Hintakiinnitykset edellisenä talvena pelastaa usein aika paljon.
Tämä on pätevä tapa lähestyä tilannetta, varsinkin kun ja jos itselläsi on pörssien ja maailmanmarkkinoiden ja tiettyjen teollisuuslaitosten suunnittelemista hinnoista parempaa tietoa kuin ostajilla. Hyvät ja riittävän isovolyymiset tavarantoimittajat sitoutetaan ehkä useammankin vuoden takuuhinnoilla, joten niihin kannattaakin tarttua. Pientuottaja on sitten kolmannen pyörän narrina siinä. Julkisuudessa toistuvasti esiintyneet anekdootit kiinnitysten onnistumisesta ovat malliesimerkki selviytymisharhasta.
Viime talvena tehdyissä sopimuksissa samalle ostajalle rehuvehnäsopimus näyttää häviävän käteishinnalle 14 euroa. Normilaatuinen leipäsyysvehnä häviää 18 euroa, korkean valkuaisen vehnä viisikymppiä. Rehuohralla voittoa kertynee jopa 7 euroa. Tämä lohduttaa kyllä. Onneksi tuo yli 13% valkuaisen kevätvehnä jäi villiksi ja sai puintien jälkeen eräälle ostajalle neuvotelluksi 10 euroa halvemman hinnan kuin tällä hetkellä, silti neljänkympin ero siihen, mitä olisi 10 kk sitten saanut kiinnitetyksi...Eli tämäkään vuosi ei tuonut mitään kovin selvää etua opportunistisiin villin kaupan nappaamisiin verrattuna. Toki ensi kesänä ehkä saisi tehdyksi sopimuksia 14 kk ennen puintia, panostan neliökilometrin harsoerään ja peitän syysrapsit....josko talvehtisivat varmasti silloin...
Kuivuutta kestävä myöhäinen kevätvehnä joskus on kovinkin riskialtis myydä takki auki 10 kk etuajassa, toksiinit ja sakoluku, niin viivyttelin siihen asti, kunnes oli analyysit valmiit. Onneksi. Riskistä kertoo se, että viimeinen kaapillinen jäi sakovammaiseksi rehuvehnäksi, koko erän minimipuintikosteus oli 24%, maksimi 28,5%. Koskaan ei tuo kyseinen kevätvehnä ollut oikeasti kypsää puitavaa. Mutta ns. rehuoptiokin olisi hävinnyt tämän hetken tilanteelle.
-SS-