En tiedä mitä kukakin kuvittelee mutta ei mulla ainakaan ole mitään omamyyjää tai jotain.Myyjät lähettelee spostia ja niihin tartutaan jos hinta on toisella pääketjulla halvempi ja ehdot parempia.Viime kesäkuussa ei lantamannenilta saanut ensimmäiseen erään tuota Polaria mutta sitten porukalla otettiin Yaralaista.Niin ne vaan vaihtelee.Nyt on porukasta monta jotka eivät korvaansa lotkauttaneet ensimmäiseen hintaportaaseen eikä noissa tarjouksissa isoja eroja ollut,lähinnä makuasioita ja vähän seoksesta johtuvia eroja.

Ensimmäisen hintaportaan hinnat vaan ei oikein kuulostaneet sopivilta tähän saumaan ja voi tässä vähän passailla.Pitänee sitten lisätä eloperäistä,sitä on saatavilla kyllä.Kattellaan...

joskus tuttuin kanssa ihmetelty että miks ei suomessa ole tuo porukkatilaus oikein ottannu tuulta alleen.   kun on kait myyjälle ihan toista myytä jotain 200 tonnia kuin 2 tonnia paskaa...

Pientiloille kertyy porukkatilauksista liian monenlaista ja liian pieniä eriä. Jos on 10 50 hehtaarin tilaa ja yksi viidensadan hehtaarin tila, tilauksen käsittely on sillä 500 ha tilalla käytännössä vaivaton muiden tilojen muutamiin pusseihin verrattuna, jolloin haluaako neljännesmiljoonan kilon ostaja maksaa pikkuerien käsittelystä ja erillään pidosta tai ainakin välivarastoinnista? Olihan Agroy jo olemassa isot isännät rappasivat oikein isosti, mutta eipä sellainen sirpaleinen vähittäismyynti välttämättä ollut kultakaivos.

Siksihän meillä varmaan on olemassa  kauppaketjut ja yksityiset kauppaliikkeet, jotka voivat palvella yksittäisiä pienasiakkaita ? Kimppatilaus on aika sama kuin hankintaosuuskunta ? Ovatko näiden ketjumyymälöiden ja kauppiaiden omamyyjät niin ylikuormitettuja, etteivät kerkiä ottamaan pientilan nuppikuormatilausta ollenkaan vastaan - edes talvella ?

-SS-

Pientiloille kertyy porukkatilauksista liian monenlaista ja liian pieniä eriä. Jos on 10 50 hehtaarin tilaa ja yksi viidensadan hehtaarin tila, tilauksen käsittely on sillä 500 ha tilalla käytännössä vaivaton muiden tilojen muutamiin pusseihin verrattuna, jolloin haluaako neljännesmiljoonan kilon ostaja maksaa pikkuerien käsittelystä ja erillään pidosta tai ainakin välivarastoinnista? Olihan Agroy jo olemassa isot isännät rappasivat oikein isosti, mutta eipä sellainen sirpaleinen vähittäismyynti välttämättä ollut kultakaivos.

Siksihän meillä varmaan on olemassa  kauppaketjut ja yksityiset kauppaliikkeet, jotka voivat palvella yksittäisiä pienasiakkaita ? Kimppatilaus on aika sama kuin hankintaosuuskunta ? Ovatko näiden ketjumyymälöiden ja kauppiaiden omamyyjät niin ylikuormitettuja, etteivät kerkiä ottamaan pientilan nuppikuormatilausta ollenkaan vastaan - edes talvella ?

-SS-

Aika hiljaista tuppaa olemaan maatalouskaupoissa loka-maaliskuun välisenä aikana,  toki nykyään hoituu kaupankäynti aika pitkälti puhelimella sesonkiaikoinakin, ei tarvi myyjän kopissa montaa kertaa vuoden aikana käydä.

Pientiloille kertyy porukkatilauksista liian monenlaista ja liian pieniä eriä. Jos on 10 50 hehtaarin tilaa ja yksi viidensadan hehtaarin tila, tilauksen käsittely on sillä 500 ha tilalla käytännössä vaivaton muiden tilojen muutamiin pusseihin verrattuna, jolloin haluaako neljännesmiljoonan kilon ostaja maksaa pikkuerien käsittelystä ja erillään pidosta tai ainakin välivarastoinnista? Olihan Agroy jo olemassa isot isännät rappasivat oikein isosti, mutta eipä sellainen sirpaleinen vähittäismyynti välttämättä ollut kultakaivos.

Siksihän meillä varmaan on olemassa  kauppaketjut ja yksityiset kauppaliikkeet, jotka voivat palvella yksittäisiä pienasiakkaita ? Kimppatilaus on aika sama kuin hankintaosuuskunta ? Ovatko näiden ketjumyymälöiden ja kauppiaiden omamyyjät niin ylikuormitettuja, etteivät kerkiä ottamaan pientilan nuppikuormatilausta ollenkaan vastaan - edes talvella ?

-SS-

SS saa kyllä tuon porukkatilauksen kuulostamaan kyllä niin vaikealta kuin se kuulostaa SS:llä olevan koko maatalouden harjoittaminen yleensäkin.

Meillä tämä porukka toimii siten että joku porukasta pyytää kauppiailta tarjouksen,kauppias saa noin tonnimäärän kokonaismäärästä,tekee tarjouksen ja porukka sitten vertaa ja tekee päätöksen mistä otetaan.Sitten jäsenet ilmoittaa kauppiaalle tarkat määrät ja laadut.Ei siinä mikään 500 sadan hehtaarin tila tai kukaan muukaan jemmaa eikä käsittele  muita  apulantoja kuin omansa ja kauppias lähettää laskun isännille.Yleensä purku  rekkakuorma paikkaansa ja jos jollekin tulee jotain erityistä tai vähän  niin hakee sitten naapurin tontilta jos ei itselle ole purkua.Toistakymmentä tilaa ringissä ja kaikki on kyllä sen verran puheväleissä keskenään kahden kylän alueella että homma pelaa.Sama torjunta-aineissa eikä ole vaikeaa.

Täällä yritetään touhuta silleen että kaikki hyötyisi ja saisi kustannuksia alemmas eikä sitä että naapurilla menis huonommin.

En tiedä porukkatilausten tilanteesta täällä, käsitän, että kaikki eivät ole puheväleissä. Mene siihen puun ja kuoren väliin sitten. Yksi yhteiskuivurilaitos purkautui kun yksi osakas alkoi laajentaa ja toiset eivät varmaankaan mahtuneet enää vähillä viljoillaan. Joitakin isompia yhteiskoneita oli aikanaan, sitten kaikille tulikin omat, vaihtelevan kokoiset. Kaverisuhteita tuntuu monella olevan lähikyliä kauempana, ja niitä lainakoneita joskus näkyy kylillä. Urakointia jotkut kyllä harjoittavat; puimista kaivurointia ja sen sellaista. Urakoinnissa on selvempi toimeksianto, kommuunissa pitää olla yksi alfa joka käskee.

Yhteistilauksissa porukalla pitää olla paalua, ettei muutamilta ala kassa kesken pettää maksujen osalta. Onhan se puuhamiehellä hävettävää todeta semmoinen tilanne kauppiaan kanssa.  Tässähän on melkein naapurissa tavallaan lannoitteiden yhteistilauksia järjestävä isäntä; 24 tonnia kertaa n  ja puoliperästä purku. Mutta oli melko kitkerä puheissaan tuossa talvella, kun tohelletaan apulantaa niin kuin olis jo, mutta maksun kanssa ei olekaan kiire.

-SS-

^
  . Tämä toimii siten että joku  pyytää kauppiaita tekemään tarjouksen ja nokkamies jakaa sen porukan jäsenille.Sitä sitten kukin sisimmässään tutkii ja viestejä vaihdellaan tai naamatusten ja kun aika on kypsä niin sitten kukin tekee tilauksen kauppiaalle ja maksaa aivan omilla rahoillaan jonka määrää ei tiedä kuin pankki ja isäntä/ emäntä. Porukan vetäjän ei siis tiedä kenenkään saldoa tai mahdollisia maksujärjestelyitä.Eikä kukaan saa mitään korvausta spostien lähettelystä tai muustakaan.Parina viime vuonna on etukäteen kauppiaat pyytäneet määriä kun tämä apulantakauppa on mennyt vähän kiireiseksi.No tänä kesänä ei ole ollut kiire...

Täällä toimii 10 maamiesseuraa mistä löytyy koneita moneen tarkoitukseen ja urakoitsijoita lisäksi.Parin seuran koneita tulee vuokrattua ja yhteisiä koneita tässäkin on monella ja lisäksi puimuriporukoita on vielä hengissä.

Yhteistilauksissa porukalla pitää olla paalua, ettei muutamilta ala kassa kesken pettää maksujen osalta. Onhan se puuhamiehellä hävettävää todeta semmoinen tilanne kauppiaan kanssa.  Tässähän on melkein naapurissa tavallaan lannoitteiden yhteistilauksia järjestävä isäntä; 24 tonnia kertaa n  ja puoliperästä purku. Mutta oli melko kitkerä puheissaan tuossa talvella, kun tohelletaan apulantaa niin kuin olis jo, mutta maksun kanssa ei olekaan kiire.

-SS-

Mulla on naapurin kanssa ollut juuri vastaava kuvio. Meillä homma on toiminut kun olemme puheväleissä, voi vaikka sopia että tilausta ei tehdä jollei laskun hoitaja ole saanut toisen osuutta etukäteen tililleen. Olemme välillä vaihtaneet myös viljaa, heinää, urakointia ja muuta joten aina rahaa ei ole edes paljoa liikuteltu...

Eli kauppias laskuttaa tavaroiden suhteessa, josta kumpikin saa erillisen ALV-laskun vai tekeekö junailija läpikulkuerä-laskuja alveineen omaan piikkiin. Tiliotteella kannattanee kuitenkin tulleet rahansiirrot merkitä jotenkin, koska pankkitilitapahtumat täsmäytyvät  jossakin vaiheessa laskuihin.

Eli voihan sen niinkin tehdä, että yksi väsymätön jokapaikanhöylä tilaa omiin nimiinsä koko apulantakasan, ottaa ennakkomaksut sisään, sitten maksaa lannoitekaupan laskun ja isännät saavat omat laskunsa toimituksen yhteydessä  ja etumaksun kuittauksen siinä samalla. Aivan kuin jossakin Agroyssa oli. Ja näin on syntynyt uusi maataloustarvikekaupan bisnes.

-SS-

^
  . Tämä toimii siten että joku  pyytää kauppiaita tekemään tarjouksen ja nokkamies jakaa sen porukan jäsenille.Sitä sitten kukin sisimmässään tutkii ja viestejä vaihdellaan tai naamatusten ja kun aika on kypsä niin sitten kukin tekee tilauksen kauppiaalle ja maksaa aivan omilla rahoillaan jonka määrää ei tiedä kuin pankki ja isäntä/ emäntä. Porukan vetäjän ei siis tiedä kenenkään saldoa tai mahdollisia maksujärjestelyitä.Eikä kukaan saa mitään korvausta spostien lähettelystä tai muustakaan.Parina viime vuonna on etukäteen kauppiaat pyytäneet määriä kun tämä apulantakauppa on mennyt vähän kiireiseksi.No tänä kesänä ei ole ollut kiire...

Täällä toimii 10 maamiesseuraa mistä löytyy koneita moneen tarkoitukseen ja urakoitsijoita lisäksi.Parin seuran koneita tulee vuokrattua ja yhteisiä koneita tässäkin on monella ja lisäksi puimuriporukoita on vielä hengissä.

Meillä toimii juuri noin, meillä on muutaman viljelijän porukka joiden ei tartte apulantaa erikseen tinkailla. Kauppias myy niin halvalla kuin pystyy, ja kaikille on sama hinta. Kauppias ei voi kusettaa kuin kerran, eli homma toimii luottamuksella. Hintoja kuitenkin vertaillaan, niin homma pysyy hallinnassa. Kasvinsuojeluaineet ostetaan sitten yhdelle laskulle, ja osuuskunta sitten laskuttaa kaikkia erikseen aineiden mukaan. Kasvinsuojelukauppa vuosittain aika isoakin, ja halukkaita tulijoita olisi enemmänkin mutta pakko rajoittaa johonkin. Hinta ei välttämättä valtavan paljon halvempi kuin erikseen aineita ostamalla, mutta on siinä kuitenkin kaikki ilmat pois mitä saatavilla. Nyt ostettiin uutena syysrypsin siementä, halukkaat ilmoitti tarvitsemansa kilomäärän ja hiukan päälle, osuuskunta osti siemenet ja urakoitsija kylvi dronella. Urakoitsija nouti siemenet yhdeltä osakkaalta, kylvi etukäteen lähetettyjen karttojen mukaan pellot omavalintaisessa järjestyksessä ja dronen vaakalta näki käytetyn siemenmäärän per asiakas. Osuuskunta laskuttaa tuon mukaan meitä osakkaita ja ylijäämä jää osuuskunnalle seuraavalle vuodelle tai jopa palautuu takaisin kaupalle.

Paljon enemmän tässä yhteisessä toiminnassa merkitsee tieto, raha on ehkä toisella sijalla. Porukalla mietitään kasvinsuojelua, tehdään jopa yhteisiä peltokierroksia jonkun asiantuntijan kanssa, jaetaan kokemuksia, ideoidaan uutta ja lytätään toisten ideoita 

Tässä näkee ehkä sitä kulttuurieroa, täällä köyhällä pohjanmaalla on ollut aina vähän pakko tehdä yhteistyötä, jossain vauraammalla alueella se MINÄ ITTE on määräävä tekijä

No, se apulantakaupasta

  Sen verran voi asiaa sivuta, että karjatilat on ostaneet osan apulannoista, puhtaita viljatiloja vähemmän ja ehkä heillä enimmäkseen ostamatta. Kuten itselläkin. Odotan että hinta laskee, näillä tuotos/panos suhteilla en näe järkevänä "normaalia" panosten käyttöä sekä kasvivalikoimaa. Puidaan nyt eka viljat pois, niin näkee missä maailma makaa.

Yhteistyökuviot on hyvin pitkälti kiinni niistä yhteistyötä haluavista tahoista. Ja väittäisin et jos peltoalat vakiintuneet niin sit hommat toimii. Mut jos peltoaloissa on eloa edelleen niin äkkiä siinä joku astuu jonkun varpaille jolloin yhteistyö kokee särön.

Itsellä on aikaisemmin ollut noita yhteistyö juttuja lähinnä koneiden osalta. Siinä alkoi kyllöittämään se et aina sai ekana alkaa konetta korjaamaan ja kun sen sai korjattua niin jo oltiin kyselemässä koska joutaisi. 

Mut juu toisilla pelaa toisilla ei. En usko et kyse on niinkään maakunnasta kiinni vaan kyl se syy löytyy muualta.

Apulanta kauppaa voisi tietysti kokeilla ja kasvinsuojeluaineita myös mut luomutila niitä vähemmin tarvii. 

En tiedä porukkatilausten tilanteesta täällä, käsitän, että kaikki eivät ole puheväleissä. Mene siihen puun ja kuoren väliin sitten. Yksi yhteiskuivurilaitos purkautui kun yksi osakas alkoi laajentaa ja toiset eivät varmaankaan mahtuneet enää vähillä viljoillaan. Joitakin isompia yhteiskoneita oli aikanaan, sitten kaikille tulikin omat, vaihtelevan kokoiset. Kaverisuhteita tuntuu monella olevan lähikyliä kauempana, ja niitä lainakoneita joskus näkyy kylillä. Urakointia jotkut kyllä harjoittavat; puimista kaivurointia ja sen sellaista. Urakoinnissa on selvempi toimeksianto, kommuunissa pitää olla yksi alfa joka käskee.

Yhteistilauksissa porukalla pitää olla paalua, ettei muutamilta ala kassa kesken pettää maksujen osalta. Onhan se puuhamiehellä hävettävää todeta semmoinen tilanne kauppiaan kanssa.  Tässähän on melkein naapurissa tavallaan lannoitteiden yhteistilauksia järjestävä isäntä; 24 tonnia kertaa n  ja puoliperästä purku. Mutta oli melko kitkerä puheissaan tuossa talvella, kun tohelletaan apulantaa niin kuin olis jo, mutta maksun kanssa ei olekaan kiire.

-SS-

Ei ole yllätys, että vaikeaa on.

Tärkeintä noissa yhteistyökuvioissa on ymmärtää, että negatiivisia puolia on. Täytyy etukäteen pohtia, mitä on valmis sietämään ja kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen. Kaataako markan takaisku kympin hyödyn vai onko hyötysuhde peräti toisinpäin. Harvoin asianomainen itse tajuaa, että on porukan suurin riippakivi. Siksi mukaan voi tunkea tahoja, joille yhteistyö ei ole edes luontainen tapa toimia. Näitä on syytä miettiä tarkkaan, ennenkuin lähtee mihinkään mukaan.

Tärkeintä noissa yhteistyökuvioissa on ymmärtää, että negatiivisia puolia on.

Voisi ajatella näinkin: On kaksi keksittyä maata, esimerkiksi Ulmandia ja Salduria, jotka ovat alituiseen sodassa keskenään. Kumpikin haluaisi laajentua toisen alueelle, luonnonvaroja ja sellaista olisi tarvis. Millä tavalla näiden kahden maan asevoimien yhteistilaukset ja esimerkiksi yhteiset panssari- ja ilmavoimat toimisivat ? Siis miten ? M i t e n ?  Maatalouden rakennemuutos on minikoossa samanlainen tilanne, varsinkin maatilojen pinta-alatuet on näkyvä nollasummapeli (oikeastaan miinussummapeli viime aikoina) , enkä ollenkaan ihmettele, että puolustuskannalle siirrytään, ja siinä omavaraisuus raaka-aineiden ja koneiden osalta on yksi usein käytetty toimintamalli.

Onhan tietysti niitä tilanteita, kun maat ovat auvoisessa yhteiselossa yhteisten osuuskuntien sisällä, kuten nyt vaikka EU:n alueella. Isommassa porukassa on aina niitä, jotka nauttivat siitä, että voivat olla hiukan enemmän muiden kanssa talkoissa, jolloin ravintolalaskun maksaja aina löytyy. Sitten on niitä, jotka ovat vaan niin mukavia, että voivat kulkea siinä sivulla hiukan vähemmän osaa ottaen, ja muut ymmärtävät auttamistarvetta olevan, että tuollapa ei koskaan ole rahaa, jotenkin on saanut ne aina loppumaan kesken.

-SS-

Eli kauppias laskuttaa tavaroiden suhteessa, josta kumpikin saa erillisen ALV-laskun vai tekeekö junailija läpikulkuerä-laskuja alveineen omaan piikkiin. Tiliotteella kannattanee kuitenkin tulleet rahansiirrot merkitä jotenkin, koska pankkitilitapahtumat täsmäytyvät  jossakin vaiheessa laskuihin.

Eli voihan sen niinkin tehdä, että yksi väsymätön jokapaikanhöylä tilaa omiin nimiinsä koko apulantakasan, ottaa ennakkomaksut sisään, sitten maksaa lannoitekaupan laskun ja isännät saavat omat laskunsa toimituksen yhteydessä  ja etumaksun kuittauksen siinä samalla. Aivan kuin jossakin Agroyssa oli. Ja näin on syntynyt uusi maataloustarvikekaupan bisnes.

-SS-

Varmaan voi tehdä niin tai näin. Meillä toinen ottaa koko läjän nimiinsä ja kun lasku tulee niin tekee sen perusteella sille toiselle laskun hänen osuudestaan. Ja toinen maksaa saamansa laskun ennen koko erän eräpäivää. Ei kovin vaikeaa. Kaikille jää tiliotteelle ja kirjanpitoon selvät tiedot ja kukaan ei rahoita toistaan. Ellei niin ole so***** :-)

Meinasin että en enää palaa tähän aiheeseen kun tämä porukalla ostaminen tuntuu olevan aivan erityisen   vaikeaa,ainakin jossain.Samalla hiipii ajatus mieleen että ei ole kumma jos maatalous on tässä jamassa tietyiltä osin...

Mutta joo,kuten olen selittänyt jo muutamaan kertaan niin meillä tämä toimii.Porukassa on 16 tilaa kahden kylän alueella,piti oikein spostista tarkistaa.Yksi henkilö joka välillä vaihtuu pyytää kauppiaita tekemään tarjouksen ja sitten tämä tarjouksen pyytäjä jakaa porukalle kauppiaan toimittaman listan missä on kulloinkin myytävät tuotteet ja hinnat.Näitä tutkitaan ja kun on porukalla päätetty mistä ostetaan niin jokainen jäsen ilmoittaa valitulle kauppiaalle määrät ja laadut.Hankkijalla toimitus on kankeampaa kuin paikallisella lantamannenilla jolla on oma rekka jolla jakaa sitten sopiviin purkupaikkoihin,yleensä rekka paikkaansa.Movere joka ajaa Hankkijan lannat toimii sitten miten milloinkin.Kauppias tekee sitten sen työn mikä sille kuuluukin eli lähettää jokaiselle isännälle aivan oman laskun.Ei tarvi murehtia tai hävetä jos jollain porukan jäsenellä ei ole rahnulia eräpäivänä.No,tämä nyt on toiminut toistakymmentä vuotta.

On aivan simppeliä hommaa ja mitä hintoja on seurattu niin aivan kilpailukykyiset hinnat on olleet verrattuna muualta kuultuihin.