Vastaavat Kuhnin aurat on käytössä ja en ole koskaan saanut sitä säädettyä niin, etteikö kampeaisi. Sivurajoittimet kun on vapaana, niin aika reilusti menee toiseen reunaan. Samaa luokkaa taitaa olla etu- ja takarenkaiden sisäreunan ero.

Ittellä ei oo multimasterien kanssa ollut ongelmaa sen jälkeen, kun vetokartun nostovarsi-työntövarsi suhteen sääti oikeaksi kunhan vaan säätää ekan viilun maalajiin sopivaksi. Ootko kokeillu toimiiko paremmin 16" jos syvyys on 20cm?

Mun mielestä kuhnit on kyllä kevyet vetää maassa, raskaat vasta ylös nostettaessa.

Oliskohan vieläkin nuo kyntökurssit paikallaan tai sitte siellä maatalousoppilaitoksessa harjoittelutilalla se oppiminen.Tietysti se vanha isäntä osaa neuvoa mutta kun se koetaan aina pelkäksi vi ttui luksi jos kertoo ne oleelliset säädöt. Näin olen huomannut.

Oliskohan vieläkin nuo kyntökurssit paikallaan tai sitte siellä maatalousoppilaitoksessa harjoittelutilalla se oppiminen.Tietysti se vanha isäntä osaa neuvoa mutta kun se koetaan aina pelkäksi vi ttui luksi jos kertoo ne oleelliset säädöt. Näin olen huomannut.

Minulla on tänä vuonna ollut auttelemassa 70-vuotias eläkeläinen, joka on nuorena ollut ison ruotsinkielisen alueen maatilan konerenkinä. Oli huomionarvoista, että muokkauskoneen työjäljestä hän näki luontaisesti, että säädöissä oli jotakin parannettavaa. Sekä kyntöauralla että äkeellä. Ja seurasi työprosessia valppaasti. Viime vuonna taasen oli vapaaehtoinen talkoolainen ihan vain mielenkiinnosta kyntämässä,  kokemusta ei juurikaan ollut, aloinkin  ihmetellä, kun poikkesin palstalla, että miksi aurat ovat pinnassa ja pahna näkyy vaan. Aikani siinä sitten katselin sitä myttyä, ja havaitsin, että seisontajalka oli ala-asennossa kaarella siellä mullan sisässä. Kuski oli vaan ajellut rennosti katse taivaanrantaan tarkentuneena. 

Että kyllä ikävuodet - mutta myös työ- ja toimihistoria - tuovat tietoa ja taitoa, sen voin vahvistaa.

-SS-

Olen havainnut että ei tarvitse puuttua ennekuin kysytään.

Oliskohan vieläkin nuo kyntökurssit paikallaan tai sitte siellä maatalousoppilaitoksessa harjoittelutilalla se oppiminen.Tietysti se vanha isäntä osaa neuvoa mutta kun se koetaan aina pelkäksi vi ttui luksi jos kertoo ne oleelliset säädöt. Näin olen huomannut.

Ei varmaan pahitteeksi olisi - kurssit nimittäin.

Ongelmat tuntuvat olevan nykyisin vaan hankalampia... ennen kun oli se 5000 voortti tai  satasarjan massikka ja ne 3-siipiset fiskarssit tai hydreinit niin asiat oli selkeillä perusopeilla oikeastaan aina saatavissa paikoilleen.

Nyt kun olen muutamaa nuorempaa kyntäjää yrittänyt pyynnöstä evästää niin ainakin seuraavaa on vastaan tullut:

- isomman vetäjän perään laitettu entiset sarka-aurat, vetäjän raideväli sen verran suuri että aurojen kartusta yksinkertaisesti loppuu sivusäätövara

- maa on niin kovaa että kevyet sarka-aurat eivät mene maahan vaikka periaatteessa kaikki on OK ja terätkin uuden karheat.

- muihin hommiin optimoidun vetäjän rengasleveys ei oikein käy vakoon mutta vähäistä kyntömäärää varten ei kukaan tietenkään kapeampiakaan lähde hankkimaan. Ja isoon koneeseen vaihtorumbakin on työläs operaatio

- nostolaitteen osissa niin paljon väljää että aurat kallistelevat ihan oman päänsä mukaan

- yllättäviä säätövirheitä: esittelyauroina olleissa ja suoraan työnäytöksestä tulleista lähes uusissa auroissa kaikki leikkureiden sivusäädöt ihan mikä missäkin. Tuli mieleen että minkähänlaista jälkeä oli näytöksessä tehty :-)

- hyvät ideat eivät aina vaan toimi - kuten esiaurat runsasolkisella turvemaalla eikä veitsileikkurit multamaan juolavehnänurmea matalaan yritettäessä.

Se on kyllä helpompaa että nykyään vetäjän vetokyky ei tuota enää ongelmia. Takana on aika jolloin takavedolla seisottiin kantapää lukon pedaalin päällä ja pilkittiin nostolaitetta aina vaan matalampaan että päästiin märän kohdan yli. Jos yleensä päästiin...

Elikkä Tanelilla vastaavat kokemukset samalla kalustolla. Ei tullut itse kokeiltua sivurajoittimien vapauttamista kokonaan vaan olivat pitkässä reijässä. Todennäkösesti aurat menisivät silloin sivussa. Kuhnin ohjekirja on mielestäni hyvä ja kyseisen auran säädot siinä kerrottu perusteellisesti eli se asia kuhnilla kyntäjillä pitäisi olla kunnossa jos viitsii perehtyä asiaan. Koneviestin testissä Kuhnia muistaakseni kehuttiin helpoiksi auroiksi säätää. Olen myös testannut kyntämistä kapeammilla viilunleveyksillä ja silloin vetotehon tarve loogisesti pienenee, mutta en tehnyt havaintoja silloin kampeamisen suhteen. Eturengas on senverran leveä, että se menee kuin juna vakoa pitkin eli yhdistelmän "linjaa" ei pysty ohjaamalla muuttamaan.

Tarkoitatko JD 6630 tuolla "nostovarsi työntövarsi " suhteella niiden kulmaa suhteessa auroihin? Siihen en kovin paljon kiinnittänyt huomiota, koska olivat likimain kuten ennenkin. Täytyypä tarkastaa.

Näyttää siltä että todennäköisin syy suureen vetotehon tarpeeseen on raideleveyksien erossa. Jäki on silti hyvää ja aurat toimii niin varmaankin tulee kärsittyä lisääntynyt polttoineen kulutus, koska ainoa vaihtoehto on takavanteiden uusiminen.

- maa on niin kovaa että kevyet sarka-aurat eivät mene maahan vaikka periaatteessa kaikki on OK ja terätkin uuden karheat.

Olen käyttänyt muutamaa sataa kiloa esimerkiksi etupainoja auran päällä. Joskus aikanaan hiekkasäkkejä. Vantaiden teroitus ottavaksi ja lyhentäminen takakulmasta, jos ei sitten osta suoraan 12" vannaslehtiä. Kärkien pidennys ( SR-aura) 

Maa täällä on ollut todella kuivaa syksyisin. Vantaat ovat tulikuumat ja kyntö on kuin louheen repimistä maasta irti.

- hyvät ideat eivät aina vaan toimi - kuten esiaurat runsasolkisella turvemaalla eikä veitsileikkurit multamaan juolavehnänurmea matalaan yritettäessä.

Tämä näyttäisi olevan poikkeus konsensuksesta ? Esiauroja ja veitsileikkureita nimenomaan tarjotaan ratkaisuksi noihin vaativiin kyntöolosuhteisiin.

Se on kyllä helpompaa että nykyään vetäjän vetokyky ei tuota enää ongelmia. Takana on aika jolloin takavedolla seisottiin kantapää lukon pedaalin päällä ja pilkittiin nostolaitetta aina vaan matalampaan että päästiin märän kohdan yli. Jos yleensä päästiin...

Onneksi täällä on yleensä erityisen kuivaa, että pitää oikein odotella syyssateita pellon pehmentäjäksi. Aurojen säätö ja vantaiden kunto nimenomaan ratkaisee takavedon etenemiskyvyn tiukassa maaperässä. Tosi on, että kovin tallatulla limaisella juurikasmaalla ei kulje kuin neliveto, tai sitten piikkilevike, joka vetää kyllä aivan uskomattoman hyvin tiukassa ja liukkaassa savessa. Painonsiirtolaitteen käyttö muuten näkyi aikanaan tekevän nelivedoistakin takavedon, kun runsaista etupainoista huolimatta tiukassa savessa ja ylämäessä etupyörät alkoivat hipsua irti maan pinnasta. Etupainona se nelivetoakseli kyllä toimii hyvin.

Vetäjissä on nykyään kokonaispainoa kahden entisen takavetotraktorin verran, mutta maassa olevia siipiä edelleen vaikkapa neljä niin kuin tuossa takavedossa meillä. Kyllä siinä kastemato päisteessä vinkuu kun viiden tonnin takarengas siinä vaivaa savea piukkaan.

-SS-

Mielelläni osallistuisin kyntökurssille, jos sellainen järjestettäisiin. Antaisin myös oman Överumini harjoituskappaleeksi, että laittakaahan säätöihin. Voisin osallistua jopa kurssin kustannuksiin jossain muodossa tai antaa peltoni siihen käyttötarkoitukseen.

Tästä on muodostunut mielenkiintoinen ketju. Muutenkin mitä juttuja olen auroista lukenut, niin sitä yhteistä nimittäjää taitaa olla vaikea löytää. Ainakin jos joku kehuu jotain merkkiä toinen lyttää ja päinvastoin. Itte ikäni olen kyntänyt halvoilla sarka-auroilla ja ikinä ei jälki mielestäni ole ollut kaikilta osin tavoitellun mukaista. Yleisin ongelma on liittynyt ensimmäisen fiilun liikaan leveyteen. Överumin vetokarttua ei vaan saanut tarpeeksi sivuun tai sitten se oli liian lyhyt. Tämä ongelma tuli vastaan jo 80-90 fiiulla, isommista koneista puhumattakaan. Muutaman vuoden käytössä olleet loppuun ajetut kongskildet ( ei ööverit) poistivat jo lähes tuon ongelman, mutta ei niitäkään sentäs 6400 Valtran perään ( nooh ei sitä ole kyntötraktoriksi tehty muutenkaan). Tänä syksynä investoin muutaman satasen Fiskars (Agrolux) Fk siivellä oleviin ja nyt ei eka fiilu ole liian leveä. Oli kyllä aurat jotka sai laittaa vaan perään ja kyntää. Kuivissa olosuhteissa voisi karttua vähän siirtää (meinaa jäädä kapeaksi) mutta sen voi hoitaa sylinterillä ja tuntuu kostealla menevän sylinterin keskisäädöllä parhaan näköisesti. Toki nämä nyt on aurat historik aikakaudelta, mutta en ikinä
 ollut ajatellut että Agrolux voisi olla aura. Tosin Ax siipi taitaa olla aurojen aatelia, mutta niiden hinnat 10-20 kertaiset mun auroihin , loppuun ajettuinakin.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 20.10.21 - klo:00:17

- hyvät ideat eivät aina vaan toimi - kuten esiaurat runsasolkisella turvemaalla eikä veitsileikkurit multamaan juolavehnänurmea matalaan yritettäessä.

Tämä näyttäisi olevan poikkeus konsensuksesta ? Esiauroja ja veitsileikkureita nimenomaan tarjotaan ratkaisuksi noihin vaativiin kyntöolosuhteisiin.

Monta vuotta kynnin V-siipisellä Överumilla veitsileikkureilla esiaurojen kanssa onnistuneesti mutta sitten yksi aika kuiva syksy takavuosina tuli hiesuisella hiedalla nurmen  kynnössä toppi. Ei nättiä jälkeä ei sitten millään.
Aikani temuttuani vaihdoin kiekkoleikkurit paikalleen ja jälki muuttui kuin taikaiskusta siistiksi.

Suuri osa ongelmista taitaa tosiaan johtua siitä että aurat ja vetäjä eivät ole oikein yhteensopivia.

Miksi muuten Agrolux / Överum katkoo jousella varustetusta leikkurista sitä nivelessä olevaa pulttia jolla koko systeemi pysyy työasennossaan? Ei sitä jolla on korkeudensäätöreikiä vaan sitä toiselta puolelta tulevaa. Tuon pultin katketessa koko leikkurin varsi pääsee holtittomasti roikkumaan ylös ja alas - ja sitten jossain vaiheessa auroja alas laskiessa varsi heilahtaakin etupuolelle niin että leikkurista tuleekin vedettävän sijaan työnnettävä. Tietysti leikkuri sitten lähtee hakemaan sivulle ja vääntyy joko koko varsi tai sen jousen pitkä pultti tms.

Käytetyt Agrolux MRT:t katkoivat alkuun noita pultteja 1 per päivä. Vaihdoin silloin vuosia sitten kaikki uusiin koviin pultteihin ja ovat ilmeisesti muutaman sata ha kestäneet. Eilen sitten meni taas yllättäen 2 noin puolen tunnin välein. Pikaratkaisuna oli poistaa putkisokka akselilta ja poistaa ao. leikkurit että homma saatiin loppuun ennen sadetta. Eka ehdi vääntää vartensa, toisen huomasin ennen suurempaa katastrofia. Pienempi vetokone olisi saattanut armahtaa ensimmäisenkin, mutta 8 t ja 200+ hv ei yhtä poikittain olevaa leikkuria noteraa millään lailla :-(

Kiviä ja kantoja on toki vastaan tullut mutta ei mitään mahdottomia.

Onko se överumin jousitettu kiekkoleikkuri tämmänen vanhanaikainen, tässä ei ole pultin pulttia. Tässä ei ole sitä kulman säätöä.


Vanhanajan jousitettu leikkuri, Överum


Uusi jousitettu kiekkoleikkuri, Överum

Onko siinä laakerointikohdassa alun perin ollut pultti ? Vai onko se siellä toisella puolella,
jotenkin kierteellä kiristetty, ettei näy tässä kuvassa. Näyttäisi olevan putkisokalla lukittu tappi tuo iso
laakerointipiste tuossa kuvassa. MOC400 materiaalista pitänee tapit ja mahd. pultit tehdä,
se on iskusitkistyvä, eikä katkea helposti.

Onko jousi kiristetty kovin, että pääseekö leikkuri menemään yli esteen, eli
iskeekö jousi myttyyn ja sen jälkeen katkeaa pultit. Tuo vanha malli, vaikka on
huomattavasti lujemman näköinen,  ei sopine paluuauraan, koska
varren kulmasäätö monine reikineen on ainoa korkeudensäätö siinä tapauksessa.

Sarka-aurassa tuo vanha olisi ehkä parempi. Laakerointitappikin on varmaan 40 mm paksu.

-SS-

Tässä on juu pykälää monimutkaisempi rakenne, kuva ohessa. Katkeava pultti on osa 31, joka pitää koko asennelman määrätyssä asennossa siihen ristipalaan nähden. Jos pultti katkeaa, jousi eikä mikään muuten vapaudu mutta koko rakennelma pääsee kaikkine osineen vapaasti kääntymään sen vaakatapin ympäri. Rakenne on kyllä kuvaasi verrattuna aika hennon oloinen...

Pitää ehkä kokeilla vähän hellätä niitä jousia, ja ehkä nostaa koko leikkureita hieman ylemmäs. Nyt ne leikkaavat lähes vantaan yläreunan tasolle asti.

SR teräiseen nelisiipiseen sarka-auraan tuli pidempi vetokarttu kun se laitettiin 955 Natikan perään. Ihan ääriasennossa tuonkin piti olla, jotta ensimmäinen viilu oli 14"