Onko toi siinä Piihovin aukealla?

Hyvä kysymys. En tiedä.

Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.

Kesällä 22 oli myös Iron. Lannoitus kylvön yhteydessä 82 kiloa typpeä, Rikkaruiskutus ja vähän tautiainetta mukaan. Kesäkuun puolella viskalla 16 kiloa lisää typpeä. Lippulehdelle en enää tautiainetta laittanut. Kuivuus alkoi niitata kasvustoa heti sen jälkeen, kun olin ajanut lisää typpeä ja oli siinä ja tässä suliko rakeet. Kasvusto nuutui sellaiseksi, ettei innostanut enää tautiaineiden ruiskutus. Satotaso 4475kg, hlp 74-75kg. tjp 54g.

Tässä pari viimeisintä vuotta. Suurin ongelma ohran viljelyssä on jo pitkään ollut jälkiversoilu. Sitä tuppaa nykyään olemaan melkein joka vuosi. Tuottaa suurta tuskaa kuivauksessa, kun isojyväinen lajike ei meinaa valmistua. Ihan hyvää tavaraa sitten, kun ajetaan siiloon, mutta vie aikaa ja öljyäkin. Tosin öljyn menekki tuntuu oman seurannan mukaan kuitenkin kokonaisuudessaan olevan varsin kohtuullista. Tulee kyllä kulua, mutta ei niin merkittävä menoerä useinkaan, mitä Nesteen kahvilassa voisi jutuista päätellä. Olen koittanut haeskella jälkiversomatonta lajiketta, mutta vielä ei ole vastaan tullut. SS:n kehuma Feedwaykin on osannut versoa pahasti Länsi-Pirkanmaalla. Ilmeisesti suurin syy on kuitenkin kesän olosuhteissa, jotka soveltuvat ohran versomiseen hyvin.

Isu lopetti monitahoisten viljelyn -95. Minä -21. Neljä vuotta kokeilin, ensin Alvaria ja sitten Kaarlea. Viimeksi mainitulla oli ensimmäinen vuosi hyvä, mutta jälkimmäisenä hehtopaino putosi alle 60kg:n. Kävi vähän kalliiksi, kun joutui myymään kotieläintilalle kohtuuhinnalla, kun tärkkiohrasta maksettiin hyvin. Kylällä kaksitahoiset selvästi painavampia ja kauppakelpoisia. Monitahoiset jakautuvat vielä kahteen osaan kasvuajan mukaan. Nuo aikaisemman pään Wolmarit ym. näyttää ottavan kuumista kesistä takkiinsa oikein tosissaan. Kasvustosta tulee matalaa haippua muutamalla kevyellä jyvällä. Huono ohrakasvusto tuntuu myös rasittavan maanrakennetta kovasti. Myöhäiset lajikkeet voivat olla oikeinkin hyviä, jos kesä ei ole vallan mahdoton. Tässä oli Toriaa pitkään ja se oli hyvä lajike. Ainoa miinus lakoherkkyys, joka oli silmiin pistävää. Siksi päätin valita Kaarlen. Ehkä se olisi ollut jonkinmoinen, mutta kyllästyin tuohon yhteen katovuoteen. Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia. Kylmäverisemmät ovat siirtyneet jo tovi sitten myöhäisiin kaksitahoisiin, yleensä mallasominaisuus on mukana.

Kaksitahoinen on omien mieltymysten pohjalta se juttu, jossa pysyn. Jos ei tuota jälkiversontaa olisi tämän tästä harmina, voisin ohra-alaa pitää isompanakin. Ohra on kuitenkin helppoa puida ja kylvö onnistuu kohtuu mukavasti. Isojyväisen lajikkeen uskaltaa tuupata 5-6cm ja se jaksaa tulla sieltä ylös. Monitahoinen ilmeisesti jää helpommin kilsiäisten alle. Siinä on se 3cm koulukunta, joka voi olla osasyy heikkoihin tuloksiin. Pinnassa juuret kuivahtaa vielä herkemmin. Takavuosina oli tosiaan niitä vaikeita alkukesiä, kun ohrat ottivat nokkiinsa kovista sateista, mutta niitähän ei ole enää viime vuosina juuri näkynyt. Olen ollut valitettavan laiska vaihtamaan lajikkeita ohran osalta. Scarlett oli pitkään ja se oli aika mukava aikaisuutensa ja hyvän hehtopainon vuoksi. Välillä meni maltaaksikin, mutta ei aina. Oli jotain haljenneita jyviä ja väitettiin lajikeominaisuudeksi. Päätin sitten vaihtaa sen uuteen huippulajikkeeseen nimeltä Tipple. Se oli isojyväinen ja näyttävä, mutta poskettoman tautinen. Ihmettelin sitä heti ensimmäisestä kesästä alkaen, kun oli jo orasvaiheessa tautilaikkua vaikka oli sertijyvää. Tippleä oli paljon meilläpäin, mutta jostain syystä se huikittiin pois jokapuolella melko nopeasti. Koska olin kova mallasohramies, päätin siirtyä Barkeen, joka oli jo vanha lajike, mutta kovin ylistetty mallasohra. Reilulla lannoituksella oli kasvustot monesti laossa, osansa oli vielä läheisellä lehmäajallakin. Kaupalla sanottiin, ettei sellaisten Barkkien kanssa kannata pelleillä, kun maksimisatotaso oli 3t. Kuuntelin nolona ja kerroin, että viittä tonnia on tullut, kun on kaikki pistetty, mitä keksii. Ei puhuttu kaupalla enää mitään. Barken kanssa alkoi tulla näitä jälkiversoiluja eteen ja en muutenkaan enää saanut hyviä satoja. Jälkiversoilusta väitettiin, että lajikeominaisuus. Luovuin siitä ja taisin siirtyä tähän Ironiin. Tällä on nyt menty. En tiedä onko hyvä vai huono lajike. Harbingeriä piti alkaa viljelemään 2017, mutta siinä kävi vähän hassusti, kun tuli sairaalakeikka puintiaikaan ja täytyi vaan jotenkin luovia se puintiaika. Meni Harbingerit samaan siiloon kuin Ironit. Oma osansa oli silläkin, että satotaso ei vaikuttanut ainakaan yhtään paremmalta kuin Ironilla. Hehtopaino oli kyllä korkea ja parempi kuin Ironilla. Minulle on väitetty, että Harbinger on hyvin arka kaikenlaisille kasvinsuojeluaineille ja varsinkin joillekin rikka-aineille. En tiedä onko varsinaista haittaa, mutta menee ruiskutuksen jälkeen huonon näköiseksi.

Olen ohria kylvänyt kynnettyyn, kultivoituun, lautasella aukaistuun, suorakylvönä. Kaikki on toiminut kylvön osalta orastumiseen asti ihan ok. Kasvukausi on sitten pilannut jos sato ei ole onnistunut.

Ohran viljelyn imago ei ole kauhean hääppöinen. Varsinkin rehuohran viljely on melko alhaisessa kastissa. Pidetään näköalattomana, yksinkertaisena ja muuten aliarvostettuna. Näkyy markkinoilla hinnassa heti ensimmäisenä, jos tavaraa on paljon, ohrasta ei tarvitse maksaa mitään. Vanhaan aikaan mallasohran viljely sen sijaan oli jotain. Arvostettua ja mainittua. Varsinkin kun oli Raision kanssa sopimus olemassa. Jossain vaiheessa alkoi liikkua sellaista juttua, että mallasohrasta menee turhan paljon erilaisia miinuksia laatujen osalta ja lopulta hinta on aika lähellä tärkkiohraa. Alkoi olla myös punahomeita ja vähän kaikkea, ettei oikein läpäisty esinäytteiden osalta. Ihmiset alkoivat kyllästyä. Saattoi olla tuo lajikekehityskin sellainen, että tärkkiohrasta tuli paremmin kuin mallaslajikkeesta. Tässä sijainti on sellainen, että Anoralle niitä ohria ensisijaisesti tykätään tuupata. Pari sikapaikkaa ostaa jotain, loput menee, minne menee. Kaikesta huolimatta mallasohraakin pidetään jollain tasolla. RGT planet on ilmeisesti ollut toimiva lajike ja sitä on viljelty.

Tässä nyt jotain mietteitä ohran viljelystä.

Tuosta Mallasohran viljelyn arvostuksesta, täällä päin kartanot ja muut isot tilat joilla ei ollut eläimiä viljeli sitä. Muilla sitten oli jurttia ja rehuviljan viljelyä. Sitten jossain tuki muutoksessa vehnä rupesi saamaan samat tuet kuin ohra, siitä alkoi vehnä hype.

En tiedä.

Eikö ne lounais-suomen possulat ohralla toimi ja ole savikolla?

Tuossa muutamalta kyselin mikä on tilanne, liki kaikilla oli kaikki myyty ja viimeiset tammikuussa lähdössä. Turengista mennyt viljarekkoja Lahtea kohti jonossa pari viikkoa. Monta reissua ajaa päivässä, kai ne pullapojilla käy vaan

Ei kai Intiassa nautaa syödä?

Kyllä tämä emohomma vaatii sen että itse kykenee tekemään lähes kaiken itse mikä on luvallista. Normipäiviin jää pakollisilta eläintenhoito töiltä aikaa niin sitten sitä ylläpitoa täytyy tehdä itse vaikka vähän hitaammin.

Poikimakauden mukaan täytyy mitoittaa eläinmäärä että siitä selviää käytettävissä olevilla resursseilla.

Näin kun en tiedä ollenkaan mitä siellä Valmassa on, miten se vaikuttaa lehmien kuolemiin?

Lainaus käyttäjältä: de Citonni - 12.02.24 - klo:18:57

Jospa Petri menisi lähimpään Motonet´iin ja ostaisi sieltä tällaisen pumpun.

https://www.motonet.fi/tuote/seaflo-vesipumppu-painekytkimella-17-lmin-12-v?product=90-00718

Vahva ehdokas ensimmäiseen protoon! Kun oma veneilyharrastus rajoittuu soutuun ja melontaan, on tällaisten foorumien tietämys oman ymmärrysalueen ulkopuolelta upeaa! Näyttäis olevan vielä hyllytavaraa.

Tuohan voisi olla hyvä pumppu vesikärryihin laitumelle. Tuollainen pöntön viereen aidan taakse ja uimurillinen jouttoallas laitumelle.

Meille voi tuoda ongelmajäte viljaa, porttimaksu 100€/tn. Otan kaiken vastaan😉😉

Laittakaa ohraa tai vehnää niin tulee kunnollisia olkia🙂🙂!!!

Mites kaikessa yksinkertaisuudessaan tynnyripumppu, ylös-alas pumpattava? Tai pyöritettävä akkuporakoneella?

Tuokin on totta. Koirasta lähtien on hommattava hoitaja jos meinaa olla kotoa pois.


Ihan asian vierestä. Muutama viikko sitten oli jostain valjakkokoira yrittäjästä juttua, hänellä oli 420 koiraa. Siinä menee lehmä päivässä kun ne ruokkii. Muutama koira tulee vuodessa lopetuslistalle, mitäköhän niille tehdään.syöttää toisille vai hongan joelle?

Mutta voihan ne eläimet olla osa tilan muuta toimintaa. Mikä varmasti on monesti järkevämpää kuin pistää kaikki resurssit yhteen ja tehdä jätti investoinnit. Silloin ei välttämättä saa parasta hintaa mutta investoinnitkin ja riskit on huomattavasti maltillisemmat. Ainakin nauta homma kannattaa aloittaa varovaisesti pienillä investoinneilla. On helpompi lopettaa jos tuli tehtyä väärä valinta.

Miksei verkkosähköllä oleva käy?

Jos puhdasta loppukasvstusta ajattelee millä naudoilla tahansa niin yli 250 vuosimyynti millä aloittaa, mielummin 500. Hinnastot on rakennettu suurempia suosiviksi näillä kahdella isolla ja muut voi maksaa avoimesti pärstäkertoimen mukaan sille kelle haluaa. Isoista on teurastamon helppo tasata tok riskitkin on suuremmat. Yhdistelmätuotannossa pienempikin toimii, mutta hinnasta tulee turpiin, pitää myös olla tilaa kasvattaa sonnit yli 20 kk.n ikään. Keväällä syntyneet ei ole hinnastojen mukaisesti teuraskypsiä ennen seuraavan laidunkauden loppua, osa on. Mutta hitaimmin kasvaneet ja nuorimmat vetää homman pakkaselle jos pistää liian aikaisin pois. Tietysti teurastamot suhtautuvat nuivasti omaan loppukasvatukseen kun sitä ei pysty hallitsemaan ja näille loppukasvattajille on löydyttävä ne vasikat, tai teurastamo vaihtuu. Toki harva aloittaa nollasta. Vanhat, halvat, TOIMIVAT tilat on monasti sen kannattavan naudanlihan tuotannon perusta, etenkin emojen pidossa. Emojen tuotolla ei pysty uusia navetoita kovinkaan helposti maksaan. Toki hyvän navetan kun rakentaa niin 50 vuoteen ei paljon tartte korjata, mutta lainat tarttee vähän nopeammin saada maksuun. Meillä on -76 rakennettu navetta käytössä jossa on lähes kaikki aidat vielä alkuperäisiä. Mustasta raudasta tehtyjä, kaasulla hitsattuja ja ulkona ovat kokoajan. Ja toimivat lukoistaan ja saranoistaan moitteettomasti. Onhan niitä korjattu, mutta eivät ne mitään tilkkutäkkejä ole. Toki ei ne enään maitorotu sonneja kestä.