On tämä kaikki niin väärin ja 60-luvulla olisi voinut elää hyvää elämää kun asiat olivat oikein ja oikeissa mittasuhteissa.
Kyllä se aika ankeaa ja köyhää aika oli. Isu osti ensimmäisen moottorisahansa. Teki talven sillä hommia ja kevät-talvella saha leikkasi kiinni. Meni koko talven puutienestit siinä sahan hinnassa. Kaikki oli persaukisia ja kellään ei ollut rahaa. Koneet oli huonoja ja sohloja. Työvoimaa ei ollut, eikä sitä pystynyt palkkaamaan, kun muualla maksettiin paljon parempia tilejä. Mitään laajentumismahdollisuuksia ei ollut, kaikki viljeli sen mitä oli käytettävissä ja elämä oli yhtä sinnittelyä. 60-luvun henki oli se, että töitä tehtiin kauheasti muutaman lantin eteen, koska vaihtoehtoja ei ollut, jostain se raha piti ottaa. Tuottavuus oli heikolla tolalla, kun kaikki oli niin tehotonta, satotasot oli mitä oli jne.
Mun näkemys on se, että menneet on menneitä ja se niistä. Koko ajan katse horisonttiin ja eteenpäin, joka asiassa, niin on paras.
Juu kyllähän se aika karua aikaa on ollut, varsinkin isäni kertomukset nuoruuden puunajourakoista hevosella ja uittohommat ovat melkoisia suorituksia kun ajattelee että ruuat eivät ole olleet siihen aikaan aina niin kovin hääppöiset. Mut pärjänneet ovat kun vaan terveyttä on piisannut.
Mut on se ollut huimaa kun ajattelee esim tuota hevossavottaa. Jos siinä olis polle sairastunut tai ei olis osannut hoitaa ja kengittää elukkaa, niin tekemättä olis jäänyt hommat. Vasta vanhemmalla iällä sitä on alkanut oikein miettimään noita hommia.
Ei se ihme ole jos noilla jäärillä meinaa käpy palaa tähän nykyajan meininkiin. Eräskin jo edesmennyt metsuri muisteli 70 luvulla istuttaneensa taimia 2 pennin kappalehintaan. Jäis meiltä tekemättä vaikka kuinka suhteuttaa nykyrahaan...
Niinhän se taitaa mennä aikakauteen katsomatta, että kun materialistisesti on köyhää, niin henkinen ja sosiaalinen puoli on rikkaampaa. Nythän eletään vielä rikkaita aikoja, mutta velaksihan tässä eletäänkin, monella tavalla.
