin on typpeä vähän mukana. Huomaa kyllä kasvustossa (sekä kaura, että juurikas).

Mutta tosiaan tuo apulanta on ratkaiseva. Jos se on typpipitoista esim. jaran pellon y1 (27-3-3), niin satakiloa apulantaa suuntaan tai toiseen tarkoittaa 27 kiloa typpeä. Jos se on esim y6 (15-7-13), niin typpi heittää 15 kiloa.

Melkein kattoisin lehtivihreäkorteilla tai mittarilla typen tarvetta sitten myöhemmin kasvukauden aikana.