En kyllä viljakauppaa ole nähnyt noin vaikeana. Ehkä se sitten on jos myytävät määrät ovat miljonan kilon luokassa. Mulla maksimissaan vain 100-200t. Pääosa kun kasvaa muuta kuin jyvää. Onko sitten merkittäviä aluekohtaisisa eroja kaupppiaissa ja viljanostajissa? Vaikuttaa että tuurimyyjänä en suuremmin ole edes hävinnyt verrattuna ammattitaitoisempaan suunnitelmallisuuteen. Toisinaan olen jopa voittanut.
Sitä olen enimmäkseen kylvökoneen vierellä uskonut jos kaupan viljanostaja on kevättalvella kertonut mitä syksyllä _ei_ välttämättä kannata yrittää työntää markkinoille.
Lannoitekaupasta olen hyvin samaa mieltä; siksi mulla herne korvaa vilja-alaa vieläkin enemmän. Viljakauppaa sekin, palkovilja...
Kuka siellä ostaa hernettä. Tuntuu, että täällä ärähdetään ja viskotaan kättä, jos pyytää siemeniä ja hernesopimusta. Tuo viljakauppahomma nimenomaan on henkilökysmys, voi olla, että itse kauppiaskaan tai myymäläpäällikkö ei tunne tilannetta. Tämä oma pitkällinen pettymys kulminoitui yhteen itselleni vuosia sitten luottohenkilönä pitämääni ammattilaiseen, joka ei enää ole kyseisessä tehtävässä. Työsuhteen loppumisIlmoitus tuli äkkiä, joten oletan, että kauppias oli saanut useita yhteydenottoja asiasta ja toimi omalta osaltaan tilanteen purkautumista edistävästi.
Berner: En oikein tiedä, mikä Bernerin konttorissa on vikana, vai onko mitään vikaa; kovin haukottelevat siellä, kun hiiviskelen sisälle, ja ne, joiden kanssa aikaisemminkin toisessa ketjussa tuli asioitua, ovat kyllä mukavia ja tarjoavat kasvinsuojeluaineita ja kaikkea ostettavaksi. mutta viljakauppias lienee vaan niin kiireinen, kun huone on vaan tyhjä. Olen ehkä osunut aina väärään aikaan sinne.
Hankkijalla homma sitten lopulta toimi, kun omissa varastoissa tuli pää vetävän käteen. Ostivat sekä Niklas-kaurat että Iisakki-kevätvehnät, joita ei Lantmännen silloin huolinut ollenkaan. Sitten kun Lantmännenillä 8,1 % ennakkonäytteen rypsi käskettiin kuivata ennen kuin suostuivat ottamaan, lopetin haaveilemasta viljakaupasta sinne päin. 15 astetta pakkasta ja kuivurilla kesälaatu. Nyt on talvilaadut tankissa ja voin erkele kuivata 5%:iin, niin että poistokanavasta tulee ämpärillinen uutettua öljyä. Tuolla Hankkijalla viljakauppaa hoitaa tarvittaessa myös myymäläpäällikkö, joten asiat hoituvat viljakauppiaan viljelylomien aikana. Hankkijalla vaan viljakauppiaan ammattilaisuus tai koulutus näkyy,
kirjalliset viljelysopimukset ovat nopeasti valmiina, tietokoneen käyttö luonaa ja sopimuksien tilanne on hallinnassa, ettei tarvitse selittää ja näyttää kopioita sopimuspapereista. Hankkijan Turun rehutehdas on myös matalan valkuaisen vehnälle hyvä varalaskupaikka.
Olen nyttemmin kuullut, että jo Pirkanmaalla Lantmännen osti ihan hyvin sitä Iisakkia, eli todellakin vaihtelua on ollut konttorien välillä. Lähestyinpä tuossa Länsi-Uudenmaan alueen Karjaan Rautaakin (Lantmännen) , siellä on ruotsinkielinen porukka turisemassa keskenään aina, mutta hyvin suomen kielikin sujuu nätisti murtaen. Tavaraa tulee ostettua sieltä, koska helpompi noutaa esimerkiksi kasvinsuojeluaineita sieltä kuin Salosta, työpäivän perästä rajoitettuna aukioloaikana.
Toki Salon talousalue on rahtien ja palvelujen osalta lähempänä, joten en oikein ole kallistumassa maakuntarajan yli viljakaupan hoitamiseen. Salon Hankkijalla on ehdottomasti suurin oma viljavarasto ja kuivuri (se Tukon vanha Meriniityssä), se on melko voittamaton kilpailutekijä, jos miettii puinneilta viemistä. Perniön viljavarastossa taas on kertaluokkaa suuremmat minimierät. Viime syksynä kuivattiin Salossa, kun rahtipuitiin syysvehnät. Oma eikä naapurinkaan kuivuri todellakaan olisi läpäissyt sitä määrää, mitä tuommoinen 14 jalan Claas pystyy puskemaan tavaraa kärryyn työpäivän aikana. Vaikka siis paistettiin kahdella kuivurilla jo ennestään.
-SS-