Repliikki se vaan jaksaa kaivaa esille teräviä huomiota. Olen monessa asiassa samaa mieltä. Mutta siitä olen hiukan eri mieltä, että aina pitäisi valittaa. Itse olen kyllästynyt ainaiseen valittamiseen, vaikka se toisinaan onkin aika mukavaa. Jos pitäisi valita, eläisikö 80-lukua, vaiko tätä päivää, niin tottakai valitsisin tämän päivän. 80-luvulla ei ollut nettiä, eikä varsinkaan agronettiä. Eihän sitä ilman voisi tulla toimeen.
Mulla on hiukan sellainen fiilis, että suurin kehityksen jarru ovat monesti isännät itse. Jos vaikeuksia ei ole, niin niitä keksitään. Ja sitten valitetaan. Paljon saataisiin aikaiseksi yhteen hiileen puhaltamisella. Mutta kun yhteishenkeä ei ole, eikä sellaista asennetta, että yhdessä voitaisiin asioista sopia, niin eihän tätä tilannetta pysty korjaamaan EU, MTK, mmm tai mikään muukaan taho.
Monessa paikassa ollaan vielä kaukana 60-luvun henkisestä ilmapiiristä. Elikkä kylässä oli yksi puimuri, jolla puitiin lähes kaikkien viljat. Mun mielestäni tuollainen ei olisi tullut kysymykseen ellei asenne olisi ollut sellainen, että yhteistyötä tehdään. Olisiko käynyt niin, että sen jälkeen maatalous alkoi vaurastua ja useimmilla oli varaa ostaa koneita. Saavutettiin itsellinen asema ja se, että kaikki koneet olivat omia. Nyt kun ajat ovat "huonontuneet", niin onkin vaikeaa luopua vanhasta itsellisyydestä ja hyväksyä, että tarttisi ehkä muiden apua. Ennemmin myydään metsää ja pidetään kiinni vanhoista tottumuksista. Tämä asenne näkyy sitten yleisenä vaikeutena suhtautumisessa vähän kaikkeen.
