Meillä on pakko rakentaa muutama sata metriä päistetietä ensi kesänä. Uudelle vajaan 30ha raiviolle kun joudutaan kulkemaan vanhan 15ha lohkon koko päisteen läpi ajaen, nuo joudutaan tekemään kulun turvaamiseksi märällä. Ei taida sellasta peltoa löytyä jolla hyöty löytyisi tiivistämien torjunnasta, maksaa se tien tekeminen sen verran. Tarkoitus ittellä kuoria 20cm pintaa pois ja laittaa 5m levee kangas,
Pohjalle 20cm hiekkaa ja pintaan saman verran mursketta.

        Joutaville jotain.

Mulla on aika paljon lohkoja joiden päädyssä menee yleinen tie, mitähän Destia sanoisi jos laittaisin maantieojaa tukkoon n. kilometrin matkalta ja pitäisin tietä kääntymisalueena 

Myös tienhoitokuntien teitä löytyisi lohkojen päädyistä lähes kilometrin verran, taitaisi näissäkin tulla helposti napinaa jos tietä pitäisi kääntymisalueena. Tosin näihin teihin lisäliittymien teko onnistuu yleensä helposti.

Yhteiskunnan ylläpitämiin teihin taitaa olla melko vaikeaa saada edes ylimääräisiä liittymiä.

Yleisiin se liittymän teko vasta helppoa onkin, yksi tiemestari kerran sanoi ettei niitä ruukata purattaa jos eivät ole vaarallisessa paikassa. Kuulemma seuraavassa laskutoimituksessa kirjaavat olevaksi, ja siitä tulee laillinen. Tosin ei ehkä valtateillä päde.

Jossain tapauksessa varsinkin lietteen kanssa puljaava voisi harkita kaivauttaavähän syvempi piirioja  ja kasata maat päisteeseen kapeaksi tieksi. Tämäkin voisi säästää maaperää huomattavasti kun käskisi lieteurakoitsijan ajamaan tämän penkan päällä. Tuo penkka olisi todennäköisesti mys kuivempi koska se on ylempänä kuin muu pelto ja lähellä ojaa. Pieni vaara on tietenkin että oja painuu pikku hiljaa umpeen ja sitä joutuu perkaamaan useammin. Kun viellä tämän penkkatien kylvää normaalisti niin siitä pitäisi saada normi tuet.


Mä olen kanssa ollut  leveiden päisteiden kannattaja mutta olen pikkuhiljaa muuttamassa mielipiteeni hyvin kapeisiin päisteisiin ja työtekniikka  siten että varsinkin hinattavilla koneilla tehtäisi hyvin jyrkkä käännös  ja sitten ajettaisi jonkinmatkaa reunaa ja taas käännyttäisi jyrkästi pellolle. Tavoitteena olisi että pyörän jäljet ei menisi ristiin kasvustossa eli samasta paikkaa ei olisi menty kahta kertaa. Lisäksi varsinkin teli paalaimessa ilmenevä murtava vaikutus käännöksissä poistuisi.

Tärkeintähän tämä on painavissa koneissa mutta kaikkiin työvaiheisiin sitä voisi hyödyntää.

Jos ojamaista jonkinlaisen penkkatien tekee niin aikamoisen piiriojan saa kaivaa.

Alapäässä tuollaisesta vallitiestä tulee pato.
Piikkiössä on eräs isäntä laittanut 110-tien ojat salaojaan ja umpeen.

Alapäässä tuollaisesta vallitiestä tulee pato.
Piikkiössä on eräs isäntä laittanut 110-tien ojat salaojaan ja umpeen.

Taitaa itseasiassa jossain tukijutussa lukea että pellolta ei pitäisi saada valua pintavedet suoraan ojaan. Voin olla toki väärässä mutta muistelisin näin Korjatkaa jos  tarkkaa tietoa.

Muistan vielä ajan kun neuvottiin vetämään kyntövako ojaan asti jotta pintavedet pääsee valumaan pois pellolta. Mikä on viljelyteknisesti vieläkin oikein edellyttäen että ei aiheudu suurempaa eroosiota, mutta ajat ovat muuttuneet.

Muistan vielä ajan kun neuvottiin vetämään kyntövako ojaan asti jotta pintavedet pääsee valumaan pois pellolta. Mikä on viljelyteknisesti vieläkin oikein edellyttäen että ei aiheudu suurempaa eroosiota, mutta ajat ovat muuttuneet.

Mä en itseasiassa näe mitään syytä että salaojitetusta pellosta tarvitsee saada pintavesiä johdettua pintavaluntana ojiin. käytännössä keväinen lammikko ei kokemuksieen mukaan haittaa kasvua ainakaan nurmella ja muuten salaojituksessa on joku pielessä jos vesi pahasti seisoo pellolla. Pinta-valuntavedet vaan syö ojien penkat.

Vähänkin isompi vesimäärä ja jos pikkuisenkin viettävää peltoa, niin kynnetyillä pelloilla vesi juoksee päisteeseen. Olosuhteista riippuen siitä on sitten keväällä haittaa tai sitten ei.

Vähänkin isompi vesimäärä ja jos pikkuisenkin viettävää peltoa, niin kynnetyillä pelloilla vesi juoksee päisteeseen. Olosuhteista riippuen siitä on sitten keväällä haittaa tai sitten ei.

Niin tekee.
Mulla parani yhdellä lohkolla joka rajoittuu syvässä uomassa kulkevaan jyrkkäreunaiseen jokeen tilanne huomattavasti 20 metrin suojavyöhykkeen perustamisen jälkeen.
Ennen kun rantaa viljeltiin niin lähelle kuin se on teknisesti mahdollista söi "ikiaikaista" eroosiokanjonia pitkin virtaava sulamisvesi aina penkan puhki ja maata meni paljon jokeen. Tuohon kajoniin pakkaantuu arviolta 10ha alalta pintavalunta.
Nykyisin vesi ei saa syötyä uraa nurmipeitteiseen kanjonin laakeaan ja loivaan loppuosaan jolloin virtaus hajoaa leveämmälle alueelle säilyy penkat ehjänä ja ylempää irtoavaa maa-ainesta jää aiempaan verrattuna huomattavan paljon sekä suojavyöhykkeelle että jo ylemmäskin kynnöksen puolelle.

Mä olen kanssa ollut  leveiden päisteiden kannattaja mutta olen pikkuhiljaa muuttamassa mielipiteeni hyvin kapeisiin päisteisiin ja työtekniikka  siten että varsinkin hinattavilla koneilla tehtäisi hyvin jyrkkä käännös  ja sitten ajettaisi jonkinmatkaa reunaa ja taas käännyttäisi jyrkästi pellolle. Tavoitteena olisi että pyörän jäljet ei menisi ristiin kasvustossa eli samasta paikkaa ei olisi menty kahta kertaa. Lisäksi varsinkin teli paalaimessa ilmenevä murtava vaikutus käännöksissä poistuisi.

Mä taas kannatan nykyään leveitä päisteitä. Vitutti kesällä kun karhotin kuski aluksi halusi pakosta pilata mun kaatamat leveät päisteet karhottamalla peltoa vain päästä päähän tai tekemällä pienen karhon päähän.
Sekös se vasta peltoa polkee kun siellä päässä pakitellaan ja käännellään pienellä alueella 6tonnin paalainta paali kyydissä...

Yleisiin se liittymän teko vasta helppoa onkin, yksi tiemestari kerran sanoi ettei niitä ruukata purattaa jos eivät ole vaarallisessa paikassa. Kuulemma seuraavassa laskutoimituksessa kirjaavat olevaksi, ja siitä tulee laillinen. Tosin ei ehkä valtateillä päde.

Tavalliseen maantiehen saa tehdä maatalousliittymän ilmoitusasiana ellei liittymästä aiheudu vaaraa.

Runkoteille (merkittävimmät valtatiet) uusia maatalousliittymiä ei käytännössä saa kuin tiesuunnitelman perusteella.

http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/2100050-v-07-yksityisten_teiden_liittymat-ohje.pdf

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 31.12.12 - klo:12:13

Vähänkin isompi vesimäärä ja jos pikkuisenkin viettävää peltoa, niin kynnetyillä pelloilla vesi juoksee päisteeseen. Olosuhteista riippuen siitä on sitten keväällä haittaa tai sitten ei.

Niin tekee.
Mulla parani yhdellä lohkolla joka rajoittuu syvässä uomassa kulkevaan jyrkkäreunaiseen jokeen tilanne huomattavasti 20 metrin suojavyöhykkeen perustamisen jälkeen.
Ennen kun rantaa viljeltiin niin lähelle kuin se on teknisesti mahdollista söi "ikiaikaista" eroosiokanjonia pitkin virtaava sulamisvesi aina penkan puhki ja maata meni paljon jokeen. Tuohon kajoniin pakkaantuu arviolta 10ha alalta pintavalunta.
Nykyisin vesi ei saa syötyä uraa nurmipeitteiseen kanjonin laakeaan ja loivaan loppuosaan jolloin virtaus hajoaa leveämmälle alueelle säilyy penkat ehjänä ja ylempää irtoavaa maa-ainesta jää aiempaan verrattuna huomattavan paljon sekä suojavyöhykkeelle että jo ylemmäskin kynnöksen puolelle.

20-metrisiä on tullut harrastettua jokirannoissa ja vähän muuallakin. Siitä saa ihan kohtalaisen korvauksenkin kun perustaa kaistan monivuotisilla niittykasveilla. Siemenen hankinta tietysti vähän kirpaisee, mutta useampivuotisena lisäkustannus kääntyy tuotoksi.

Nämä viimeaikaiset paasaukset torjunta-aineiden ja lannoitteiden vesistörajoituksista pakkasivat jo vähän hymyilyttämään, omalta kohdalta . Mutta niitä ei käy kateeksi, joilla on pitkälti kapeaa rantakaistaa viljelyssä.

Mitä päisteisiin tulee niin kyllä leveämpi on parempi. Mahtuu kääntymään nääs.

Käytännössä kait nykyisin on niin että ruiskun leveys määrittää päisteen leveyden: ruisku on saatava käännettyä niin, ettei puomin päät vetele ojien tai teitten päällä ja sitä varten on hyvä olla olemassa joko ajourat tai se päiste. Ei sen takia etteikö ojaruohot joskus tarttis jarrua, mutta kun ne suutinrungot ei kestä pajupuskia 

Jokos vemssin ajatukset on siirtyny päästä paperille ja siitä käytännön toteutukseen?