Kiuruvesi -Sievi linjalla on laajemminki noeta oikeita maetoviljelijöitä .Johtuu juurrikin siitä että tuottaat.Etelässäki niitä on heitä on vaan paaljon vähemmän. Ee houkuttele siellä.Se on raskas laji tua maetovilijely. Etelää ymmärrettään siinnä suhteessa.Helepommallaki kun pääsevät.
Jaksat sitte etelää moittia .
Epäilin Rusinan kirjoituksia vesimaidon tuottamisesta pohjoisessa mutta totta se näkyy olevan . Voitko väittää ettei tuet nouse melko reippaasti pohjoiseen mentäessä . C-2 tukeen saakka vielä ihan kohtuullista mutta siitä ylöspäin nousee reippaasti .
Hyvä epäillä ennen kuin voi oikeaksi todistaa.
Tuotos tarkkailutulokset antaa selvää osviittaa. C2 tukialueella on jopa 500 kg korkeampi keskituotos kuin ab-tukialueella. Eli mitään haastavia vuoristo-olosuhteita siellä ei voi olla. Esimerkiksi Keski-Euroopassa vuoristoalueen tuotantotuki myönnetään vain vuoristoalueilla laiduntaville vuoristoroduille. Nämä lehmät lypsävät noin 4000 kg per kausi. Eli 2,5 kertaa vähemmän kuin Suomen Savossa. Kuinka paljon näillä olosuhteilla on tekemistä meidän pohjoisen tuen kanssa?
Holstein rotu on myös yleistynyt rajusti näillä C2 tuen alueilla kun Holsteinista saa enemmän nestettä. Ja kun jokaisesta tuotetusta maitolitrasta saa tuen! Kyselin semmarilta että meneekö Ayrshiresonneja enää yhtään, kun olin lukenut Nauta lehdestä kuinkb Holstein on jo ylivoimaisesti suosituin. Hän vastasi että omalla alueellaan (Päijät-häme) ayrshireä menee eniten ja sitä hän tilaa omaan säiliöön enemmän kuin holsteinia. Onko tämä tukipolitiikka nyt jakanut rodut kahtia? Etelässä Ayrshire ei ole yhtä paljon menettänyt suosiotaan ja Jersey sekä Suomenkarjakin ovat lisänneet pientä kiinnostusta. (Tällä alueella semmareilla on yleensä Jerseyn siementä mukana, ei tarvitse siis erikseen tilata.) Etelässä siis pitoisuusroduilla on selvästi isompi painoarvo kun veden tuottamisesta maksetaan huonommin.