Puintiaikaan meni kauraa 160e/t ja jäi omalla kohdalla kauden parhaaksi. Lajitteet kieppuu kympin paikkeilla, tarkoittaa sitä, että laatuhyvityksiin ei niiltä osin päästä. Katse kääntyy perushintojen puoleen. Vyrrin mukaan kaurasato ollut päätuotantoalueilla hyvä. Tyydyin perusvarmaan vaihtoehtoon ja laitoin Satarehulle loput. Myös heikoista kevät/syysvehnistä kasasin erän, joka menee sinne. Määrä ei ollut kovin kaksinen ja hinta 160e/t on minulle riittävä. Ohrat jää varastoon odottelemaan vielä parempia aikoja. Katsotaan sen osalta kortit loppuun. Altian hinta toki niillekin ihan kohtuullinen. Hintataso on pettymys odotuksiin nähden. Laadut ovat olleet hyviä, hyvän loppusyksyn ansiosta. Ilmeisesti sillä tiedolla oletetaan, että tavaraa on saatavilla.
Maatilavarastoissa on yllättävän paljon 2019 viljaa. Voi olla, että ei ole puoletkaan vielä poistunut. Laakavarastoja, käyttämättömiä siiloja, vaunuja, kontteja, kaikkia tilapäisvälineitä näkyy otetun käyttöön.
Kiinnityshinnat kertovat aika hyvin, missä mennään. Nyt jos saa hyvän sopimuksen, kannattaa kynsin hampain pyrkiä pitämään sato varastossa ja realisoida voitot sitten vuoden päästä, ja lisätä samaan hintaralliin vuoden 2021 sato.
Sopimuksissa tarjotaan ohrasta 120 euron päälle, vehnälle 160 euron tienoille, rehuvehnälle 135 euroa, rukiille on nousu alkanut, 145 euroa. Mutta siihen olisi tarvinnut kiinnittää jo puoli vuotta sitten. Nyt jännnättäväksi jää, mikä on rukiin kiinnityksen taso satovuodelle 2022 ? Jos ei päästä yli 145 euron, ja silti ruista edelleen viljellään kiihkeästi, mitä se kertoo viljanviljelyn kannattavuudesta ? Se näyttäisi olevan huomattavasti parempi kuin on oletettu.
Laitoin vuoden tauon jälkeen taas all-in rukiiseen. Mutta pintalevittimellä ja kertalapiorullaäkeellä, hävitin yhden siilollisen suomalaisille myllyille kumminkin liian hyvälaatuista ruista "kerääjäkasviksi". Kevätlannoitukseksi 50 kg salpietaria huhtikuun alussa, eikä sen jälkeen mitään. Puinti vain alle 15 kosteana. Jäähän siitä silloin jotakin, tuet toteutuvat, eikä tule siiloruuhkaa ja pakkomyyntejä.
Rukiinviljely kerääjäkasvina, palauttamalla siemenestä mahdollisimman runsaan osan peltoon, onkin varteenotettava vaihtoehto, silloin tällöin pitää ylijäänyt ongelmajäte rahdata jonnekin. Mutta kun asennoituu niin, että rahtikulut jos saa pois, menköön, niin maanviljelyskin on taas mukavaa.
-SS-