Tämä on maanomistajien kannalta kaksipiippuinen juttu. Jos rakentaminen keskitetään kyläkeskuksiin, ei voi realisoida halutessaan maita tonteiksi. Toisille sitten lankeaa kova tonttivaranto, kun kaava ohjaa sopivasti. Tuo asutuksen tuoma rajoite kaikenlaiseen maataloustoimintaan on sitten se pahin peikko. Pitäisi oikeastaan uudisrakentamiselle asettaa myös rajat, kuinka lähelle toimivaa karjasuojaa lähemmäs ei saa rakentaa. Voisi myös erikseen rakennuslupaan mainita rakennuksen sijoittuvan maaseutualueelle, jossa lanta haisee ja tiet pölyää joskus. Myös susiasia pitäisi samalla mainita.
Varmaan paras rakentamistapa maaseudulla olisi pienehköt 3 - 10 talon ryppäät maasto huomioon ottaen. Peltojen pirstoutuminen on hajarakentamisen seurauksena todellisuutta monessa paikassa.
Tuossa mielipidekirjoituksessa kritisoitiin juuri tätä suunnittelutarveratkaisua, joka esim meidän tapauksessa rajoittaa rakentamista lähiaalueille. Joka paikkaan pitää saada rakentaa.
Toinen asia on sitten tämä ikuinen tonttimaanapina. Täällä kun jakoa lopeteltiin kymmenisen vuotta sitten, totesi insinööri mulle, jakoalueelta maata vain vuokranneelle, ettei ikinä ole noin paljoa tonttimaata kerralla jakanut. Yli 800 ha ja joka aari potentiaalista tonttimaata. 3500 asukkaan kunnassa....
Jep, kaikki ei pääse hyötymään noista asutuskeskusten lähipelloista. Get over it. Maan voi myydä vain kerran, ei siitä ole pitkäaikaiseksi bisnekseksi
Ja joo, asutaan muutama kymmenen metriä kaava-alueen ulkolaidalla ja kuljen töihin tuonne parin kilsan päähän uudelle navetalle. Sinne se oli rönsyävän asutuksen tieltä siirrettävä. Saman alueen sisällä asustaa naapuri ja saman siirron joutuu tekemään. Mutta sekään ei riittänyt, peltoalueen keskellä kaukana taloistakin löytyy jonkun mielestä potentiaalista tonttimaata ja perikunnalta munaa valittaa hankkeesta em. syihin nojaten.