Motahoiset ohrat ne käristyy helteissä, jyvät jää pieniksi. Jälleen kerran todistaa vahvasti, miksi etelä-suomessa EI IKINÄ, EI KOSKAAN, EI MILLOINKAAN pidä viljellä monitahoisia ohria. Onneksi itsellä kaksitahoisia ollu monta vuotta
Meillä oli erinomaisen kuivuudenkestävä monitahoinen ohra, Paavo. Kaksitahoiset vaativat paljon kovemmin kalkitut pellot. Erittäin pitkä- ja heikkokortinen ohra. Mutta jyvää tuli. 1970- ja 1980 - luvun sateisemmat kesät olivat liikaa, ainaista lakoa esiintyi, ja vaihdettiin mm. Pomo-ohraan, joka oli oikein hyvä kasvamaan. Pomo oli tautiherkkä, ja sitten tuli Kymppi (ei jatkoon) , Arve oli useamman vuoden, ränsistyi syksyllä, sitten mallasohrakokeilu, Barke kuivui pystyyn, sentään oli valkuaista noin 20 % , mikä olikin mallasohran vaatimus tai jotain.
Sitten löytyi Elmeri, joka oli erinomaisen pitkäkortinen mutta sitkeä, ei mennyt lakoon ja oli kuivana vuotena ylittämätön. Pesi kaksitahoiset mennen tullen, Meliuksetkin.
Sitten oli Verttiä ja Hermannia, Hermanni ei kestä kuumaa tosiaan, Kaarle, sama vika. Feedway oli aika hyvä, on edelleen siemenvarastoa, ei ole syytä jättää. Ajattelin, että Wish-ohra olisi ollut vaatimaton, mutta se kuihtui siemenettömäksi, kuten tässä joku kuvasi. Kahutähkänäkin meni lakoon kuin jokin ojaheinä.
Nyt on testissä Sylvester, joka näyttää aika paljon Elmeriltä, pitkä on, eikä ainakaan niin paljon laossa kuin Lene. Vielä ei ole syytä epäillä, etteikö jyvää tulisi. Lene voisi olla semmoinen juhannusohra, tai aikaisin puidun syysvehnän jälkeen kylvettävä, ehtisiköhän tehdä satoa vielä syksyksi ?
-SS-
