Vähänkin isompi vesimäärä ja jos pikkuisenkin viettävää peltoa, niin kynnetyillä pelloilla vesi juoksee päisteeseen. Olosuhteista riippuen siitä on sitten keväällä haittaa tai sitten ei.
Niin tekee.
Mulla parani yhdellä lohkolla joka rajoittuu syvässä uomassa kulkevaan jyrkkäreunaiseen jokeen tilanne huomattavasti 20 metrin suojavyöhykkeen perustamisen jälkeen.
Ennen kun rantaa viljeltiin niin lähelle kuin se on teknisesti mahdollista söi "ikiaikaista" eroosiokanjonia pitkin virtaava sulamisvesi aina penkan puhki ja maata meni paljon jokeen. Tuohon kajoniin pakkaantuu arviolta 10ha alalta pintavalunta.
Nykyisin vesi ei saa syötyä uraa nurmipeitteiseen kanjonin laakeaan ja loivaan loppuosaan jolloin virtaus hajoaa leveämmälle alueelle säilyy penkat ehjänä ja ylempää irtoavaa maa-ainesta jää aiempaan verrattuna huomattavan paljon sekä suojavyöhykkeelle että jo ylemmäskin kynnöksen puolelle.
20-metrisiä on tullut harrastettua jokirannoissa ja vähän muuallakin. Siitä saa ihan kohtalaisen korvauksenkin kun perustaa kaistan monivuotisilla niittykasveilla. Siemenen hankinta tietysti vähän kirpaisee, mutta useampivuotisena lisäkustannus kääntyy tuotoksi.
Nämä viimeaikaiset paasaukset torjunta-aineiden ja lannoitteiden vesistörajoituksista pakkasivat jo vähän hymyilyttämään, omalta kohdalta
. Mutta niitä ei käy kateeksi, joilla on pitkälti kapeaa rantakaistaa viljelyssä.
Mitä päisteisiin tulee niin kyllä leveämpi on parempi. Mahtuu kääntymään nääs.
Käytännössä kait nykyisin on niin että ruiskun leveys määrittää päisteen leveyden: ruisku on saatava käännettyä niin, ettei puomin päät vetele ojien tai teitten päällä ja sitä varten on hyvä olla olemassa joko ajourat tai se päiste. Ei sen takia etteikö ojaruohot joskus tarttis jarrua, mutta kun ne suutinrungot ei kestä pajupuskia