Ennen oli semmoisia kuin maatalous- ja maataloustukkukauppoja. Oli myös osuuskuntia, jotka rakensivat varastoja. Nyt on taas ilmaantunut rajatun osuudenomistajien osuuskuntia, mutta niidenkin tuotantotarvikekauppa on lähinnä välityskauppaa, kyykistellen Yaran tehtaan kyykyttäjän pillin tahdissa.
Jossakin vaiheessa ne perinteiset täkäläiset osuuskunnat kaatuivat siihen, että alettiin harjoittaa kaikkea muutakin bisnestä ja pörssipeliä. Noverako se oli. Vielä joku aika aikaisemmin oli osuuskauppoja kaikille aatteille: OTK, SOK Hankkija, olipa ruotsinkielisille joku Laaborikin. Lähes kaikilla oli viljasiiloja, konekenttä, oli lannoitevarastoja ja kauppaa käytiin normaalisti. Porvareille oli Kesko. Paikallisella lähikauppiaallakin oli vaja, josta nosteltiin trukilla lannoitteita ja siemeniä peräkärrylle. Tavara tilattiin silloin kun sitä tarvittiin ja se tarvittaessa tutun kuljetusliikkeen rahdilla pihaan. Monilla paikallisilla osuusliikkeillä ja myös maatalouskauppiaalla kun oli rahtarit omasta takaa. Eli tavaranhankinnan, varastoinnin ja logistiikan pystyi jättämään alihankkijalle, ja viljelijä hoiti viljelyasian. Tietääkseni ainakin Saksassa ja Ranskassa on vielä sellainen vanhanaikainen systeemi käytössä.
Milloin Suomeen tuli ajatus, että joka tilan pitää olla vähintään 3000 ha, tuhansien tonnien viljavarastot, tuhansien neliöiden lannoitevarastot, pörssitikkerit mukana pörisemässä viljelijän taskussa, että joka viljelijä on oma pieni maatalouskauppansa, jolla kuitenkaan ei ole oikeastaan mitään saneluvaltaa mihinkään. Viljelijästä on tehty samanaikaisesti logistiikkapäällikkö, pörssimeklari, riskisijoittaja ja teollisuuden ilmainen varastonhoitaja.
-SS-
Viimeksi muokattu: tänään kello 10:52 kirjoittanut -SS-