ite kattelin että kait pitäis nakertaa vaikka kahmarin kanssa parikyt metriä ojaa pellolle jotta häviäis vesi lätäköistä ( jotka kallion takia pellolla )    mutta kyllä näytti tuossa kun ajelin kirkolle pellot jokka suorakylvetty jo kuun alussa;   vesi seisoi isoina lammikoina ja moraasta vielä tietoakaan.   juola vain vihotti.                 mutta kyl taitaa tulla jonkintasoinen katovuosi tästäkin..

Pari viikkoa sitten kylvetyt melius ohrat sai 90mm päälle, isoja aloja ei ole tullut pintaan, muu lohkot nätillä oraalla mutta ne ku hieman vettyi on pieni itu piukassa maassa. Tänään viimeksi 10mm. Tuleekohan ne sieltä. Nyt lupaa poutia tän jälkee, kuotettuma on varmaa. Täytyy asennoitua rikkomaan viikonloppuna. Tarviiko kylvää vielä päälle uudestaan

Nyt sataa siihen malliin, että alkaa osaksi itäneet pellot olla veden peitossa. Kauanko vilja sietää täydellistä vesikylpyä ennen kuin tukehtuu

Ehdottomasti 3cm vuosi ja huomisen sateiden jälkeen luulen, että loput vedetään noin 2cm. Nyt ei ole millään muulla väliä kuin, että saa jyvät jollain konstilla peltoon ja pinnalle. Tähän astiset sateet ovat suurimmaksi osaksi pitäneet maat pehmeänä, tiukimpia tallauksia ja töyryjä lukuunottamatta, seuraavan sateen jäljiltä täytyisi loppujen päästä ylös. Pikainen kierros kylällä näyttää siltä, että laikkuja tulee jäämään enemmän ja vähemmän. Vesi likosi montuissa ja ne jäävät tyhjäksi. Sitten on mennyt aavistuksen syvään jne. Itelläkin jälkimmäinen osuus kauroista turhan syvässä, hullu kun en seuraa omia ohjeitani. Kaikki tähän astiset ennustukset lupaavat nyt sateista kesää. Sen mukaan toimenpiteet. Jatketaan odottelua.

Toiseen aaltoon ja 3 senttiä, pari kevyttä raapasua äkeellä, paras vehnän alku varmaan ikinä.

Ohraa meni samalla syvyydellä vehnän jälkeen mutta vesi ja osittainen kuorettuminen, johtuen maalajista, taitaa pilata parhaan terän.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 25.05.21 - klo:21:57

Ehdottomasti 3cm vuosi ja huomisen sateiden jälkeen luulen, että loput vedetään noin 2cm. Nyt ei ole millään muulla väliä kuin, että saa jyvät jollain konstilla peltoon ja pinnalle. Tähän astiset sateet ovat suurimmaksi osaksi pitäneet maat pehmeänä, tiukimpia tallauksia ja töyryjä lukuunottamatta, seuraavan sateen jäljiltä täytyisi loppujen päästä ylös. Pikainen kierros kylällä näyttää siltä, että laikkuja tulee jäämään enemmän ja vähemmän. Vesi likosi montuissa ja ne jäävät tyhjäksi. Sitten on mennyt aavistuksen syvään jne. Itelläkin jälkimmäinen osuus kauroista turhan syvässä, hullu kun en seuraa omia ohjeitani. Kaikki tähän astiset ennustukset lupaavat nyt sateista kesää. Sen mukaan toimenpiteet. Jatketaan odottelua.

Toiseen aaltoon ja 3 senttiä, pari kevyttä raapasua äkeellä, paras vehnän alku varmaan ikinä.

Ohraa meni samalla syvyydellä vehnän jälkeen mutta vesi ja osittainen kuorettuminen, johtuen maalajista, taitaa pilata parhaan terän.

Ensimmäiset kaurat meni noin ja ne on kaikki olleet jo hyvän aikaa pinnalla ja komeat oraat, ei nitistä vesikään. Mutta sitten oli ne pari kovaa poutapäivää ja maat rupesi jo kuivuun ja vaistomaisesti menin kosteuden perässä, kun olisi pitänyt uskoa sateiden jatkuvan ja jättää kuivempaan kerrokseen. No, kyllä nekin näyttää nyt järjestyksessä sieltä esiin kömpivän, mutta hitaanlaisesti. Varsinkin tuo paikka missä joutsenet uiskentelee.

Tästä tulee ennätysaikainen kevät kylvöjen suhteen. Hyvä niin. Heti kun ne on maassa niin stressitaso laskee, kun ei tarvitse jännittää..tuleeko viikon sadejaksoa. Rypsit saadaan maahan tänä vuonna ennen toukokuun puolta väliä. Ja jos ja kun näin on niin se säästö kuivauskustannuksissa syksyllä on merkittävä, jos kesä on vähänkin normaali. Mikä on vähänkin normaali niin sen saa arvioida ilmastonmuutosasintuntijat

Tälläisen kirjoituksen menin sitten huhtikuussa hätäpäin kirjoittaan. hävettää..pyydän anteeksi. Mutta osaltaan kertoo siitä, että mikään ei ole varmaa viljelyssä säiden suhteen. Ei ollut ennen ja ei ole varsinkaan nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuutta ajatellen toivon että tuet pysyy nykyisellään, tai jopa vähän nousee. Ja mitä viljelysuunnitelmiin tulee niin niitä täytyy tehdä kolmet. Aikasta-, tavallista- ja myöhäista kevättä silmällä pitäen. Samalla varautua siemenissä kolmeen eri kevät skenaarioon. Huh mikä lisä työ. Sitten omasta kylvöstä. Aloin 11.5 ja viikon päästä noin 120 ha maassa. Nyt komealla oraalla, kun tämä 50 mm tullut nätisti. Kyllä nyt kävit tuuri. Niinkuin mun entinen liikunnanopettaja sanoi, kun sain pallon maaliin

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 25.05.21 - klo:22:02

Lainaus käyttäjältä: Make - 22.05.21 - klo:10:45

Tosi isoja eroja on ihan kylittäin. Maalajit ja aukeat varmaankin vaikuttavat. Jossain näyttää ulkopuolisesta ainakin, ettei koko kylässä ole oikein ojitukset kunnossa. Täälläpäin ainakin 1980-luvulla kun täydennysojitettiin peltoja ja niihin pääsi keväällä paljon aikaisemmin, kasvoivat paremmin ekä sadonkorjuussakaan tarvinnut rypeä lähes kaikki viljelijät lopulta tekivät täydennykset.

Kyllä tänä keväänä on 2016 ja 2018 ojitukset tuoneet jyviä laariin. Ihan selkeästi näkee märkien alueiden muuttuneen pieniksi plänteiksi ja ojien paikat ovat ensimmäisenä harmaana. Jopa hyvillä pelloilla lisäojista ei olisi haittaa. Valtaojien putkitus on myös hyvä juttu, kun laskuaukot ovat varmasti roudalta suojassa ja pystyvät laskemaan vapaasti läpi talven. Maahan on mahtunut hyvin vettä ja ennenkaikkea sadanta menee koko ajan eteenpäin. Vanhojen ojien väliin tehtävät lisäojat ovat verraten halpa investointi, kun pystyy itse tekemään kaivurihommat. Kyllä se raha kannattaisi sinne pellon peruskunnostuksen puolelle laittaa.

Jos peltoa vaikkapa pyöreä 100ha, 4ha pitäisi ojittaa joka vuosi. Silloin ojat pysyisi iskussa, vanhimmasta päästäkin toimii vielä jotenkin. Jos tuosta alkaa venyttämään, tarkoittaa että vanhimmat ojastot olisi tällä hetkellä 80-luvulta, ja sellaisella ojituksella on lähinnä nimellinen arvo. Ellei sitten satu olemaan alueella jossa ojat kestää pitkäänkin. 80-luvulla ojitetuista viimeiset tuli ojitettua uusiksi 2012, suuri osa jo aiemmin vuosituhannen alussa. Nuokin ojitukset uusiksi kun vanhat ei enää kunnolla toimineet, syynä maan painuminen ja liian harva ojaväli. Eikä mitään ennusmerkkejä, että tuplaojituksella menisi merkittävästi kauemmin, osa ojitettu jo kolmeen kertaan ja taas ois tehtävää syksylle tiedossa.

Huonoilla ojilla pilattu pelto, lähes sama mikä maalaji, kestää todella kauan toipua kasvukuntoon vaikka vesitalouden saakin kuntoon. Jos aikoo peltoja viljellä, kokonaistaloudellisempaa huolehtia ojituksesta hiukan etukenossa kuin myöhässä.

Nyt olet asian ytimessä.
Se on melko kynnys ja vaikeaa rueta ojaamaan peltoja jos salaojien keski-ikä on lähes kauttaaltaan yli 30 vuotta.
Melkonen paukku ojittaa toistakymmentä hehtaaria vuodessa sitten kun vanhat salaojat on jo ehtoopuolella ja pelto heikossa hapessa.
Kyllä peltojen kuivatuksesta ja salaojista pitää tehä pientä jumppaa ja pohtia jatkuvasti "kunnostus- ja ylläpitosuunnitelmia"
Nimimerkillä viime vuonna joutui 25ha ojittamaan kerralla, kun salaojat ja maat ei yksinkertaisesti pellaneet enää.

Salaojat eivät tulvasateita vie. Yksi iso ongelma ovat valtaojien nousevat suojakaistareunat. Ennen valtaojat muokattiin melkein pohjalle asti ja muotoiltiin pelto viettäväksi ojaan asti. Vedet nousivat pellolle, mutta valuivat äkkiä poiskin. Valtaojan reunakaistat pitäisi säännöllisesti höylätä 15 cm matalammaksi, mutta erittäin suoraksi, koska valvonnan mittanauha vedetään helposti sinne kauemmas, jos on selvä vino pinta. Sitten pyrkii häivyttämään pellon pinnan ja suojakaistan sauman siten, että kaista niitetään pellon pinnan tasoon, näyttää suoralta, mutta tulvavesi pääsee kaistalle ja siitä ojaan.

Varsinkin pellon, jossa on 200 m rinnettä ja sen jälkeen 100 m tasaista, se tasamaa on aina veden vallassa, jos valtaojan reuna ahdistaa.  Olen tehnyt syysviljamaile rinteeseen vinoja rännivakoja, ja yhdistänyt ne vaot ojaan päin viettävään vesivakoon tasaiselle. Vaikutus on dramaattinen. Sitä vesivakoa vaan ei saa enää vetää sinne ojan pohjalle asti, tulee sanktio saman tien. Sittenpä on 20 m päisteestä pellolle päin ojan mitalla järvi koko talven.

Osmo projektissa on avattu sota-aikana tehtyjä salaojituksia, ovat aivan puhtaat, uudenveroiset, sorat vaaleanruskeita, mutta kun vesi ei vaan mene alas.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/302622/Raportteja195.pdf?sequence=4

-SS-

Samaa mieltä tulva vesien kanssa SS kanssa, pellon pinnan muotoilu ja reitit mistä ne vedet pääsevät pois. Jos salaojat toimivat normaalisti miksi niitä uusimaan?.

Itsellä yksi lohko, missä on kaksi loivaa notkoa. Mistä ei pinta muotoilulla saa vettä ohjattua pois. Olen suunnitellut että, kaivaisin lähimmän salaojaputken esiin ja kaivaisin putken notkon alimpaan kohtaa. Ja nostaisin putken pintaa.
Jotta pintavedet sitten sitten saisi ohjattua pois.

Vanhoissa ojituksissa tuppaa oleen   liian pitkä imuojien väli ja santaa yleensä niukasti. Ehkä liian paivat koneetkin junttaa saven tiiviiksi ainakin märkänä kun välistä joutuu tekee.

Vanhoissa ojituksissa tuppaa oleen   liian pitkä imuojien väli ja santaa yleensä niukasti. Ehkä liian paivat koneetkin junttaa saven tiiviiksi ainakin märkänä kun välistä joutuu tekee.

Mut se on eriasia jos ojat ei ole kunnossa.

Imuojien väli oli viimevuosisadalla yleensä liian harva nykykalustolla viljelyyn. Imuojat laitettiin syvälle, jotta harva ojasto teoreettisesti pitäisi pohjaveden pinnan riittävän alhaalla. Soraa käytettiin lähinnä suodatukseen, ei pintaveden johtamiseen. Tiiliputket aseteltiin erityisesti käsilaskulla turhan tiiviisti, veden kun noihin pitäisi mennä pääsääntöisesti putken saumasta. Ruoste- ja liejualuella salaojaputket tukkeutuvat. Kuluvilla mailla maanpinta kuluu ja salaojitus tulee turhan matalalle. Nuo tarvitsee useimmiten uudisojituksen. Muilla mailla imujen lisääminen riittää. Imut laitetaan vanhojen väliin hieman matalmpaan. Vähempikin syvyys riittää, kun vanhtkin imut osallistuvat pohjaveden poistoon. reilulla soralla nämä lisäojat poistavat tehokkaasti pintavesiä. Kustannuskaan ei ihan kohtuuton ole, vanhat kokojat yleensä käyvät ja ne ovat kuitenkin metrihinnaltaan kalleimpia.
Pinnan muotoilulla on myös merkitystä, saadaan vesi imeytymään koko pinnan alueelta. Notkot ovat muutenkin herkkiä tiivistymään.

Imuojien väli oli viimevuosisadalla yleensä liian harva nykykalustolla viljelyyn. Imuojat laitettiin syvälle, jotta harva ojasto teoreettisesti pitäisi pohjaveden pinnan riittävän alhaalla. Soraa käytettiin lähinnä suodatukseen, ei pintaveden johtamiseen. Tiiliputket aseteltiin erityisesti käsilaskulla turhan tiiviisti, veden kun noihin pitäisi mennä pääsääntöisesti putken saumasta. Ruoste- ja liejualuella salaojaputket tukkeutuvat. Kuluvilla mailla maanpinta kuluu ja salaojitus tulee turhan matalalle. Nuo tarvitsee useimmiten uudisojituksen. Muilla mailla imujen lisääminen riittää. Imut laitetaan vanhojen väliin hieman matalmpaan. Vähempikin syvyys riittää, kun vanhtkin imut osallistuvat pohjaveden poistoon. reilulla soralla nämä lisäojat poistavat tehokkaasti pintavesiä. Kustannuskaan ei ihan kohtuuton ole, vanhat kokojat yleensä käyvät ja ne ovat kuitenkin metrihinnaltaan kalleimpia.
Pinnan muotoilulla on myös merkitystä, saadaan vesi imeytymään koko pinnan alueelta. Notkot ovat muutenkin herkkiä tiivistymään.

Pari projektia tehty niin, että olen kaivanut kokoojaan lähdön valmiiksi ja laittanut liitosputken paikoilleen. Salaojaporukka tehnyt sitten loput. Kaivavalla koneella 2000m päivässä ja kustannukset sisältäen soran, putket, ojitustyön noin 1400 alv. 0. Mielestäni erittäin halpaa hyötyyn nähden. Tänä keväänä varsinkin näkee ihan selkeästi, mikä ero, kun ojat ovat tiheässä ja kaikki toimii.

Nuohosin eilen illalla Orivesi-Kangasala akselilla ja on valtavia nämä heitot kasvustoissa. Tekemätöntä on todella paljon, mutta sitten sekaan on monin paikoin aivan ensiluokkaisia ja pitkällä olevia oraita. En ole varma, mutta epäilen monen tehneen toukoja jo vapun kieppeissä ja silloin taisi kuitenkin olla toukokuun parhaat kelit. Ainakin täällä on jokainen pisara vettä ollut liikaa alusta alkaen. Haihdunta on ollut niin olematonta ja vedet jotenkin jääneet tuohon pintakerrokseen muhimaan, että homma ei ole edennyt. Tänä vuonna olisi kysyntää poutaiselle syksylle

"Ainakin täällä on jokainen pisara vettä ollut liikaa alusta alkaen. Haihdunta on ollut niin olematonta ja vedet jotenkin jääneet tuohon pintakerrokseen muhimaan, että homma ei ole edennyt."

Juuri noin oli täälläkin seudulla, noin kosteisiin maihin en ikinä ole kylvänyt. Nyt on kylvöt sentään valmiit ja ensimmäiset hyvin orastuneetkin. Sitä veden haihtumisen hitautta on moni ihmetellyt, kylmä maa, kylmä ilma ym. Ei tuulinen ilmakaan auttanut.
Eikä muuten äestettäessä ollut sitä normaalia rikkakasvimäärääkään, juolavehnässäkin hyvin vähän vihreyttä.

Ja kesken on kylvöt monilla ei se noin 35mm sade keskiviikko-torstai kovin nopeasti haihdu vieläkään.