Täällä ei ollenkaan vängätä roduista ja jalostuksesta, ja onhan se väärin. Pistän vähän henk. koht totuuksia esille niin saadaan asia käyntiin:
Ayshiren hienous on siinä että että on ollut saatavilla ja se ei ole kuollut heti kättelyssä vanhoissa parsinavetoissa. Hyvä Ay on kyllä parempi kuin huono holstein, mutta hyvissä olosuhteissa holstein on parempi maidontuottaja eikä pitoisuuseroa ole nimeksikään. Rasvassa jonkin verran, mutta ei siitä kummoisia makseta.
Mitä tulee AY:n jalostukseen, kanukkeja voi välillä kokeilla jos tissit viistää maata, mutta hain huvikseni parin VG:n sonnin tiedot kanadalaisesta tietokannasta jonka pitäisi kai suosia kanukkeja vähän kuin NTM suosii VG:N sonneja. No, esim. Buckarby on Kanadan jalostusarvoltaan (LPI, lifetime profit index) yhtä hyvä kuin mikä tahansa semexin sonni, ja paaaljon parempi kuin vaikka Huitin tähtioppilas Burdette.
http://www.cdn.ca/query/detail_ge.php?breed=AY&country=USA&sex=M®num=100419568 "Puhtaan" AY:n vaaliminen on yhtä hämyä touhua kuin jonkun puolivillaisen koirarodun puhtauden fanaattinen vaaliminen.
Holsteinit on se rotu josta tulee maitoa ja joka kiertää robotilla. Ja kiusaa AY:ta vähemmän kavereitaan. Sen jalostuksesta näkemykseni on se että pariin sonniin kannattaa Huitin oppien tavoin keskittyä, mutta hyvään tulokseen pääsee varmasti niinkin että ottaa vaikka yhden sonnin Fabaa, yhden Semexiä ja yhden Altaa. Vähän saman kaltaisia, tasavahvoja ja huippuyksilöitä saisivat toki olla.
Jersey on uskoakseni selvästi ay:ta parempi elukka pieniin tiloihin sekä parsinavetoissa että pihatoissa. Sonnivasikoiden menekki on olematonta, mutta muuten se olisi optimaalinen rotu useimpiin suomen yli 15v vanhoihin navetoihin.
Ja kuulemani mukaan rodun vaihtaminen risteyttämällä toimii, ja erilaiset uhkailut tosien ja kolmanne polven risteytysten ongelmista eivät pidä paikkaansa. En ole varma miten hyvin tämä aina pitää kutinsa, mutta merkittävän osan äyskäreistä olen ajatellut kylmästi risteyttää mustaksi.
