Jos haluaa polttaa kaikki sillat muihin suuntiin kuin keskusliikkeille, silloin voi tarttua tuohon 300 euron tarjoukseen. Myös voidaan miettiä, onko suuren rehuviljaa käyttävän eläinyksikön ollut riskitöntä panostaa aivan kaikkeen muuhun kuin kotoiseen rehuviljaan: on leipävehnää, sokerijuurikasta, on elintarvikekauraa, on rypsiä, on kuminaa.
Normivuonna narrinvirka päätyy viljanviljelijälle; eläintilat noukkivat ohrasta kymppitonnareita, muiden erikoiskasvien ohella; kilolla rapsia saa kolme kiloa ohraa ostaa piruparalta viljelijältä.
-SS-
Tässä oletkin asian ytimessä. Suuria kotieläin yksiköitä rakennetaan paikkaan jossa ei ole mahdollisuutta rehuomavsrsisuuteen tai jos on niin viljely käytetään muuhun kuin eläinten ruokkimiseen. Pitäisikö tästä rakentaa tukihimmeli joka kannustaisi pyrkimään rehuomavaraisuuteen. Yli kotieläin tilojen ”myyntikasvien” tukea laskea?
Jonkinlainen rehun ostotuki, joka helpottaisi kotieläintilojen rehuviljan hankintaa, tuottaisi nopeasti hintojen nousupainetta, samalla tavalla kuin tuet pääomittuvat vuokrien hintoihin. Voisi myös todeta, että kaikki tuet, jotka lisäävät ostajan maksuvaraa, pyrkivät tuottamaan markkinoille nousevien hintojen kysyntää.
Rypsin, rukiin tuotantotuet myös houkuttavat viljelemään niitä, eikä rehuviljoja. Ehkäpä tuotantotukien siirto rehuviljalle toisi hyödyn sekä viljanviljelijälle että omavaraisrehua tuottavalle, tällöin ei tulisi edes harmitusta tukieroista. Samalla ylituotanto voisi kasvaa ja rehuviljan hinta romahtaa, mikä olisi hyödyllistä rehunkäyttäjille. Rukiin tuotantotuen poisto voisi jopa helpottaa ruisylituotantoa ja sitä mukaa parantaa hintoja.
-SS-