Jos Suomen oma maataloustuotanto loppuisi, niin elintarvikeiden hinta nousisi rajusti. Kaikkein paras ratkaisu olisi se, että ollaan kaikista maataloustuotteista omavaraisia. Se voidaan saada käytännössä sillä tavalla, että on riittävän suuret varmuusvarastot. Jokainen maa haluaa turvata omien kansalaistensa elintarvikeiden saannin. Jos tulee yleismaailmallinen kriisi tai kato, niin eivät EU:n viljalaarit aukea suomalaisille. Emme me voi käydä Brysselissä EU:n puurokupilla syömässä.
EU:n perusarvoihin kuuluu tavaroiden vapaa liikkuvuus, myös elintarvikkeiden. Me emme voi ilman EU:n perustuslakien muutoksia kumota näitä säädöksiä, joten meidän elintarvikkeet menee sinne minne niistä maksetaan eniten. Ainoa "suojamme" on pieni markkina ja pitkät kuljetusmatkat, joten ulkolaiset eivät tule tänne turhaan kilpailemaan nollamarginaaleista. Hyvä niin. Vastaavasti meidän tavaroita ei kannata kuljettaa ihan mihin tahansa, jos sinne ei laivalla pääse.
Valtiot voi kuitenkin yrittää pitää oman tuotantonsa hengissä, mikä on myös hyvä asia viljelijän kannalta. Mutta tämähän tarkoittaa vääristynyttä kilpailua, jota maailma on täynnä. Jos markkinavoimat saisi jyllätä vapaasti, koko EU:ssa maatalous olisi loppunut aikoja sitten.
Tämän hetken tilanne vaikuttaa oikeastaan aika hyvältä, tukiaisia tulee tilille, markkinat vetää globaalin pulan takia, kaikki saadaan myytyä ja konekanta on kokonaisuudessa parantunut ainakin meillä jo 15 vuotta. Samaa ei voi sanoa 80-luvusta.
Jos haluaisimme turvata omavaraisuutemme, pitäisi huolehtia siitä että ostovoimamme olisi suhteellisesti korkein, niin silloin elintarvikkeet tulee meille jotka pystyisimme maksamaan niistä eniten. Jos tulee tilanne, että koko EU:n alueella ruvetaan sulkemaan rajoja ja asettamaan "elintarviketulleja", niin meillä on jo silloin edessämme huomattavasti vakavammat ongelmat. Silloin on jo kyseessä maailmantalouden täydellinen romahdus, vakava energiakriisi tai sota. Viimeistään silloin ovat kaikki pellot käytössä, ja vanhat koneet otetaan kivikasoilta alas jolloin omavaraisuutta on taas...
