Kyllä teillä on taas aika *****ttanut muistot. Tai sitten olette liian nuoria.
Kuka oikeasti kaipaa 60-70 -luvun autoja. Onhan niillä kiva fiilistellä mutta että käyttöautoksi.
Itsellä jäänyt mieleen eräs retkeilyreissu. Lähdettiin täältä määränpäänä ei Vesilahti mutta lähelle kun eräs oli sieltä päin kotoisin. Jostakin syystä reittinä oli 2-tien kautta, johtuiko siitä, että 3-tie ei silloin ollut moottoritie vai siitä, että piti poiketa "Marskin salonkivaunussa". Jossakin Vammalan ja Tampereen välillä oli aivan jumalaton mäki. Autossa neljä nuorta, kaksi telttaa, makuupussit yms ja tietty muutama koppa kaljaa. Ja tuossa mäessä auto kerta kaikkiaan hyytyi. Kakkosta piti hakea ja hyvä että ei keittänyt. Kuka oikeasti kaipaa noita autoja? Tehoja oli.
Aina ihmetellään, että kun nykyautot hyytyy sähkövikaan. Hyytyi ne vanhatkin, niitä vaan pystyi elvyttämään jossain määrin tien päällä.
Kuka kaipaa kaasariautoja käynnistyvaikeuksineen? Monen auton ohjekirjassa oli tarkat ohjeet, missä asennossa kaasupolkimen piti olla käynnistäessä. Kylmänä ja lämpimänä eri asento. Ja hassuinta oli, että auto saattoi kieltäytyä käynnistymästä, jos kaasupoljin oli väärässä asennossa.
Ja oli rikastin eli ryyppy. Joko käsikäyttöinen tai automaattinen. Käsikäyttöisen kanssa oli tarkkaa, että ryyppy oli juuri sopivasti vedetty ja sitä pienennettiin sopivasti moottorin lämmetessä. Muuten alkoi helposti nykimään. Automaattiryyppy hoiti tuon automaattisesti. Tai sitten ei. Kulutus saattoi olla +2-3 litraa suurempi kun automaattiryyppy jumitti päälle. Ja ainakin joissakin autoissa öljypohjassa oleva nestemäärä lisääntyi helposti litralla parilla. Tosin bensa sitten heikensi voiteluominaisuuksia.
Pahimmillaan kostealla ilmalla lämpötiloissa -3 - +3 kaasuttajan kurkku saattoi jäätyä. Ja sitten oli kivaa.
Niin ja oikein huippukeksintö oli muuttuvakurkkuinen kaasutin. Sai aika pian nimityksen juuttuvakurkkuinen.
Niin ja imuilma otettiin joko pakosarjan vierestä tai muualta. Säätö oli joko manuaalinen tai automaattinen. Jos unohti kääntää talviasennosta kesäasentoon tai automatiikka jumitti, niin sen huomasi viimeistään ekoilla helteillä. Auto uhkasi keittää.
Ja virranjakaja. Sitä piti säätää, sytytysennakkoa. Oliko se strobovalo vai mikä, muista enää. Ensin imusarjan letku irti ja perussäätö ja sitten periaatteessa imusarjan kautta hoitui hienosäätö kierrosluvun mukaan. Ja virranjakajan kansi ja kärjet ja pyörijä kulutustavaraa. Ja pieni näkymätön pore jakajan kannessa saattoi aiheuttaa käyntihäiriön. Ja tulpanjohdot tai tulpan hattu tai sytytystulppa. Niin ja sytytyspuola.
Mitäs vielä. Pahuksen rumpujarrut. Pysyivät säädöissään juurikin katsastuksen ajan. Ehkä. Jatkuvasti sai olla rassaamassa.
Mutta että jos nykyautoihin vertaa, niin aika huoletonta on autoilu nykyisin. Ja ennen arvelutti ostaa 100.000 ajettua autoa kun oli moottoriremppa tehtävä. Nykyisin 300 menee heittämällä jos muistaa vain öljyt vaihtaa.
Mutta onko aika *****ttanut muistot?
Viimeksi muokattu: 16.07.19 - klo:09:38 kirjoittanut voortimies
