Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 13.08.10 - klo:15:59

Mites maanvuokrasopimukset, onko ne automaattisesti siirrettävissä jatkajan nimiin? Olen kuullut aika monenmoista juttua siitä, kuinka jotkin maanomistajat aloittaa vigilian spv:n jälkeen, ettei heidän olis "mikään pakko" tehdä vuokrasopimusta jatkajalle. 

Ei tietenkään kellään olepakko tehdä uutta vuokrasopimusta ?
Jokainen vuokraa kelle haluaa ja sillä selvä.

Tukioikeudetkaan ei siirry automaagisesti minnekään, vaikka oikeuksien haltija kuolee. 

Kertokaas, miten pitkä matka pitäs olla talojen väli nuoren ja vanhemman väen kanssa. Minä seilaan kahden välillä. Olisi niin pirun nätti tontti tässä tilalla parin kilometrin päässä, mutta onko se liian lähellä? Sen ohi kulkee kaikki tilan liikenne. Mutta meillä on tarkoitus olla auttamassa tilalla niin paljon, kun nuoret vain haluavat. Ja apua he aluksi tarvitsevat, kun meinaavat rakentaa uuden navetan. Olen kyllä päättänyt antaa todella ja oikeasti isännyyden, vaikka varmasti se pitää ajatuksen kanssa tehdä. Meillä on nyt hyvät välit nuorten kanssa ja asuivat tässä kesän, mutta haluan pitää myös välit hyvänä. Olisiko kuitenkin parempi muuttaa ihan eri kylälle. Keskustaan en muuta. Tuossa lähellä asumisessa on hyviä puolia edellä mainitun lisäksi, että lastenhoito on helpompaa ja koululaisilla olisi välietaappi mihin tulla linja-autolta. Kesäaikana voisi järjestää ruokailun yhteisesti. Jos asuisi vaikka 20 km päässä, silloihan sitä olisi kerralla pitempään tilalla, joutuis käymään talossakin. Kertokaan te, joiden vanhemmat on rakentaaneet lähelle, koetteko silti, että saatte olla rauhassa vanhuksilta, onko ne kyenneet luovuttamaan isännyyden?

Onneksi on vielä aikaa pähkäillä vaihtoehtoja.

Kertokaas, miten pitkä matka pitäs olla talojen väli nuoren ja vanhemman väen kanssa. Minä seilaan kahden välillä. Olisi niin pirun nätti tontti tässä tilalla parin kilometrin päässä, mutta onko se liian lähellä? Sen ohi kulkee kaikki tilan liikenne. Mutta meillä on tarkoitus olla auttamassa tilalla niin paljon, kun nuoret vain haluavat. Ja apua he aluksi tarvitsevat, kun meinaavat rakentaa uuden navetan. Olen kyllä päättänyt antaa todella ja oikeasti isännyyden, vaikka varmasti se pitää ajatuksen kanssa tehdä. Meillä on nyt hyvät välit nuorten kanssa ja asuivat tässä kesän, mutta haluan pitää myös välit hyvänä. Olisiko kuitenkin parempi muuttaa ihan eri kylälle. Keskustaan en muuta. Tuossa lähellä asumisessa on hyviä puolia edellä mainitun lisäksi, että lastenhoito on helpompaa ja koululaisilla olisi välietaappi mihin tulla linja-autolta. Kesäaikana voisi järjestää ruokailun yhteisesti. Jos asuisi vaikka 20 km päässä, silloihan sitä olisi kerralla pitempään tilalla, joutuis käymään talossakin. Kertokaan te, joiden vanhemmat on rakentaaneet lähelle, koetteko silti, että saatte olla rauhassa vanhuksilta, onko ne kyenneet luovuttamaan isännyyden?

Onneksi on vielä aikaa pähkäillä vaihtoehtoja.

Joku 100 km vaakatasossa olevaa maata olisi sopiva, pystysuunnassa riittää 2 metriä.

Ei, riitä! Vaikka saavat nytkin yläkerran pitää ihan omana valtakuntanaan.  Ei kukaan meistä halua asua näköetäisyydellä. Itsellä on taas kokemusta siitä, että mummot ei kertaakaan kyenneet hoitamaan meidän lapsia, kun toinen asui 200 km päässä ja toinen 330 km. Hyvät välit olivat molempiin, se täytyy myöntää. Mutta saattohoito oli sitten vaikeampaa. Koulussa vasta lapset tajusivat, että miksi kaikki serkut ym sukulaiset on kaukana, kun toisilla on lähellä.

Asenteesta kaikki on kiinni, Lissu mahtuisi luultavasti ihan pihapiiriinkin..
Itte rakensin vanhemmilleni asunnon tilan sivupäärakennukseen, joten kuisteilla vaan 20 metriä eroa ja ihan toimii.
Vanhempani alkavat olla sen ikäisiä, että tarvitsevat apua monessa asiassa, mutta silloin tällöin tekevät ruokaa ja keittelevät kahvia. Lapsien on mukava pistäytyä siellä väliin, ku me molemmat ollaan töissä, niin ei tartte ihan yksin olla ja onpa heistä iloa vanhuksillekkin.
 Toi kax kilsaa ihan riittävä jos etäisyyttä haluaa, ku ei oo ihan kivenheitto vaan joutuu jo oikein lähteen kylään..

Alkuvuodesta valmistui vaarinpirtti 400 metrin päähän tilan keskuksesta. Hyvin on toiminut ja postikin tuodaan oikein kotio asti useimmiten (yhteinen laatikkokin vielä on).

Näköyhteyttä ei ole, mutta meille kuljetaan vaarinpirtin ohi... sen verta liki on, että viidestä traktorista kaksi on <aika paljon> ollut siellä pappan pihalla...no se nyt vaan johtuu siitä, että ulkorakenuksen tekeminen on kesken Anoppi=mummi asuu kilsan päässä, hyvin toimii sekin.

Pappan saa avuksi jos tarvii, mutta ei tyrkytä yhtään. Mummi auttelee marjojen ja lasten kanssa jos pyytää. Mun äiti asuu 50 km päässä, joten ei osallistu päivittäisiin toimintoihin, on tosin jo iälläkin.

Ei, riitä! Vaikka saavat nytkin yläkerran pitää ihan omana valtakuntanaan.  Ei kukaan meistä halua asua näköetäisyydellä. Itsellä on taas kokemusta siitä, että mummot ei kertaakaan kyenneet hoitamaan meidän lapsia, kun toinen asui 200 km päässä ja toinen 330 km. Hyvät välit olivat molempiin, se täytyy myöntää. Mutta saattohoito oli sitten vaikeampaa. Koulussa vasta lapset tajusivat, että miksi kaikki serkut ym sukulaiset on kaukana, kun toisilla on lähellä.

... meinasin että pystysuunnassa 2 metriä. Niinkuin alaspäin 

Joo, on me asuttu kellarissakin , mutta ei käy. Minä haluan ainaskin kahden kilometrin päähän. Pitää taas jutella, kun tulevat perjantaina. Onneksi on vielä useampi vuosi, kun käyvät ensin koulut ja armeejan. Mutta joka päivä pyöritetään näitä vaihtoehtoja. Ja suunnitellaan mikä on tärkeysjärjestyksessä investoinneissa, ollakseen hyvä tila sitten. Niin ja edelleen muistutan heitä, että pakko ei ole tähän tulla, sillä nyt 75 ha peltoa yhdessä läntissä on  helppo myydä. Sillä minusta on tärkeintä intohimo maatalouteen, jotta jaksaa tässä, mutta jos sitä ei ole niin tärkeintä on perhe ja puoliso. Me on ostettu tämä tila vierailta rakkaudesta maatalouteen ja ehdottomasti tilan vahvin vahvuustekijä on se, että ei ole sukutila. Mutta hulluna nuoret on tähän tulossa. Paalinpyörittäjä on siinä oikeassa, että kuvittelen asennetta meiltä löytyvän, mutta en halua ihan samaan pihapiiriin, enkä näköetäisyydelle.
Kertokaa lisää mielipiteitänne. Tää on kuitenkin monelle tärkeä elämän virstaspylväs.

Sulla, Lissu, on asenne kohdallaan! Kyllä mun mielestä 2 km on ihan riittävästi jos ei ole näköyhteyttä. Meillä vanhukset muutti kylälle 4 km:n päähän ja pysyvät siellä ihan kiitettävästi. Itse kyllä kokisin ahdistavana jos joutuisin kulkemaan heidän tonttinsa ohi kylälle, aina tulis kuitenkin puhe että missäs kävit. Eli jatkajan näkökulmasta neuvoisin katsomaan tonttia paikasta mihin tilan liikenne ei näy/kuulu.

Tiedän sukupolvenvaihdoksen jossa ensimmäiset 10 vuotta meni siten, että vanha isäntä ja emäntä hoiti lehmien lypsyn ja hoidon sekä enimmät peltotyöt. "Nuori emäntä" hoiti lapsia ja "nuori isäntä" työllisti itsensä tilan ulkopuolella.
Pohjanmaalla onkin sanonta, että maatila toimii jos seuraavat asiat on kunnossa. Riittävästi hakkuu kypsää metsää, emännällä tarpeeksi hyväpalkkainen työ ja tärkeimpänä työhullu vanha-isäntä.

Ja tuoreempana tapauksena, kyselin eräältä juuri tilastaan luopuneelta vanhalta isännältä kuinka paljon hän töihin osallistuu. Vastaus oli, että tarvittaessa auttelen. No viime kesän rehunpaalauksesta taisi vanha isäntä hoitaa lähemmäs 100%.

Joskus mietin kuinka paljon vanhan isännän ja emännän työpanoksella on vaikutusta tilan kannattavuuteen?

Ja tuoreemmasta tapauksena, kyselin eräältä juuri tilastaan luopuneelta vanhalta isännältä kuinka paljon hän töihin osallistuu. Vastaus oli, että tarvittaessa auttelen. No viime kesän rehunpaalauksesta taisi vanha isäntä hoitaa lähemmäs 100%.

Joskus mietin kuinka paljon vanhan isännän ja emännän työpanoksella on vaikutusta tilan kannattavuuteen?

Eikös se ole vähän niinkuin vanhan isännän oma asia, mitä vapaa-ajallaan tekee ?

Lainaus käyttäjältä: diego - 20.09.10 - klo:17:29

Ja tuoreemmasta tapauksena, kyselin eräältä juuri tilastaan luopuneelta vanhalta isännältä kuinka paljon hän töihin osallistuu. Vastaus oli, että tarvittaessa auttelen. No viime kesän rehunpaalauksesta taisi vanha isäntä hoitaa lähemmäs 100%.

Joskus mietin kuinka paljon vanhan isännän ja emännän työpanoksella on vaikutusta tilan kannattavuuteen?

Eikös se ole vähän niinkuin vanhan isännän oma asia, mitä vapaa-ajallaan tekee ?

Jokaisen oma asiahan se on mitä eläkepäivät viettää. Mietin vain otetaanko sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa huomioon vanhan isännän ja emännän roolia?
On kuitenkin aika eri tilanne jos vanhukset osallistuu tilan töihin ruokapalkalla tai vaihtoehtoisesti vanhukset viettävät aikansa vaikka golfkentällä tai marttakerhossa.

Jos esim. kymmenen vuotta täytyisi pitää palkattua työvoimaa niin se on aikamoinen menoerä.

Kohta tulee UCD ja sanoo täp täp! 

Sopiva etäisyys on kun käsi nousee niin ei erota onko tervehdys vai nyrkissä. Ja monesti tilan vanha isäntä vastaa 2-3 palkka renkiä.