Olennaisintahan -80 luvussa on maataloustulon liittäminen teollisuustyöläisen palkkaan. Siis kun SAK oli palkat neuvotellut niin kaikki tuli maanviljelijälle kuin " Manulle illallinen". Suomi oli maataloustuotteiden hinnoissa -70 luvun alussa eurooppalaisella tasolla. -80 luvulla hinnat olivat ryöstäytyneet käsistä. Nyt jäljestäpäin voi sanoa, että onneksi EU pelasti pulasta. Ei varmaan kotimaisilla voimilla olis onnistunut.
Olen kyllä samaa mieltä; jos EU ei olisi tullut väliin 90-luvulla niin en kirjoittaisi täällä. Vaikkakin EU toi aivan sairaan paljon byrokratiaa, niin ajatelkaa miltä näyttäisi jos rajamme olisivat kiinni. SAK ym liitot määräisivät mitä ruoka saa maksaa ja tuottajat tuottaa. Nyt rajat ovat auki, ja jos suomalainen kustannustaso ei kelpaa niin siitä vaan autoon ja EU:hun hakemaan koneita tai myymään tilan tuotteita. Negatiivista on tietysti että ostotuotteiden hinnat nousee maailman pulan takia, mutta toisaalta sen voi saada takaisin lopputuotteessa.
80-luvulla ei ollut muuta hyvää kuin ilmapiiri naapurustossa. Koneet oli paskoja ja ylihintaisia, kauppiasmonopolit toimi, ulkomaisista referensseistä ei tietoakaan, kaikki uskoivat sokeasti siihen mitä paikallinen Hankkija sanoi. Korot taivaissa, puun hinta pohjassa, tuottavuus huono, valuuttaepävarmuus, korkea verotus eikä minkäänlaista joustoa veropolitiikassa, virkamies oli kingi. Nythän voi jopa kertoa vitsejä autonkatsastajalle.
Lisäksi maatalouden tietotaito oli olematon, tehtiin niin kuin aina on tehty. Ajatelkaa sitä tiedon määrää mitä tänä päivänä on olemassa maatalous-, talous- ja eläintieteissä. Ainoa iso muutos mitä meillä tapahtui 80-luvulla oli siirtyminen AIV rehuun, se oli ainoa asia "uusista villityksistä" mihin isä luotti. Se että yrittäjä sai tehdä "mitä halusi" oli ehkä parempaa ennen, silloin ei kuullut puheita siitä että ollaan pankin vankina 30 vuotta eteenpäin jne. Mutta aika kultaa muistot
